Mo­nes­sa ko­dis­sa jän­ni­te­tään näi­nä päi­vi­nä yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten tu­lok­sia. Vii­mei­siä tent­te­jä suo­ri­te­taan myös am­ma­til­li­sis­sa op­pi­lai­tok­sis­sa, am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luis­sa ja yli­o­pis­tois­sa.

Sa­mal­la, kun yk­si val­mis­tuu, toi­nen val­mis­tau­tuu pää­sy­ko­kei­siin. Moni nuo­ri ja ai­kui­nen tu­lee elä­mäs­sään ris­teys­koh­taan ky­sy­en, mi­hin suun­taan mi­nun tu­lee täs­sä kul­kea? Saan­ko toi­vo­ma­ni opis­ke­lu- tai työ­pai­kan? Näis­sä poh­din­nois­sa voi täy­des­tä sy­dä­mes­tä luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, ku­ten Raa­mat­tu ke­hot­taa te­ke­mään (Sa­nanl. 3:5).

Moni tu­le­van ke­sän rip­pi­kou­lu­lai­nen poh­tii oman rip­pi­kou­lun­sa to­teu­tu­mis­ta. Mie­les­sä pyö­rii eh­kä mo­nia ky­sy­myk­siä. Mil­lai­nen rip­pi­kou­lu mi­nua odot­taa? Pää­sen­kö lei­ril­le? Jos en, jään­kö pait­si jos­tain ai­nut­laa­tui­ses­ta ko­ke­muk­ses­ta? Rip­pi­kou­lu­lai­sen­kin tur­va on sii­nä, et­tä tai­vaal­li­nen Isä tun­tee jo­kai­sen nuo­ren toi­veet ja ru­kouk­set.

Men­nyt kou­lu- ja opis­ke­lu­vuo­si on ol­lut mo­nil­le poik­keuk­sel­li­nen. Osa op­pi­lai­tok­sis­ta ei ole jär­jes­tä­nyt lä­hi­o­pe­tus­ta lain­kaan tai hy­vin vä­hän. Tämä on ai­heut­ta­nut yk­si­näi­syyt­tä niin opis­ke­lui­hin kuin so­si­aa­li­seen elä­mään. Us­ko­vai­sen koh­dal­la yh­teys us­ko­nys­tä­viin, seu­roi­hin, il­ta­ky­liin ja muu­hun toi­min­taan on ol­lut vä­häi­sem­pää.

Me­di­as­sa etä­o­pis­ke­luun ja ra­joit­tu­nee­seen so­si­aa­li­seen elä­mään liit­ty­en on pu­hut­tu jopa eri­tyi­ses­tä ko­ro­na­su­ku­pol­ves­ta. Ju­ma­la nä­kee yk­si­näi­syy­teen ja tun­tee kai­puun tois­ten jouk­koon. Hä­nel­lä on vara siu­na­ta ih­mis­suh­tei­ta hy­vän tah­ton­sa mu­kaan.

Ai­kaam­me lei­maa aja­tus­ta­pa, et­tä ih­mi­nen on it­se vas­tuus­sa me­nes­tyk­ses­tään ja hy­vin­voin­nis­taan. Osit­tain näin on­kin. Ah­ke­ra työ usein pal­ki­taan. Omat suun­ni­tel­mat ja ky­vyt ovat lo­pul­ta hau­rai­ta. Epä­on­nis­tu­mi­nen, sai­ras­tu­mi­nen tai vä­sy­mi­nen saat­taa kaa­taa suu­ret­kin suun­ni­tel­mat.

Us­kon kaut­ta ih­mi­nen saa voi­man luot­taa kai­kes­sa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Käsi tur­val­li­sen Isän kä­des­sä on hyvä kul­kea koh­ti Ju­ma­lan suun­nit­te­le­maa tu­le­vai­suut­ta (Ps. 73:23–24).