Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon piis­pat jul­kai­si­vat piis­pain­kir­jeen, jon­ka ai­he on kes­kei­nen: Raa­mat­tu ja kirk­ko. Piis­pain­kir­jei­den sar­jan avaa­va, rei­lun 40 si­vun mit­tai­nen pu­heen­vuo­ro kan­nus­taa Raa­ma­tun lu­ke­mi­seen niin seu­ra­kun­tia kuin yk­sit­täi­siä kris­tit­ty­jä­kin.

Piis­pain­kir­jeen jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­des­sa to­det­tiin, et­tä kirk­ko ei ole kaik­ki­na ai­koi­na kan­nus­ta­nut yk­sit­täi­siä kris­tit­ty­jä lu­ke­maan ja tul­kit­se­maan Raa­mat­tua. Kes­ki­a­jal­la sii­tä jopa va­roi­tel­tiin har­haan jou­tu­mi­sen pe­los­sa. Us­kon­puh­dis­tuk­sen myö­tä Raa­ma­tun lu­ke­mi­ses­ta tuli kui­ten­kin suo­ta­vaa ja suo­si­tel­ta­vaa myös te­o­lo­gi­aa op­pi­mat­to­mil­le.

Piis­pat poh­ti­vat jul­kai­se­mas­saan kir­jees­sä, mi­ten kris­ti­tyn tu­li­si lu­kea Raa­mat­tua. Taus­tal­la ovat ky­sy­myk­set, mi­ten Raa­mat­tu on syn­ty­nyt, mi­ten sitä tul­ki­taan, mitä aja­tel­la tie­teel­li­ses­tä raa­ma­tun­tut­ki­muk­ses­ta ja mik­si on tär­ke­ää lu­kea Raa­mat­tua.

Vaik­ka piis­pain­kir­je poh­tii hy­vän mat­kaa myös Raa­ma­tun ym­mär­tä­mis­tä ja tul­kin­taa, se ei juu­ri puhu Py­häs­tä Hen­ges­tä. Sen si­jaan Lut­her kir­joit­taa Isos­sa ka­te­kis­muk­ses­sa, et­tä ih­mi­sen lu­kies­sa ru­koil­len Ju­ma­lan sa­naa Pyhä Hen­ki voi al­kaa ava­ta sitä lu­ki­jal­le.

Te­o­lo­gi­ses­ta tut­ki­mus­tie­dos­ta, kir­kon tul­kin­ta­pe­rin­teen tun­te­muk­ses­ta ja al­ku­kiel­ten osaa­mi­ses­ta on var­mas­ti hyö­tyä Raa­ma­tun lu­ki­jal­le. Ne ei­vät kui­ten­kaan ole edel­ly­tys sil­le, et­tä Raa­mat­tua voi­si lu­kea ja saa­da sii­tä vah­vis­tus­ta us­kol­leen. Tai pää­tyä sen opas­ta­ma­na Ju­ma­lan las­ten luo ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Py­hän Hen­gen mer­ki­tys Raa­ma­tun sa­nan avaa­ja­na on kes­kei­nen. Sen joh­da­tus­ta ru­koil­len on hyvä tu­tus­tua Raa­ma­tun si­säl­töön. Ku­ten Vä­häs­sä Ka­te­kis­muk­ses­sa sa­no­taan: ”Mei­dän tu­lee lu­kea Raa­mat­tua si­ten, et­tä ru­koil­len et­sim­me sii­tä elä­vää Ju­ma­laa ja olem­me kuu­li­ai­sia hä­nen ää­nel­len­sä, kun hän pu­huu meil­le sa­nas­saan.”

Yk­sit­täi­sen kris­ti­tyn ei pidä aset­tua Py­hän Hen­gen var­jol­la Raa­ma­tun tul­kit­si­ja­na tois­ten ylä­puo­lel­le. Raa­mat­tua on tär­ke­ää tut­kia nöy­rin mie­lin, Ju­ma­lan tah­toa ky­sy­en. Ja ku­ten piis­pain­kir­jees­sä kan­nus­te­taan: Raa­mat­tua on hyvä tut­kia myös yh­des­sä kes­kus­tel­len.