Eri­lais­ten riip­pu­vuuk­sien eli ad­dik­ti­oi­den mää­rä ih­mi­sil­lä on län­si­mai­sis­sa yh­teis­kun­nis­sa li­sään­ty­nyt voi­mak­kaas­ti vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä. Ny­ky­maa­il­mas­sa on tar­jol­la ai­em­paa enem­män sel­lai­sia vi­rik­kei­tä, jot­ka voi­vat syn­nyt­tää riip­pu­vuu­den.

Riip­pu­vuu­det ovat eli­mel­li­siä, ei­vät pel­käs­tään ih­mi­sen tah­toon liit­ty­viä asi­oi­ta. Riip­pu­vuu­den syn­nyn taus­tal­la on ai­vo­jen mie­li­hy­vä­jär­jes­tel­män häi­riin­ty­mi­nen. Ih­mi­nen eh­dol­lis­tuu te­ke­mään tiet­tyä asi­aa saa­dak­seen mie­li­hy­vää. Kun kier­re on val­mis, hän on riip­pu­vai­nen toi­min­nan tuot­ta­mas­ta mie­li­hy­väs­tä ja ko­kee myös fyy­si­siä oi­rei­ta, el­lei hän pää­se to­teut­ta­maan sitä.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan ylei­sim­piä ovat eri­lai­set päih­tei­siin liit­ty­vät riip­pu­vuu­det sekä ra­ha­pe­li­riip­pu­vuus. Kaik­ki ne kos­ket­ta­vat kym­me­niä tu­han­sia suo­ma­lai­sia. Tu­pak­ka­riip­pu­vuus ja sek­si­riip­pu­vuus kos­ket­ta­vat vie­lä laa­jem­paa jouk­koa, mut­ta nii­tä ei di­ag­no­soi­da sa­mal­la ta­val­la. Tut­ki­muk­set ovat myös osoit­ta­neet, et­tä toi­sil­le ih­mi­sil­le riip­pu­vuus syn­tyy her­kem­min kuin toi­sil­le. Pe­ri­mä voi se­lit­tää jopa puo­let alt­tiu­des­ta riip­pu­vuu­teen.

Kos­ka riip­pu­vuu­det ovat eli­mel­li­siä häi­ri­öi­tä, nii­hin on syy­tä suh­tau­tua kroo­ni­si­na sai­rauk­si­na, joi­ta ei pys­ty­tä ko­ko­naan pa­ran­ta­maan. Re­a­lis­ti­nen ta­voi­te on pyr­kiä oi­reet­to­muu­teen eli sii­hen, et­tä hen­ki­lö ei käy­tän­nös­sä to­teu­ta riip­pu­vuut­taan. Tämä edel­lyt­tää sekä riip­pu­vuu­den kat­kai­su­hoi­toa et­tä uu­sien ajat­te­lu­ta­po­jen opet­te­le­mis­ta ver­tais­tu­en avul­la. Kun­tou­tu­mi­seen tar­vi­taan usein myös ai­vo­jen uu­del­lee­noh­jel­moin­tia am­mat­ti­lai­sen ve­tä­mäs­sä te­ra­pi­as­sa. Vaik­ka nämä on­nis­tui­si­vat hy­vin, on to­den­nä­köis­tä, et­tä hen­ki­lö kär­sii alt­tiu­des­ta ky­seis­tä asi­aa koh­taan koko lop­pu­e­lä­män­sä ja jou­tuu jat­ku­vas­ti tais­te­le­maan sitä vas­taan.

Eri­lai­set riip­pu­vuu­det kuu­lu­vat myös mo­nien kris­tit­ty­jen elä­män­pii­riin. Elä­vä us­ko ei pois­ta ker­ran syn­ty­nyt­tä riip­pu­vuut­ta, mut­ta se an­taa ha­lun ja voi­maa tais­tel­la riip­pu­vuu­den to­teut­ta­mis­ta vas­taan. Lan­kee­muk­sia ta­pah­tuu kai­kil­le us­ko­vil­le, myös niil­le, joil­la ei ole eri­tyi­siä riip­pu­vuuk­sia. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ei kui­ten­kaan ha­lua elää syn­nis­sä vaan tais­tel­la sitä vas­taan ja kor­ja­ta lan­kee­muk­sen­sa.

Riip­pu­vuu­des­ta kär­si­vä ih­mi­nen tun­tee hel­pos­ti hä­pe­ää on­gel­man­sa vuok­si. Eri­tyi­sen hä­pe­äl­li­sel­tä asia saat­taa tun­tua tii­viis­sä us­kon­nol­li­ses­sa yh­tei­sös­sä. On hyvä muis­taa, et­tä kaik­ki kris­ti­tyt ovat täy­sin riip­pu­vai­sia Ju­ma­las­ta ja hä­nen val­ta­kun­nas­taan. Täs­sä on kyse toi­sen­lai­ses­ta mut­ta yh­tä to­del­li­ses­ta riip­pu­vuu­des­ta. It­ses­sään kaik­ki ih­mi­set ovat Ju­ma­lan edes­sä täy­sin kel­vot­to­mia, ei­kä ku­kaan ole tois­ta pa­rem­pi. Yk­sin ar­mos­ta on mah­dol­lis­ta kel­va­ta Ju­ma­lal­le.