JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

”Meidän ei tarvitse näyttää suuntaa, vaan kulkea perässä”

Artikkelit
16.5.2020 6.40

Juttua muokattu:

14.5. 13:10
2020051413101620200516064000

Koon­nut: Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin ar­mos­ta, us­kol­la Kris­tuk­seen. Te­o­lo­git Klaus Kal­li­o­ran­ta (33) ja Jaak­ko Ran­ta (30) va­lai­se­vat kes­kus­te­lul­laan us­kon luo­vut­ta­ma­ton­ta ydin­tä.

Jaak­ko:

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen opin pää­piir­teet on help­po ym­mär­tää. Mie­luum­min kui­ten­kin pu­hui­sin ju­ma­luu­so­pis­ta, us­ko­no­pis­ta tai te­o­lo­gi­as­ta. Ne viit­taa­vat suo­raan opin si­säl­töön eli Ju­ma­laan. Sii­tä­hän kris­ti­nus­kon opis­sa on ky­sy­mys: kuka Ju­ma­la on? Ajat­te­len kui­ten­kin, et­tä op­piin liit­ty­vä kes­kus­te­lu van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den si­säl­lä on ai­na tar­peel­lis­ta, kos­ka mei­dän on ym­mär­ret­tä­vä myös us­ko­vi­na us­kon si­säl­töä. Sitä ke­hen us­ko­taan ja mitä.

Klaus:

Olen sa­maa miel­tä. Opil­li­nen kes­kus­te­lu on tär­ke­ää sik­si, et­tä us­kon pe­rus­tus ja pää­mää­rä py­syi­si­vät kirk­kaa­na mie­les­sä. Säi­lyi­si ar­mos­ta us­ko­mi­nen ja vää­rät asi­at kar­siu­tui­si­vat pois. Mi­nul­le tuli mie­leen van­ha sa­non­ta ”pu­hu­taan ties­tä ja mat­kas­ta”: sii­nä pei­la­taan kans­sa­pu­heis­sa omaa hen­ki­lö­koh­tais­ta va­el­lus­ta ja kil­voi­tus­ta op­piin, yh­tei­ses­ti jä­sen­net­tyyn ja jä­sen­ty­nee­seen ym­mär­ryk­seen us­kon ydin­ky­sy­myk­sis­tä. Ikään kuin tar­kas­te­taan kurs­sia: kul­kee­ko oma mat­ka­ni oi­ke­aa tie­tä?

Jaak­ko:

Var­maan ydin on just tuos­sa. Hel­pos­ti mei­dän ih­mis­ten elä­mäs­sä evan­ke­liu­miin al­kaa se­koit­tua vaa­ti­muk­sia, ja sil­loin ar­mon lah­ja­luon­ne ka­to­aa. Sen oon huo­man­nu omas­ta elä­mäs­tä, et­tä kun us­ko­ne­lä­mään on liit­ty­nyt joi­ta­kin ki­pu­ja, hel­pos­ti Ju­ma­la­kin on al­ka­nut näyt­tä­mään vaa­ti­val­ta. Sil­loin­han evan­ke­liu­mi ja laki on men­nyt se­kai­sin omas­sa sy­dä­mes­sä.

Klaus:

Ni­me­no­maan ar­mon evan­ke­liu­mi on mi­nus­ta van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den luo­vut­ta­mat­to­min­ta ydin­tä. Sa­no­ma sii­tä, et­tä it­ses­sään mah­dot­to­ma­na saa Jee­suk­sen an­si­os­ta us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Toi­voi­sin, et­tä se myös säi­lyi­si sel­lai­se­na, ei­kä ka­ven­tui­si vain fraa­sik­si, jota tois­te­taan. Evan­ke­liu­mi on ar­moa, jo­hon ei saa se­koit­taa vaa­ti­muk­sia. Sel­lai­sik­si saat­ta­vat nous­ta myös elä­män­ta­poi­hin liit­ty­vät asi­at, vaik­ka nii­den tar­koi­tus oli­si­kin suo­jel­la vää­ril­tä va­lin­noil­ta.

Jaak­ko:

Sa­maa miel­tä. Jos elä­män­ta­poi­hin liit­ty­vät asi­at nou­se­vat lii­an mer­kit­tä­vään ase­maan, ne saat­ta­vat oh­ja­ta kat­set­ta Kris­tuk­sen si­jas­ta sii­hen, mitä it­se on saa­nut ai­kaan. Sil­loin men­nään met­sään. Us­ko­han on ys­tä­vys­ty­mis­tä Jee­suk­sen kans­sa, ja ei­kö ys­tä­vän kans­sa py­ri­tä kul­ke­maan yh­des­sä sa­maan suun­taan? Mei­dän etu on on­nek­si se, et­tä mei­dän ei tar­vit­se näyt­tää suun­taa, vaan kul­kea pe­räs­sä. Vie­ras­tan hiu­kan ajat­te­lua, jos­sa mus­ta­val­koi­ses­ti yk­si­löi­dään, mikä on syn­tiä. Jot­kut asi­at on sel­kei­tä, mut­ta ei­kös syn­ti ole enem­män ole­mi­sen tila? Jee­sus­han tii­vis­ti Ju­ma­lan tah­don rak­kau­den kak­sois­käs­kyyn. Vois­ko sii­nä ol­la hyvä mit­ta­ri?

Klaus:

Niin, syn­ti on sy­dä­men luo­pu­mis­ta Ju­ma­las­ta. Elä­mis­tä omal­le it­sek­kyy­del­le, se­län kään­tä­mis­tä Ju­ma­lal­le ja lä­him­mäi­sel­le. Var­mas­ti 10 käs­kys­sä on ”syn­ti­lis­taa” kyl­lik­si. Ei­pä to­si­aan tun­nu, et­tä nuo käs­kyt pys­tyi­si täyt­tä­mään. Ju­ma­lan ar­mo opet­taa Raa­ma­tun mu­kaan hyl­kää­mään vää­rät asi­at ja elä­mään Ju­ma­lan mie­len mu­kaan. Van­ha osa kamp­pai­lee voi­mak­kaas­ti vas­taan, mut­ta on tur­val­lis­ta tie­tää, et­tä ar­mon tur­viin saa epä­on­nis­tu­nut pa­e­ta. Olet­ko huo­man­nut konk­reet­ti­sia asi­oi­ta esi­mer­kik­si elä­män­ta­poi­hin liit­ty­en, mis­sä oli­si ol­lut suh­tau­tu­mi­sen muut­tu­mis­ta kris­til­li­syy­des­sä?

Jaak­ko:

Tuo­hon en ha­lu­ai­si vas­ta­ta lu­et­te­le­mal­la asi­oi­ta, kos­ka elä­män­ta­vois­sa var­mas­ti on vaih­te­le­vuut­ta. Olem­me eri­lai­sia ja asi­at vai­kut­ta­vat mei­hin eri ta­voin. Joku on her­kem­pi jon­kin asi­an suh­teen, ja toi­sel­le sama asia ei vält­tä­mät­tä ole vie­mäs­sä pois Ju­ma­las­ta. Tä­hän mun mie­les­tä liit­tyy se, et­tä jos seu­ras­sa on ih­mi­siä, joil­la on tosi herk­kä oma­tun­to, niin men­nään her­kim­män mu­kaan. Se on kat­seen kään­tä­mis­tä omas­ta na­vas­ta lä­him­mäi­seen. Saat­ko kiin­ni täs­tä?

Klaus:

Saan. 1. Ko­rint­ti­lais­kir­jeen 8. lu­vus­sa Paa­va­li pu­huu epä­ju­ma­lil­le uh­ra­tun li­han syö­mi­ses­tä. Vaik­ka se ei ol­lut syn­tiä, joi­den­kin omaa­tun­toa se haa­voit­ti. Sik­si myös hei­dän, jot­ka oli­vat kä­sit­tä­neet oi­ke­an va­pau­den, piti va­roa, et­tei­vät omal­la va­pau­del­laan lou­kan­neet heik­ko­ja. Taus­tat ovat eri­lai­sia, niin myös suh­tau­tu­mi­nen mo­niin niin sa­not­tui­hin eh­don­val­lan asi­oi­hin. Niis­sä pi­täi­si vah­vem­pien ol­la louk­kaa­mat­ta hei­kom­pia, se on rak­kaut­ta. Sa­mal­la pi­täi­si muis­taa, et­tä tiu­kem­pi lin­ja suh­tau­tua jo­hon­kin asi­aan ei tar­koi­ta au­to­maat­ti­ses­ti pa­rem­paa. Tär­kein­tä on yk­si­mie­li­syys opin ydi­na­si­ois­ta: sii­tä, et­tä ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin ar­mos­ta us­kol­la Kris­tuk­seen.

Jaak­ko:

Just tuo­ta tar­koi­tin. Sa­mo­ja asi­oi­ta on Paa­va­li­kin jou­tu­nut poh­ti­maan. Ei meis­tä oo tul­lut yh­tään us­kon­nol­li­ses­ti ke­hit­ty­neem­piä. Ih­mi­nen pe­las­tuu us­kol­la Kris­tuk­seen: muu­ta ei tar­vi­ta. Sy­dä­mes­sä asu­va Kris­tus oh­jaa elä­mään lin­jas­sa kir­joi­te­tun Ju­ma­lan sa­nan kans­sa. To­si­a­sia on kui­ten­kin se, et­tä kyl­lä me kaik­ki kris­ti­tyt ol­laan ai­ka ha­pui­le­via ja hurs­kaus on vä­lil­lä kau­ka­na.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys