Isä, isi, iskä, isukki. Rakkaalla isällä on monta kutsumanimeä. Kuten kutsumanimet ovat monet, ovat keskellämme elävät isätkin monenlaisia. Isien elämäntilanteet ja tavat elää isyyttä todeksi vaihtelevat. Ei olekaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla isä.
Isän malli ja ihanne on ajassamme muutoksessa. Isiin kohdistuneet toiveet ja odotukset ovat monenlaisia. Isä voi pohtia, miten olla yhtä aikaa läsnä oleva isä ja puoliso, mutta hoitaa samalla vaativiakin työtehtäviä. Joskus isän kaipaama oma ja perheen kanssa vietetty aika saattavat joutua kilpailemaan työajan kanssa. Isän omat arvot ja toiveet eivät välttämättä toteudu.
Kukapa ei haluaisi olla superisä tai paras isä omien rakkaidensa keskellä. Tähän riittävät paljon pienemmätkin asiat kuin maailmanennätykset tai muut erityiset saavutukset. Eräässä perheessä lapset kiljuivat riemusta ja hyppivät isän päällä, kun tämä oli kotona ja toimi lasten kiipeilytelineenä sohvalla maaten.
Isän on hyvä pysähtyä kysymään ja kuuntelemaan, mikä hänen puolisolleen ja lapsilleen on tärkeää yhteisessä elämässä. Usein riittää, että on aikaa olla läsnä ja kuunnella toista. Mahtavaa ekstraa on se, kun isän kanssa pääsee vaikkapa nuotiolle tai isä korjaa puhjenneen pyöränkumin.
Lapsen kannalta on tärkeää, että isä kertoo lapselleen tämän olevan taitava, tärkeä ja rakas juuri sellaisenaan. Isän huomio ja kehu hyvän arvosanan tai onnistuneen työn kohdalla on merkittävää. Epäonnistumisen hetkellä isän rohkaiseva sana ja olkapää kannattelevat pitkään.
Isän on saatava olla myös heikko, epäonnistunut ja hoidon tarpeessa. Isäkin voi mennä rikki. Isä voi kokea väsymystä tai sairautta, niin fyysistä kuin henkistäkin. Isäkin joutuu syntiin ja tekee väärin. Isä tarvitsee armoa ja anteeksiantamusta sekä rohkaisua yrittää uudelleen. Isän on hyvä saada olla ainoan täydellisen isän, Taivaan Isän armohoidossa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys