Os­mo Heik­ka­la

Jee­sus va­roit­ti ope­tus­lap­si­aan vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka ovat kuin raa­te­le­via su­sia, vaik­ka tu­le­vat­kin lam­mas­ten vaat­teis­sa. Hän sa­noi, et­tä hei­dät tun­nis­taa he­del­mis­tä: “Ei­hän or­jan­tap­pu­rois­ta koo­ta ry­pä­lei­tä ei­kä oh­dak­keis­ta vii­ku­noi­ta. Hyvä puu te­kee hy­viä he­del­miä, huo­no puu kel­vot­to­mia he­del­miä.” (Matt. 7:15–20.)

Apos­to­li Paa­va­lin kir­jees­sä ga­la­ta­lai­sil­le pu­hu­taan kris­ti­tyn va­pau­des­ta. Paa­va­li ke­hot­taa lu­ki­joi­ta tur­vaa­maan us­koon, ei lain töi­hin. Hän muis­tut­taa kir­jees­sään myös sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää on ra­kas­taa lä­him­mäi­si­ään: “Tei­dät on kut­sut­tu va­pau­teen, vel­jet. Mut­ta äl­kää tä­män va­pau­den var­jol­la pääs­tä­kö it­se­käs­tä luon­to­an­ne val­loil­leen, vaan ra­kas­ta­kaa ja pal­vel­kaa toi­si­an­ne.” (Gal. 5:13.)

Hy­vil­lä töil­lä ei an­sai­ta au­tuut­ta, sil­lä vain us­ko te­kee van­hurs­kaak­si. Paa­va­li ke­hot­taa tais­te­le­maan oman it­sek­kään luon­non ha­lu­ja vas­taan ja an­ta­maan Hen­gen oh­ja­ta elä­mää. Hän kir­joit­taa Hen­gen he­del­mis­tä: “Hen­gen he­del­mää taas ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä. Näi­tä vas­taan ei ole laki. Ne, jot­ka ovat Jee­suk­sen Kris­tuk­sen omia, ovat ris­tiin­nau­lin­neet van­han luon­ton­sa hi­moi­neen ja ha­lui­neen. Jos me eläm­me Hen­gen va­ras­sa, mei­dän on myös seu­rat­ta­va Hen­gen joh­da­tus­ta. Em­me saa ta­voi­tel­la tur­haa kun­ni­aa em­me­kä är­syt­tää ja ka­deh­tia toi­si­am­me.” (Gal. 5:22–26.)

Sa­mas­sa kir­jees­sä Paa­va­li ke­hot­taa myös kan­ta­maan tois­ten kuor­mia. Hen­gen he­del­mät ovat merk­ki­nä elä­väs­tä us­kos­ta: ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen tuo­ma ilo, rau­ha ja rak­kaus oh­jaa­vat te­ke­mään hy­vää myös lä­him­mäi­sil­le.

Nä­em­me ym­pä­ril­läm­me mo­nia Hen­gen he­del­mien vai­ku­tuk­sia. Myös Raa­ma­tus­ta löy­tyy niis­tä esi­merk­ke­jä. Kun tul­li­mies Sak­keus, joka oli työs­sään teh­nyt pal­jon vää­ryyt­tä, koh­ta­si Jee­suk­sen ja sai syn­tin­sä an­teek­si, hän lu­pa­si mak­saa ne­lin­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin heil­le, joil­ta oli lii­kaa kis­ko­nut (Luuk. 19:8).

Sak­keus oli saa­nut ko­kea Ju­ma­lan ar­mon vai­ku­tuk­set, ja Hen­ki oh­ja­si hä­net kor­jaa­maan vää­riä te­ko­jaan. Sak­keus ei näil­lä te­oil­laan ha­ke­nut it­sel­leen an­si­oi­ta. Syn­ti­kuor­man al­ta ar­mah­det­tu mies oli saa­nut rau­han tun­nol­leen, ja oman edun ta­voit­te­lun ti­lal­le oli tul­lut rak­kaus mui­ta ih­mi­siä koh­taan.

Mil­lai­sia he­del­miä sinä löy­dät it­ses­tä­si? Tuot­taa­ko puu­si run­saas­ti sa­toa kau­nii­na ja me­he­vi­nä Hen­gen he­del­mi­nä? Minä ai­na­kin olen usein ko­ke­nut heik­kout­ta ja puut­teel­li­suut­ta näis­sä asi­ois­sa. He­del­mät näyt­tä­vät ja tun­tu­vat usein kui­vu­neil­ta ja na­his­tu­neil­ta, jopa kel­vot­to­mil­ta. Olen ko­ke­nut Paa­va­lin ta­voin: “En tee sitä hy­vää mitä tah­don, vaan sitä pa­haa mitä en tah­do” (Room. 7:19). On kui­ten­kin loh­dul­lis­ta muis­taa, et­tä Jee­suk­sen täy­del­li­nen so­vi­tus on juu­ri mei­tä syn­ti­siä var­ten.

Myös Jee­suk­sen esit­tä­mä ver­taus he­del­mät­tö­mäs­tä vii­ku­na­puus­ta loh­dut­taa. Kun isän­tä ke­hot­ti puu­tar­hu­ria kaa­ta­maan he­del­mät­tö­män vii­ku­na­puun, puu­tar­hu­ri pyy­si: “Her­ra, an­na sen ol­la vie­lä yk­si vuo­si. Minä muok­kaan ja lan­noi­tan maan sen ym­pä­ril­tä. Jos­pa se en­si vuon­na te­kee he­del­mää.” (Luuk. 13:6–9.) Ju­ma­la on kär­si­väl­li­nen ja tah­too ar­mah­taa. Vie­lä on ar­mon ai­ka.