Mus­ta on su­run ja kuo­le­man väri. Se on pit­kä­per­jan­tain väri. Tuol­loin Ju­ma­lan Poi­ka kuo­li ris­til­lä. Raa­ma­tun vah­vat ku­vauk­set ker­to­vat Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man täyt­ty­mi­ses­tä. Su­run, epä­tie­toi­suu­den ja pe­lon tun­nel­mat ovat näis­sä teks­teis­sä läs­nä. Vie­lä vah­vem­pa­na nou­see kui­ten­kin esil­le ilo, uu­si toi­vo ja rie­mu, joka koit­taa pää­si­äi­se­nä.

Hil­jai­sen vii­kon ta­pah­tu­mat ja ti­lai­suu­det kut­su­vat hil­jen­ty­mään ja seu­raa­maan Jee­suk­sen kär­si­mys­tie­tä. Nämä ta­pah­tu­mat kos­ket­ta­vat sy­väl­tä. Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­set Mes­si­aan kär­si­myk­ses­tä ja kuo­le­mas­ta to­teu­tu­vat yk­si­tyis­koh­tia myö­ten.

Jee­suk­sen ope­tus­las­ten nä­kö­kul­mas­ta kaik­ki tun­tui päät­ty­vän Jee­suk­sen kuo­le­maan. Hei­dän ym­mär­ryk­sen­sä oli heik­koa, vaik­ka Jee­sus oli hei­tä tu­le­vaan val­mis­ta­nut. Ta­pah­tui se, mis­tä oli kir­joi­tet­tu: ”Minä lyön pai­me­nen maa­han, ja lam­paat jou­tu­vat ha­jal­le” (Mark. 14:27).

Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa on pal­jon ih­meel­lis­tä ja sa­lat­tua. Ope­tus­lap­set sai­vat ko­kea tä­män kai­ken hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Hei­dän sil­min­nä­ki­jä­to­dis­tuk­sen­sa jäi elä­mään (2. Piet. 1:16).

Tä­män päi­vän ih­mi­nen saat­taa aja­tel­la, et­tä pit­kän­per­jan­tain ja pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat ei­vät kos­ke­ta hän­tä. Näin ei kui­ten­kaan ole. Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on osuu­ten­sa Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­maan syn­tien­sä täh­den. Yh­tä lail­la Jee­suk­sen so­vi­tus­työ kos­ket­taa kaik­kia ih­mi­siä. Vi­at­to­mal­la ve­rel­lään Jee­sus so­vit­ti koko maa­il­man syn­nit. Ju­ma­lan ih­meel­li­sen suun­ni­tel­man ja voi­man an­si­os­ta Jee­suk­sen hä­pe­äl­li­nen kuo­le­ma vaih­tui­kin voi­tok­si.

Pää­si­äi­nen ei oli­si ilon juh­la, el­lei ylös­nou­se­mus­ta oli­si ta­pah­tu­nut. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa ko­rint­to­lai­sil­le sy­väl­li­ses­ti, kuin­ka mer­kit­tä­vää pe­las­tuk­sen kan­nal­ta on Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus: ”Mut­ta el­lei Kris­tus­ta ole he­rä­tet­ty, sil­loin mei­dän ju­lis­tuk­sem­me on tur­haa pu­het­ta, tur­haa myös tei­dän us­kon­ne (1. Kor. 15:14).

Pää­si­äi­sen väri on val­koi­nen. Se on ilon ja juh­lan väri. Vaik­ka pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mia ym­mär­täi­si va­ja­vai­ses­ti, riit­tää et­tä us­kon kaut­ta omis­taa Jee­suk­sen val­mis­ta­man van­hurs­kau­den. Täs­tä ar­mo­työs­tä hän it­se to­te­si ris­til­lä: ”Se on täy­tet­ty” (Joh. 19:30).