JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Odottamisia

Nykyiset blogit
27.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

25.11. 11:01
2022112511010620221127060000

Mark­ku Ka­mu­la

Ih­mi­sen kyky aja­tel­la asi­oi­ta eteen­päin on sitä, et­tä ih­mi­nen odot­taa koko ajan jo­ta­kin. Tu­le­van odot­ta­mi­nen voi ol­la mu­ka­vaa, jän­nit­tä­vää tai la­maut­ta­vaa. Riip­puu sii­tä, mitä odot­taa.

Nuo­re­na odo­tin malt­ta­mat­to­ma­na van­hem­mak­si tu­le­mis­ta. Vii­saam­mak­si tu­le­mis­ta en tain­nut hok­sa­ta odot­taa, vaik­ka oli­si tie­ten­kin kan­nat­ta­nut. Mo­poi­kään pää­se­mi­nen tun­tui po­jan elä­mäs­sä kaik­kein pi­sim­mäl­tä ajal­ta. Sen vih­doin saa­vu­tet­tu­a­ni olin vä­hän ai­kaa tyy­ty­väi­nen, kun­nes aloin odot­taa ajo­kort­ti-ikää. Se­kin tuli noin kak­si mil­joo­naa ki­lo­met­riä sit­ten.

Yk­si pi­sim­mis­tä odo­tuk­sis­ta oli pääl­lek­käin mopo- ja au­to­a­si­oi­den kans­sa. Kävi ni­mit­täin niin, et­tä ihas­tuin jo ylä­as­teen toi­sel­la luo­kal­la tyt­töön, jos­ta ajat­te­lin saa­va­ni puo­li­son. Las­kes­ke­lin kuu­kau­sia ja vuo­sia ja ar­vi­oin mah­dol­li­suuk­si­a­ni. Vaik­ka ihas­tus oli mo­lem­min­puo­lis­ta, epäi­lyk­set val­ta­si­vat usein mie­le­ni. Täy­si-ikäi­syy­teen oli niin pit­kä mat­ka, et­tä epäi­lin ty­tön mie­len ker­ke­ä­vän muut­tua vie­lä mo­neen ker­taan. Omaa kes­tä­vyyt­tä­ni en epäil­lyt. Ihas­tu­mi­nen muut­tui jos­sain vai­hees­sa ra­kas­tu­mi­sek­si, ja lu­ki­o­luo­kil­la ys­tä­vyys sy­ve­ni seu­rus­te­luk­si. Ja en­nen kuin meil­lä mo­lem­mil­la oli val­ko­la­kit pääs­sä, yh­tei­nen, vuo­sia kes­tä­nyt odo­tuk­sem­me pal­kit­tiin – meis­tä tuli avi­o­pa­ri! Vä­hän ai­kaa elä­mä tun­tui täy­del­li­sel­tä, jos­sa ei tar­vit­se enää odot­taa mi­tään.

Avi­o­lii­ton sol­mi­mi­sen jäl­keen odot­ta­mis­ta on kui­ten­kin riit­tä­nyt. Vau­vo­ja olem­me odot­ta­neet mo­net ker­rat. Odo­tuk­set ovat ol­leet niin mer­kit­tä­viä, et­tä vai­mol­le­ni ne ovat elä­män merk­ki­paa­lu­ja. Per­he­his­to­ri­aa muis­tel­les­sa hän mo­nes­ti sa­noo, et­tä se ta­pah­tui sil­loin kun odo­tin esi­kois­ta nel­jän­nel­lä kuul­la, tai se ta­pah­tui sil­loin kun odo­tin nel­jät­tä las­ta vii­mei­sil­lä­ni.

Las­ten myö­tä odot­ta­mi­nen on vain li­sään­ty­nyt. On odo­tet­tu en­sim­mäis­tä ham­mas­ta ja kuu­den–seit­se­män vuo­den pääs­tä sen ir­to­a­mis­ta. On odo­tet­tu las­ta tu­le­vak­si kou­lus­ta, ka­ve­reil­ta, il­ta­ky­läs­tä ja ar­mei­jas­ta. Kai­kil­le kaik­kia ham­pai­ta ei ole kos­kaan tul­lut, mut­ta lap­set ovat ai­na pa­lan­neet. Myö­hem­min las­ten kans­sa on odo­tet­tu yh­des­sä nii­tä asi­oi­ta, joi­ta it­se vuo­si­kym­me­niä sit­ten odo­tin: kou­lun päät­ty­mis­tä, opis­ke­lun al­ka­mis­ta, ajo­kort­ti-ikää, omil­leen muut­ta­mis­ta.

Us­ko­mi­nen­kin on odot­ta­mis­ta. En­sin odo­tet­tiin tu­han­sia vuo­sia sitä, et­tä lu­vat­tu Mes­si­as tu­lee maa­il­maan ja tuo pe­las­tuk­sen. Val­ta­o­sa odot­ta­jis­ta ei tien­nyt mitä odot­taa, ei­vät­kä he het­ken tul­len tun­nis­ta­neet tu­li­jaa. He kai odot­ti­vat kors­ku­van rat­sun sel­kään nou­se­vaa purp­pu­ra­viit­tais­ta val­ti­as­ta, joka lyö mie­kal­la Roo­man kei­sa­ri­val­lan murs­kak­si.

Vain Joo­sef ja Ma­ria, ke­don pai­me­net, van­ha Si­me­on, Han­na ja muu­ta­mat muut ym­mär­si­vät, et­tä tämä on Mes­si­as, sei­mes­sä ma­kaa­mas­sa ja Ma­ria-äi­din sy­lis­sä le­pää­mäs­sä. Tämä na­sa­re­ti­lai­nen puu­sep­pä, spi­taa­lis­ten kans­sa seu­rus­te­le­mas­sa, pub­li­kaa­nien pöy­däs­sä ate­ri­oi­mas­sa, aa­sil­la rat­sas­ta­mas­sa. Tämä mies, joka raa­haa ris­tiä Gol­ga­tan mä­keä ylös piik­kik­ruu­nu pääs­sään, pilk­ka­huu­to­jen saat­ta­ma­na, on pe­las­ta­jam­me. Kuo­li­ko toi­vom­me, kun hän ris­tiin­nau­lit­tu­na, pilk­kaa­jien syl­keä va­lu­en vuo­dat­ti ve­ren­sä ja an­toi hen­ken­sä; päät­tyi­kö odo­tuk­sem­me tur­ha­na?

Toi­vo ei kuol­lut, odo­tus jat­kuu. Kun hän tu­lee, tai­vaal­ta kuu­luu pa­suu­noi­den ää­ni! Sitä odot­ta­es­sa au­rin­ko nou­see joka päi­vä idän suun­nal­ta ja las­kee il­lan tul­len län­nen puo­lel­le. Eläm­me, syöm­me ja juom­me. Käym­me kou­lua, teem­me työ­tä, odo­tam­me tu­lok­sia. Yk­si­näi­ses­sä ko­dis­sa joku kuun­te­lee se­kun­ti­vii­sa­rin rak­sah­duk­sia, odot­taa seu­raa­van mi­nuu­tin ku­lu­mis­ta, pu­he­lua lä­him­mäi­sel­tä tai eh­kä vies­tiä. Odo­tam­me ti­lai­suut­ta pur­kaa sy­dän­täm­me ja huo­jen­tua loh­du­tuk­ses­ta. Odo­tam­me so­dan päät­ty­mis­tä ja polt­to­ai­neen hin­nan las­kua edes kym­me­nel­lä sen­til­lä. Odo­tam­me lää­kä­rin lau­sun­toa, tu­ki­pää­tös­tä, asun­to­lai­nan lop­pu­mis­ta, eläk­keel­le pää­syä. Ku­kin elä­män­ti­lan­teen­sa mu­kaan, vuo­roin hel­teen ja pak­ka­sen, kui­vuu­den ja sa­teen, päi­vän ja yön päät­ty­mis­tä.

Ai­na omiin toi­vei­siim­me pe­rus­tu­vat odo­tuk­set ei­vät täy­ty, mut­ta Ju­ma­lan lu­pauk­set täyt­ty­vät kaik­ki. Kris­ti­kan­sa, ad­ven­tin kan­sa, me odo­tam­me vie­lä!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
25.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Joh. 16:22

Viikon kysymys