Marielle Raappana
Marielle Raappana
Hannu Inkeroinen
En muista, minkä sanan itse opin ensimmäisenä. Olen kuitenkin saanut seurata puhumaan oppimista omien lasteni ja vielä lastemme lapsien kohdalla. En tarkasti muista, mikä oli ensimmäinen sana kelläkin, mutta sen olen havainnut, että ensimmäisenä opitaan tärkeimmät sanat.
Ensimmäinen sana on usein ”äiti” tai esimerkiksi ”anna” tai joskus jopa ”isä”. Lasten kasvaessa opetetaan heille monia hyviä ja tarpeellisia sanoja: ”kiitos”, ”anteeksi” ja niin edelleen. Mutta aivan ensimmäiset sanat useimmiten keskittyvät lapselle kaikista tärkeimpiin asioihin. Tässä jälleen lapset saavat olla esimerkkeinä vanhemmille – puheessa on hyvä keskittyä olennaiseen.
Paavali opettaa efesolaisia puhumaan totta ja sellaista, mikä on kuulijoille hyödyksi ja iloksi (Ef. 4:29). Suomessa on olemassa sanonta, jossa neuvotaan, että vaikeneminen on kultaa ja puhuminen hopeaa. Raamatussa puhutaan paljon puhumisesta, Jeesus muun muassa vuorisaarnassa neuvoo, kuinka kyllä on kyllä ja ei on ei, muu on pahasta (Matt. 5:37). Isä meidän -rukouksesta hän opettaa, kuinka ei ole hyvä olla pakanoiden kaltainen ja vain ladella tyhjiä sanoja. Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan ja meitä: Jumala taivaassa kyllä tietää meidän tarpeemme jo ennen kuin edes aloitamme rukoilemaan. (Matt. 6:7–8.)
Erityisesti Paavali neuvoo puhumaan totta. Onko totuus suhteellista? Olen kuullut käytettävän ilmaisua, että puhun niin totta kuin voin. Onko tämä meidän aikamme ilmiö? Varmaan osittain, vaikka jo Pilatus aikanaan kysyi Jeesukselta, mikä on totuus (Joh. 16:38). Kysymys askarruttaa myös tänä aikana.
Jeesus kertoi olevansa itse tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Tämä vastaus ei tahdo kelvata nykyihmisille. Kun me puhumme Jeesuksesta, niin silloin ainakin pysymme totuudessa.
Moni ajallinen asia selviää puhumalla, kieli on väline, jolla hoidamme omia ja toistemme asioita. Kielellä saa aikaan paljon hyvää, mutta valitettavasti myös paljon pahaa. Kunpa oma kieleni saisi olla aina puhumassa hyvää, totta ja oikeaa.
Tänä erikoisena, vaikeana aikana olen kuullut verrattavan, kuinka elämme lopun aikoja ja kuinka Raamatun ennustukset täyttyvät ja maailman aika täyttyy. Näin varmasti kerran tapahtuu, mutta iloitsen siitä, että Jumalan lapsia ei ole lähetetty tänne aikaan julistamaan maailman loppua ja pelottelemaan sillä ihmisiä.
Jumalan valtakunnasta saarnataan totuutta, viestiä Jeesuksen sovitustyöstä. Lähettäessään opetuslapsia töihin Jeesus antoi heille saarnatekstin mukaan. Hän neuvoi, kuinka opetuslasten tuli julistaa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. (Luuk. 10:1–9.) Näin myös me saamme omana aikanamme olla julistamassa.
Jeesus kysyi omilta opetuslapsiltaan, etteivätkö hekin mene pois hänen luotaan. Pietari ehätti vastaamaan, että Herra mihin me menisimme, sillä sinulla on ikuisen elämän sanat. (Joh. 6:67–68.) Jeesus jätti nämä kaikista tärkeimmät sanat omilleen, uskovaisille ihmisille.
Tänäkin aikana nuo ikuisen elämän parantavat sanat ovat kuultavissa Jumalan valtakunnassa. Siellä, ja vain siellä, saa kuulla synninpäästön evankeliumin sekä uskoa omat synnit anteeksi. Noita sanoja kannattaa kuulla.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys