JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalan kansa pelastuu

Matkaevääksi
18.11.2020 9.15

Juttua muokattu:

16.11. 14:59
2020111614592220201118091500

Mat­ti Kont­ka­nen

Kirk­ko­vuo­den pää­tös ja Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­den sun­nun­tai on kä­sil­lä. Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as, ku­nin­kait­ten ku­nin­gas ja her­ro­jen her­ra. Lo­pun ajal­la hä­nen kan­san­sa viet­tää hä­nen val­ta­kun­tan­sa lo­pul­lis­ta voi­ton­juh­laa. Mikä on tämä val­ta­kun­ta ja mis­tä voi­tos­ta on ky­sy­mys?

Isä­ni tais­te­li maam­me puo­les­ta jat­ko­so­das­sa. Vas­tas­sa oli mah­ta­va val­ta­kun­ta ja sen yli­voi­mai­nen ar­mei­ja. Sen ta­voit­tee­na oli mie­hit­tää Suo­mi.

Vi­hol­li­nen ah­dis­ti Suo­men jouk­ko­ja suur­hyök­käyk­sel­lä Kar­ja­lan kan­nak­sel­la ke­säl­lä 1944. Yli­voi­man edes­sä rau­ha jou­dut­tiin neu­vot­te­le­maan Suo­mel­le ras­kain eh­doin.

Voit­ta­nut val­ta­kun­ta juh­lii vuo­sit­tain omaa voi­ton­päi­vään­sä. Suo­ma­lai­set saa­vat omis­sa it­se­näi­syys­päi­vä­juh­lis­saan kiit­tää Ju­ma­laa kan­so­jen joh­da­tuk­ses­ta his­to­ri­as­sa. Sil­loin on ai­ka muis­taa joh­ta­jia, ur­hool­li­ses­ti maa­ta puo­lus­ta­nei­ta ja koko so­dan ajan su­ku­pol­vea.

Kat­se­lem­me su­ku­pol­vien työn he­del­mää ym­pä­ril­läm­me. Tun­nem­me sy­vää yh­teen­kuu­lu­vuut­ta suo­ma­lai­si­na. Vaik­ka Suo­mi ei voit­ta­nut so­taa, se sai Ju­ma­lan ar­mos­ta säi­lyt­tää it­se­näi­syy­ten­sä.

Kris­tus-ku­nin­kaal­la on nä­ky­mä­tön val­ta­kun­ta maa­il­mas­sa. Val­ta­kun­nas­sa asuu hä­nen kan­san­sa. Maan pääl­lä on myös toi­nen val­ta­kun­ta, maa­il­man val­ta­kun­ta.

Maa­il­ma edus­taa ka­to­a­vai­suut­ta, syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­taa. Ju­ma­lan lap­set ovat maa­il­mas­sa, mut­ta ei­vät täs­tä maa­il­mas­ta. Ju­ma­lan lap­sil­la on maa­il­man kes­kel­lä ah­dis­tus, lo­pun ajal­la niin suu­ri, et­tei sel­lais­ta ole ol­lut maa­il­man pe­rus­ta­mi­ses­ta al­ka­en (Dan. 12:1).

Jee­sus kui­ten­kin loh­dut­ti: ”Maa­il­mas­sa teil­lä on ah­dis­tus; mut­ta ol­kaa tur­val­li­sel­la mie­lel­lä: minä olen voit­ta­nut maa­il­man” (Joh. 16:33). ”Rau­han minä jä­tän teil­le: mi­nun rau­ha­ni – sen minä an­nan teil­le. En minä an­na teil­le, niin­kuin maa­il­ma an­taa. Äl­köön tei­dän sy­dä­men­ne ol­ko mur­heel­li­nen äl­köön­kä pel­jät­kö.” (Joh. 14:27.)

Kat­se­len ja kuun­te­len ko­ti­sii­o­ni­ni seu­rois­sa. Lau­lam­me voi­tos­ta: ”Nyt se suu­ri päi­vä koit­ti – – Kris­ti­tyt jo rie­muit­kaam­me san­ka­rim­me voi­tos­ta” (VK 84). Kuu­len saar­nan kuol­leis­ta ylös­nous­sees­ta Jee­suk­ses­ta, hä­nen uh­rauk­sis­taan ja voi­tos­taan syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta. Kat­se­lem­me sen val­ta­kun­nan kun­ni­aa, joka on tu­le­va, ja olem­me yh­tä sen val­ta­kun­nan kan­san kans­sa.

Kaik­ki on kuin ajal­li­sen isän­maan juh­las­sa, mut­ta kui­ten­kin toi­sin. Puut­tuu nä­ky­vä ja in­hi­mil­li­nen lois­to, ih­mis­kun­nia ja ajal­li­set ar­vos­tuk­set. Kai­ken nä­ky­vis­sä ole­van ta­ka­na on us­kon sil­mil­lä nä­ky­vä val­ta­kun­ta, kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la ja hä­nen voi­ton­san­ka­rin­sa.

Täs­sä nä­ky­mät­tö­mäs­sä val­ta­kun­nas­sa köy­hä tu­lee rik­kaak­si, heik­ko vä­ke­väk­si ja pie­ni suu­rek­si. Tä­män ajan alen­nuk­sen tila on ker­ran muut­tu­va tai­vaan kun­ni­ak­si. Myös se, mis­tä olem­me pe­las­tu­neet, on nä­ky­mä­tön­tä: syn­nin val­ta, oman li­han ja tä­män maa­il­man or­juus. Saan ol­la kii­tol­li­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­se­na.

Ker­ran tu­lee ai­ka, jol­loin niin alis­te­tut kuin voi­ton­juh­lia juh­li­vat kan­sat saa­vat tuo­mi­on­sa ja ku­kis­tu­vat. Jää vain yk­si val­ta­kun­ta, joka on ku­kis­tu­ma­ton. Ju­ma­la pe­las­taa kan­san­sa. Jo nyt saam­me ol­la us­kon kaut­ta osal­li­sia täs­tä pe­las­tuk­ses­ta Ju­ma­lan kan­san yh­tey­des­sä.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys