JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

”Sinun kansasi pelastuu”

Matkaevääksi
17.11.2021 7.00

Juttua muokattu:

16.11. 11:35
2021111611353620211117070000

Mik­ko Pi­si­lä

Aja­tus vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta on ih­mis­kun­nal­le van­ha tut­tu. Har­va meis­tä on vält­ty­nyt poh­ti­mas­ta sitä sy­dä­mes­sään, mie­les­sään ja omas­sa­tun­nos­saan. Eri­lai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa ja kes­kus­te­luis­sa tör­määm­me mo­niin kä­si­tyk­siin vii­mei­sen tuo­mi­on to­teu­tu­mi­ses­ta. Jot­kut kiel­tä­vät koko aja­tuk­sen, toi­set ar­vaa­vat lop­pu­tu­lok­sen jo en­nal­ta ja kol­man­net miet­ti­vät omaa tai lä­hei­sen­sä koh­ta­loa.

Sa­lat­tu Ju­ma­la on il­moit­ta­nut meil­le it­sen­sä sa­nas­saan (Jes. 45:15, 21). Kaik­kiin poh­din­toi­him­me em­me saa vas­taus­ta, mut­ta Hen­gen an­ta­mal­la vii­sau­del­la voim­me ym­mär­tää sen, mikä on meil­le tar­peen (2. Tim. 3:15). Raa­ma­tun sana aut­taa mei­tä erot­ta­maan oi­ke­an ja vää­rän omas­sa­tun­nos­sam­me. Sa­mal­la Raa­mat­tu ker­too Ju­ma­lan tuo­mi­os­ta ja ar­mos­ta mo­nil­la ker­to­muk­sil­la ja esi­mer­keil­lä. Syn­nin palk­ka on kuo­le­ma, mut­ta Ju­ma­lan rak­kaus pe­las­taa ne, jot­ka suos­tu­vat sen koh­teik­si.

Ju­ma­la pu­hut­te­lee mei­tä myös luo­ma­kun­nas­sa, elä­män­koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Kun ih­mi­sen luot­ta­mus omiin voi­miin­sa sor­tuu, hän tar­vit­see pe­las­ta­jaa. Jee­sus on pe­las­ta­ja, jon­ka Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt kan­sal­leen ja koko maa­il­mal­le. Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka hän aut­toi vai­vai­sia ja hä­dä­na­lai­sia ih­mi­siä mo­nin ta­voin (Luuk. 5:24). Suu­rim­pa­na lah­ja­na hän lu­pa­si heil­le syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen ja ikui­sen elä­män (Joh. 10:28). Tämä lu­paus ja lah­ja on voi­mas­sa maa­il­man lop­puun as­ti (Matt. 24:14).

Pe­las­ta­va us­ko koh­dis­tuu yh­teen Ju­ma­laan ja il­me­nee rak­kau­te­na hä­neen. ”Kuu­le, Is­ra­el! Her­ra on mei­dän Ju­ma­lam­me, Her­ra yk­sin. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja koko voi­mas­ta­si.” (5. Moos. 6:4–5.) Jee­sus va­roit­ti vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka toi­mi­vat Ju­ma­lan ni­mes­sä, mut­ta vas­toin hä­nen tah­to­aan (Matt. 7:15–20, 24:11). Vain yk­si us­ko ja yk­si evan­ke­liu­mi joh­taa ikui­seen elä­mään (Gal. 1:8, Ef. 4:3–6).

In­hi­mil­li­nen ym­mär­rys tuo­mit­see pe­las­ta­van sa­no­man ris­tiin­nau­li­tus­ta Kris­tuk­ses­ta rie­nauk­sek­si ja hul­luu­dek­si (1. Kor. 1:23). Ju­ma­lan vii­saus te­kee työ­tään tyh­mien ja hal­vek­sit­tu­jen kes­kuu­des­sa (1. Kor. 3:18). ”Aja­tel­kaa, vel­jet, mitä te olit­te, kun tei­dät kut­sut­tiin: teis­sä ei ol­lut mon­ta ih­mis­ten mie­les­tä vii­sas­ta, ei mon­ta vai­ku­tus­val­tais­ta, ei mon­ta ja­lo­su­kuis­ta - - Mikä maa­il­mas­sa on vä­hä­pä­töis­tä ja hal­vek­sit­tua, mikä ei ole yh­tään mi­tään, sen Ju­ma­la va­lit­si teh­däk­seen tyh­jäk­si sen mikä on jo­ta­kin.” (1. Kor. 1:26, 28.) Näi­tä vä­hä­pä­töi­siä kut­su­taan Da­nie­lin kir­jas­sa Kor­keim­man py­hien kan­sak­si (Dan. 7:27).

Da­nie­lin kir­jan näyt poh­jus­ta­vat kes­kei­ses­ti Uu­den tes­ta­men­tin ope­tus­ta lo­pun ajas­ta. Vii­mei­nen tuo­mio ku­va­taan yti­mek­kääs­ti: ”Mo­net maan to­mus­sa nuk­ku­vis­ta he­rää­vät, toi­set ikui­seen elä­mään, toi­set hä­pe­ään ja ikui­seen kau­huun.” (Dan. 12:2). Kor­keim­man py­hien kan­sal­le tuo­mi­on het­ki mer­kit­see lo­pul­lis­ta va­pau­tus­ta: ”Mut­ta si­nun kan­sa­si pe­las­tuu, pe­las­tuu jo­kai­nen, jon­ka nimi on kir­joi­tet­tu kir­jaan.” (Dan. 12:1).

Tä­hän kan­saan lii­te­tään yhä ih­mi­siä, jot­ka avaa­vat kor­van­sa ja sy­dä­men­sä evan­ke­liu­min saar­nal­le. Kris­tuk­sen an­si­on täh­den hä­nen omil­laan on nimi elä­män kir­jas­sa tai­vaas­sa. ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.” (Joh. 3:16).