Maailman tuhansien eri uskontojen määrä kertoo selkeää sanomaa. Ihmisellä on pysyvä tarve turvautua yli-inhimilliseen, näkymättömään ja korkeampaan voimaan. Jumala loi ihmisen elämään omassa yhteydessään. Kaipuu tähän yhteyteen säilyy ihmisessä. Kirkkoisä Augustinus toteaa: ”Ihmisen sydän on niin kauan levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.”
Apostoli Paavali havaitsi ihmisten Jumala-kaipuun Ateenassa. Joka puolella kaupunkia hän näki epäjumalankuvia. Tämä antoi Paavalille aiheen puhua kohtaamilleen ihmisille elävästä Jumalasta. Ihmisten ei tarvinnut enää harhailla pimeydessä, vaan elävä Jumala kutsui heitä (Ap. t. 17:16–34).
Jeesuksen keskeinen viesti oli Jumalan valtakunnan lähestyminen. Jeesus kehotti parannukseen. Elävä usko syntyy evankeliumin kuulemista, Jumalan valtakunnan yhteydessä.
Ihmisen pelastuksen kannalta merkittävintä on, onko suhde Jumalaan elävä vai ei. Raamattu puhuu tällaisesta uskosta ”sydämen uskona” (Room. 10:10). Raamatun mukaan on välttämätöntä, että ihminen uskoo koko sydämestään. Elävä usko omistaa ennen muuta Vapahtajan sovitustyön omalle kohdalleen.
SRK:n viestinnän teema tälle vuodelle on edellä mainittu Sydämen usko. Teema muistuttaa siitä, että on eri asia pitää Jumalan olemassaoloa todennäköisenä, kuin turvautua häneen koko sydämestään. Sydämen usko tarkoittaa sitä, että ihmisen koko elämä on rakennettu Kristus-perustalle. Usko ohjaa valintoja ja arvoja Jumalan antaman halun ja voiman avulla. Sydämen usko ei saa näin voimaansa säännöistä, pakottamisesta tai perinteestä, vaan Jumalasta.
Synti, uskossa väsyminen ja valvomattomuus voivat johtaa sydämen uskon kuolemiseen. Jos näin käy, sydän ei ole enää vapaa uskomaan. Aiemmin koettu vapaus voi nyt tuntua omaa vapautta ja itsemääräämisoikeutta rajoittavana. Uskovaisten joukko, pyhien yhteisö, kutistuu pelkäksi yhteisöksi sääntöineen.
Sydämen usko on Jumalan lahja. Hän tahtoo varjella tuon lahjan omistajaa loppuun saakka.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys