Vanhempien esimerkki ja kodin kasvatusperiaatteet siirtyvät seuraavalle sukupolvelle, ainakin osin. Isovanhempi saattaa kuulla lastenlastaan ohjeistettavan samoilla periaatteilla, jopa sanoilla, joita hän itse on aikanaan käyttänyt. Millaisia kasvattajia uskovaiset vanhemmat ovat? Millainen kasvuympäristö uskovainen koti on?
Näitä asioita pohtivat sekä yksittäiset kasvattajat että aikuistuneet lapset. Asiaa on pyritty valottamaan myös tutkimuksen keinoin. Jokainen koti on omanlaisensa kasvuympäristö. Valtaosa vanhemmista haluaa antaa lapselle ehjän, tasapainoisen ja turvallisen kasvuympäristön. Kaikissa kodeissa koetaan onnistumista ja epäonnistumista kasvatustehtävässä.
Jumalan sana ohjaa uskovaista kasvattajaa. Se opettaa rakastamaan ja arvostamaan jokaista perheenjäsentä Jumalan ainutlaatuisena lahjana. Usko opettaa luomaan kotiin toisia arvostavan ja armahtavan ilmapiirin. Kun lapsi kokee kodissa turvallisuutta, huolenpitoa ja rakkautta, ovat hyvän elämän perusedellytykset pitkälti jo kasassa.
Onnellisuutta voi kokea riippumatta perheen koosta tai ulkoisista puitteista. Uskovaisessa kodissa saa kokea onnellisuutta Jumalan läsnäolosta: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa” (Ps. 73:28).
Hyvät kasvatusperiaatteet eivät aina toteudu uskovaisessakaan kodissa. Synti ja sen monet vaikutukset sekä sairaudet saattavat rikkoa lapsen tarvitsemaa turvallisuuden kokemusta. Kun lapsi kasvaa aikuisuuteen, tilanne saattaa tulla kipeällä tavalla näkyväksi.
Vaikeistakin kokemuksista on oikein keskustella lasten ja vanhempien välillä. Syntejä tulee pyytää ja antaa anteeksi evankeliumin avulla. Anteeksiantamuksesta syntyy halu käsitellä asioita rehellisesti ja avoimesti, sellaisina kuin ne on koettu. Tarvittaessa voi käyttää myös ulkopuolista apua.
On onnellista, jos lapsi voi todeta vanhemmilleen, että hänellä on ollut hyvä koti. Samoin vanhempien voidessa todeta, että epätäydellisyydestään huolimatta he ovat yrittäneet parhaansa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys