Anu Tofferi
Anu Tofferi
Pekka Syrjäniemi
Isäni yksikköön tuli 30. maaliskuuta 1940 kello 9 puhelinsanoma. Rauha oli solmittu Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Vihollisuudet lopetettaisiin kello 11. Olihan se ilosanoma! Epäilykset nousivat, voiko se olla totta. Sodan äänet tuntuivat vain kiihtyvän. Määrähetken tultua tuli kuitenkin kuin haudan hiljaisuus. Sitten eräs Väinö-niminen sotilas sanoi: ”Eikö me veisattais joku virsi”, ja kääntyi Antti-isäni puoleen: ”Valitse sinä virsi ja aloita myös”. Isälläni oli heti ehdotus: ”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan” (VK 577).
Vihollisen silmäin alla kaikki pojat yhtyivät täysin rinnoin virteen. Ilon kyyneleet olivat monen silmissä. Korsuun tuli juhlan tuntu. Vartioita kyllä vielä pidettiin, mutta voitiin vaikka kättä heiluttaa naapurin sotilaille. Kenelläkään ei ollut minkäänlaista vihaa tai katkeruuden tunnetta heitä kohtaan. Näin isäni kuvaa muistelmissaan talvisodan päättymistä.
Itse olen saanut tehdä useita lähetysmatkoja Venäjälle, ja niistä monet ovat suuntautuneet juuri samoille alueille kuin isäni sotaretket. On ollut ilo tavata siellä sen maan Jumalan lapsia ja saarnata rauhan evankeliumia. Kaksinkertainen ilo on ollut, kun on saanut jonkun epäuskoisen saattaa Jumalan valtakunnan osallisuuteen. On myös tuntunut ihmeelliseltä se vilpitön rakkaus, jonka elävä usko vaikuttaa. Uskovaiset ovat kuin yhtä perhettä.
Profeetta tarkoittaa ennustajaa ja näkijää. Sakarja, joka vaikutti noin 500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, sai katsella Pyhän Hengen silmin ilmoitusta Herrasta Jeesuksesta. Siitä, kuinka hän kuninkaana saapuu voittoisana, mutta nöyränä aasilla ratsastaen kansansa keskelle. Profeetan näky ei loppunut Jeesuksen aikaan, vaan se jatkuu maailman loppuun saakka. (Sak. 9:9–10.)
Evankelista Luukas kuvaa opetuslapsia levittämässä vaatteita ja palmunoksia tielle, ylistämässä Jumalaa ja huutamassa: ”Siunattu hän kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha ja kunnia korkeuksissa!”
Fariseukset eivät siitä pitäneet ja käskivät Jeesusta kieltämään sen. Jeesus sanoi: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”. Nähdessään kaupungin Jeesus puhkesi itkuun, koska hänen oma kansansa ei tuntenut omaa etsikkoaikaansa. (Luuk. 19:35–44.)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Maailma on tänä aikana monien koettelemuksien kourissa, on kaikenlaista hätää ja ahdistusta. ”Niin myös te, kuin te näette nämät tapahtuvan, tietäkäät, että Jumalan valtakunta on läsnä” (Luuk. 21:31).
Vielä kuuluu evankeliumi, joka on Jumalan voima. Tämän voiman omistamiseen kutsutaan armosta osattomiakin. Erästä miestä moitittiin siitä, että hän oli liittynyt Jumalan lasten joukkoon. Hänen vastauksensa moitteisiin oli, että antoivat parhaan tarjouksen: sain armosta kaikki syntini anteeksi. ”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois” (Ps. 32:1).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.