Muis­tan edel­leen voi­mak­kaas­ti, kun ala­luo­kil­la kou­lus­sa ol­les­sa­ni kou­lu­mat­kat ai­heut­ti­vat mi­nul­le pai­na­jais­mais­ta pel­koa. Kou­luun men­nes­sä en­nen kir­kon­ky­lää erään van­han ta­lon pi­hal­la käys­ken­te­li kak­si mus­taa mel­ko isoa koi­raa, jot­ka seu­ra­si­vat tiel­lä kul­ki­joi­ta. Toi­nen koi­ris­ta oli säy­seä, mut­ta toi­sen koi­ran mu­ri­na ja ham­mas­ri­vit jäi­vät mie­lee­ni pit­käk­si ai­kaa.

En saa­nut kos­kaan kul­jet­tua ta­lon ohi niin, et­tei­vät koi­rat oli­si läh­te­neet seu­raa­maan mi­nua. Nois­ta ajois­ta läh­tien kär­sin pit­kän ai­kaa koi­ra­pe­los­ta. Pe­lon lie­ven­tä­mi­sek­si ko­tii­ni han­kit­tiin koi­ra, mikä aut­toi vä­hen­tä­mään pel­koa, vaik­ka tun­nis­tan edel­leen jon­kin ver­ran jän­nit­tä­vä­ni iso­ko­koi­sen koi­ran koh­taa­mis­ta var­sin­kin sil­loin, jos sen ul­koi­lut­ta­ja on ir­rot­ta­nut rem­min ja koi­ra kul­kee va­paa­na.

Kou­lu­vuo­sien jäl­keen olen jos­kus muis­tel­lut, kuin­ka sil­loin har­taas­ti toi­voin, et­tä voi­sin len­tää koi­ra­ta­lon ohi mus­ta kou­lu­lauk­ku se­läs­sä­ni niin kuin Ast­rid Lindg­re­nin sa­dun Kat­to Kas­si­nen!

Pe­lon teh­tä­vä on aut­taa mei­tä en­na­koi­maan vaa­ra­ti­lan­tei­ta ja va­lit­se­maan tais­te­le tai pa­ke­ne -re­ak­tio. Kou­lu­mat­koil­la yri­tin rau­hoi­tel­la it­se­ä­ni, vaik­ka pel­ko tun­tui usein saa­van yli­ot­teen mi­nus­ta.

Pel­ko on tun­ne, joka kuu­luu ih­mi­sen elä­mään sa­moin kuin ilon tai su­run tun­teet. Se on luon­nol­li­nen re­ak­tio, joka oh­jaa mei­dän toi­min­taam­me. Jo var­hain pie­nel­le lap­sel­le ke­hit­tyy vie­rai­den ih­mis­ten pel­koa hä­nen koh­da­tes­saan lä­hel­lään tun­te­mat­to­man ih­mi­sen. Isom­mil­la lap­sil­la voi ol­la eri­lai­sia pel­ko­ja, ku­ten pi­me­än pel­ko, mie­li­ku­vi­tu­so­len­to­jen pel­ko tai eläin­pel­ko. Ny­kyi­sin myös mo­net las­ten ja nuor­ten tie­to­ko­ne­pe­lien hah­mot voi­vat ol­la syy­nä le­vot­to­muu­teen ja pel­koi­hin, mis­tä seu­raa esi­mer­kik­si pel­koa nuk­kua omas­sa huo­nees­sa.

Nor­maa­li pel­ko es­tää te­ke­mäs­tä uh­ka­roh­kei­ta asi­oi­ta. Jos­kus pel­ko voi kui­ten­kin muut­tua huo­mat­ta­van suu­rek­si, elä­mää ra­joit­ta­vak­si re­a­goin­nik­si, jol­loin pu­hu­taan fo­bi­as­ta. Lii­al­li­nen pel­ko voi il­me­tä ah­dis­tus­re­ak­ti­o­na eli pa­niik­ki­häi­ri­ö­nä.

Ai­kui­sen teh­tä­vä on aut­taa las­ta hal­lit­se­maan pel­koa vä­lit­tä­mäl­lä lap­sel­le tur­vaa ja ym­mär­rys­tä. Usein pelk­kä ai­kui­sen lä­hei­syys ja läs­nä­o­lo vä­hen­tä­vät pel­koa ja li­sää­vät tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Vai­kea pel­ko ei tun­nu­kaan enää ylit­se­pää­se­mät­tö­mäl­tä ai­kui­sen rau­hoi­tel­les­sa las­ta.

Ai­kuis­ten pe­lot koh­dis­tu­vat enem­män ny­ky­het­keen, mut­ta usein tiet­tyyn pel­koon liit­ty­vät ko­ke­muk­set ovat pe­räi­sin lap­suu­des­ta. Tä­män het­ken maa­il­man­ti­lan­tee­seen osak­si tul­lut ko­ro­na­pel­ko ai­heut­taa ah­dis­tus­ta ja epä­var­muut­ta mo­nel­la ta­val­la. It­se­ä­ni sai­rau­den pel­ko on tul­lut lä­hel­le, kun kuu­lem­me uu­ti­sia pan­de­mi­an le­vi­ä­mi­ses­tä ja tar­tun­to­jen li­sään­ty­mi­ses­tä.

Pe­los­ta pu­hu­taan myös Raa­ma­tus­sa use­as­sa koh­taa. Ju­ma­la ei ke­ho­ta ih­mi­siä kui­ten­kaan elä­mään pel­ko­jen al­la vaan roh­ke­as­ti luot­ta­maan Va­pah­ta­jaam­me, jo­hon me saam­me tur­va­ta elä­mäm­me jo­kai­se­na päi­vä­nä.

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? PS.27:1

Her­ra it­se kul­kee si­nun edel­lä­si. Hän on si­nun kans­sa­si, hän ei jätä si­nua yk­sin ei­kä hyl­kää si­nua. Älä lan­nis­tu, älä pel­kää. 5. Moos. 31:8.

Kir­jal­li­suu­des­sa on pal­jon pel­koa ja eri­lai­sia tun­ne­ti­lo­ja kä­sit­te­le­viä te­ok­sia, jois­ta löy­tyy lu­et­ta­vaa jo­kai­sel­le. Olen­nais­ta on se, et­tä ei an­na pe­lol­le yli­val­taa ja ha­kee sii­hen tar­vit­ta­es­sa myös am­mat­ti­aut­ta­jan apua. Pel­ko­jen kä­sit­te­ly tuo elä­mään ta­sa­pai­noa ja va­paut­ta.

An­na vas­taus

mei­dän ki­puum­me

kun poh­joi­set tuu­let

käy­vät koh­ti,

tum­mat pil­vet

va­lah­ta­vat as­ke­liin

An­na lou­nais­ten sa­tei­den

kos­ket­taa kai­pauk­sen har­ti­oi­ta,

lä­he­tä le­vot­to­mil­le ok­sil­le

aa­mun ke­veys ja ilol­ta

tuok­su­vat tuu­let.

Vau­la Es­ke­li

Läh­teet:

https://mie­li.fi/fi/mie­len­ter­veys/it­se­tun­te­mus/tun­teet/pel­ko

https://www.ter­veys­kir­jas­to.fi/ter­veys­kir­jas­to/tk.koti?p_ar­tik­ke­li=lam00058&p_ha­ku­sa­na=Pel­ko

https://www.duo­de­cim­leh­ti.fi/duo92319