JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

Nykyiset blogit
29.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

25.11. 12:23
2022112512231020221129060000

Lii­sa Lil­va­nen-Pel­ko­nen

Vii­me viik­koi­hin on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia tun­te­muk­sia. En­sin iloa ja hel­po­tus­ta, sit­ten ah­dis­tus­ta, ikä­vää, huol­ta, pal­jon muis­to­ja ja jon­kin ver­ran myös tun­tei­ta, joi­ta ei osaa sa­noit­taa. Ne vain ryöp­säh­tä­vät jo­nain päi­vän het­ke­nä yl­lät­tä­en il­moil­le, ja huo­maan it­ke­vä­ni.

Ilo ja hel­po­tus tu­li­vat sii­tä, kun äi­ti sai van­hain­ko­ti­pai­kan hy­väs­tä van­hain­ko­dis­ta mel­ko lä­hel­tä mi­nun asun­to­a­ni, mikä tar­koit­taa sitä, et­tä voin käy­dä päi­vit­täin äi­tiä pi­ris­tä­mäs­sä ja ul­koi­lut­ta­mas­sa. Ja hel­pot­taa­han se mi­nun­kin ar­ke­a­ni, kun ei tar­vit­se koko ajan ol­la val­miu­des­sa tie­tä­es­sä­ni, et­tä äi­ti ei jou­du ole­maan yk­sin.

Elän yleen­sä joko tu­le­vai­suu­des­sa tai ny­ky­het­kes­sä, to­del­la har­voin men­nei­syy­des­sä, mut­ta nämä vii­kot olen elä­nyt myös muis­tois­sa. Olen tyh­jen­tä­nyt äi­din ker­ros­ta­lo­a­sun­non, jos­sa it­se­kin asuin yk­si­tois­ta­vuo­ti­aas­ta noin kol­me­kymp­pi­sek­si. Sen jäl­keen olen lä­hes päi­vit­täin, tai ai­na­kin vii­koit­tain, käy­nyt siel­lä 25 vuo­den ajan. Ihan vii­me vuo­si­na olen käy­nyt mon­ta ker­taa päi­väs­sä.

Olen iloi­nen, kun äi­ti on vie­lä ole­mas­sa ja voin ja­kaa muis­to­ja hä­nen kans­saan. Hä­nel­lä on vie­lä jär­ki tal­lel­la, vaik­ka lä­hi­muis­tia ei juu­ri­kaan ole. Kaik­kea vaan ei osaa ja­kaa, se pi­tää vaan tun­tea. Kä­ve­lin asun­nos­sa edes­ta­kai­sin saa­mat­ta pal­jo­a­kaan ai­kaan päi­vän ai­ka­na. Se­lai­lin kir­jo­ja ja va­lo­ku­via ja kau­niis­sa pel­ti­ra­si­as­sa ole­via jou­lu­kort­te­ja. La­jit­te­lin lan­ko­ja ja om­pe­lu­tar­vik­kei­ta ja hy­pis­te­lin kau­nii­ta kä­si­töi­tä, jot­ka ei­vät mah­tu­neet van­hain­ko­din pie­neen huo­nee­seen. Löy­sin as­kar­te­lu­tar­vik­kei­ta ja kau­nii­ta ku­via, joi­ta äi­ti on lei­kan­nut leh­des­tä ja tal­let­ta­nut.

Löy­sin myös Päi­vä­mie­hen leh­ti­leik­kei­tä kir­joi­tuk­sis­ta, jot­ka kos­ki­vat mei­dän omaa rau­ha­nyh­dis­tys­tä tai teks­te­jä, joi­ta minä olin kir­joit­ta­nut. As­kar­te­lu­tar­vik­keis­ta­kin tuli niin läm­pi­mät muis­tot: äi­ti jak­soi ai­na as­kar­rel­la kans­sam­me, kun olim­me pie­niä. Ja vä­ri­tel­lä. Ja kuin­ka mo­net lau­ta­pe­lit pe­lat­tiin­kaan ai­na lau­an­tai-il­tai­sin, kun olim­me pie­nem­piä. Ja jak­soi hän läh­teä hiih­tä­mään tai luis­te­le­maan­kin, mikä tuli mie­lee­ni kun löy­sin kau­niit mo­not, joi­ta ei ol­tu käy­tet­ty enää kym­me­niin vuo­siin. En raas­ki­nut heit­tää nii­tä pois, vaan säi­ly­tän muis­to­na. Kir­ja­hyl­ly oli täyn­nä, etu­pääs­sä SRK:n kir­jo­ja. Meil­le os­tet­tiin ai­na kaik­ki uu­det jul­kai­sut, ja kyl­lä nii­tä lu­et­tiin­kin ei­kä os­tet­tu vain kir­ja­hyl­lyn täyt­teek­si.

Tun­tui vä­hän has­sul­ta kan­taa ta­va­roi­ta omaan ko­tiin ikään kuin pe­rin­nök­si, vaik­ka toi­nen ei ole vie­lä kuol­lut. Eh­kä mi­nun pi­tää saa­da luo­pua hi­taas­ti ja vä­hi­tel­len. Vie­lä saan joka päi­vä ha­la­ta äi­tiä, pu­ris­taa kä­des­tä ja siu­na­ta syn­nit an­teek­si. Sii­tä jää var­mas­ti se kai­kis­ta pa­ras muis­to; niis­tä pie­nis­tä het­kis­tä, kun us­ko nä­kyy kirk­kaa­na hau­raas­sa ke­hos­sa.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys