Neljästä adventtisunnuntaista viimeinen lähestyy. Sen kirkollisena aiheena on Herran tuleminen on lähellä. Tänä sunnuntaina muistetaan lasta odottavaa Mariaa, Herran äitiä. Vapahtajan äidin odotus ja Jumalan kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.
Jouluun valmistautuminen on kesken. Monilla työpaikoilla ja kodeissa odottaa vielä pitkä lista asioita, jotka on tarkoitus hoitaa ennen varsinaista joulun juhlaa. Joku odottaa joulua levollisin mielin, mutta syksyn pimeys ja tehtävien paljous on voinut myös stressata ja uuvuttaa.
Neljäntenä adventtisunnuntaina huomio kiinnittyy hoidettavien asioiden sijaan ihmisen sisäiseen mielialaan. Onko se valmis suuren sanoman vastaanottamiseen? Ja mitä tuo valmius tarkoittaa: sitäkö, että joulun aineelliset ja henkiset puitteet ovat moitteettomassa kunnossa?
Useat adventin ajan virret ja Siionin laulut käsittelevät mielen hiljentämistä joulun sanoman äärelle. ”Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi”, kehotetaan virressä 2. Virren 7 loppupuolella pyydetään: ”Voi, jospa minäkin huoneesi olla voisin.”
Keskeinen viesti on se, että ihmisen tulee raivata sydämestään asioita, jotka estävät uskomasta Jeesukseen ja estävät näin myös joulun ilosanoman henkilökohtaisen vastaanottamisen. Joulun ilosanomassa Jumala lupaa ihmiselle pelastuksen omassa pojassaan.
Siionin laulussa 14 puhutaan sydämen kylmyydestä ja laulussa 13 synnin syömästä sydämestä. Sydämen kovettuminen on tuttua myös uskovaiselle. Arki kiireineen, koventunut keskustelukulttuuri, ihmisten toisilleen esittämät vaatimukset ja herjaukset vaikuttavat jokaiseen meistä.
Neljännen adventtisunnuntain kynnyksellä on hyvä suunnata katse ympärillä olevien asioiden sijaan omaan sydämeen. Siionin laulun 14 sanat ovat kuin rukousta: ”Tuon lapsen hyvyydessä jää saahan sulaa pois, niin että sydämessä oikea joulu ois.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys