Viisauden ja vanhenemisen yhteyttä on tutkittu tieteen piirissä kolmisenkymmentä vuotta. Elämänkokemus ei merkitse tutkijoiden mukaan samaa asiaa kuin viisaus, mutta oman elämänkulun pohtimisen voidaan katsoa kasvattavan viisautta.
Tässä lehdessä on useampi vanhuuteen ehtineen ihmisen haastattelu. Erityisesti poikkeusaikoina on arvokasta voida lukea, miten pitkän elämän eläneet ihmiset ovat selvinneet elämän varrelle vääjäämättä tulleista vaikeista ajanjaksoista.
Ihminen voi tehdä oivalluksia katsoessaan elämäänsä taaksepäin. Pitkään ikään ehtinyt tiedostaa yleensä nuorta ihmistä paremmin elämän rajallisuuden. Tutkijoiden mukaan tämän tiedostaminen puolestaan kirkastaa elämän lahjan arvoa.
Pohtiessaan elämän rajallisuuden ymmärtämisen ja viisauden suhdetta tutkijat ovat päätyneet lähelle Raamattua. Psalmien kirjassa sanotaan: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (90:12).
Vanhusten haastatteluista välittyy usein kiitollisuus eletystä elämästä ja nykyhetkestä. Kiitollisuus ei perustu vain siihen, että elämässä olisi tullut menestystä tai että kaikki asiat olisivat juuri nyt itse toivomalla tavalla.
Jokaisen pitkään ikään ehtineen ihmisen elämän varrelle on mahtunut ilon- ja onnenhetkien lisäksi vaikeita asioita ja kokemuksia. Vanhusten haastatteluista käy ilmi, että vastoinkäymisiä ja monenlaista luopumista tulee eteen vielä elämän loppupuolellakin.
Viisautena voi pitää sitä, että hyväksyy oman menneisyytensä, vaikka kaikkia sen vaiheita ei olisi itse toivonutkaan. Vanhusten esiin tuomaan kiitollisuuteen liittyy vahvasti ajatus siitä, että tähän asti on Jumala kantanut – ja erityisesti uskossa varjellut.
Elämän lahjan ymmärtämisestä seuraa parhaimmillaan ilo ja kiitollisuus lahjan antajaa, Jumalaa, kohtaan. Tämän lehden Rakas raamatunkohta -palstalla kiitollisuutta ja turvaa ilmentävät psalmin 23 sanat: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Paimenpsalmin sanoihin voi yhtyä näinä poikkeusaikoinakin minkä ikäinen ihminen tahansa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys