Oi­keu­des­sa pui­daan pian sitä, mitä saa Suo­mes­sa us­kon­non­va­pau­den ni­mis­sä jul­ki­ses­ti sa­noa. Sa­mal­la pun­ni­taan kah­den pe­ru­soi­keu­den, us­kon­non­va­pau­den ja sa­nan­va­pau­den suh­det­ta. Mo­lem­mat ovat Suo­men pe­rus­tus­lain mu­kaan luo­vut­ta­mat­to­mia ja suo­jat­tu­ja oi­keuk­sia.

Sa­nan­va­paus sekä us­kon­non ja us­ko­mi­sen va­paus kos­ket­ta­vat toi­si­aan. Sa­nan­va­paus tur­vaa oi­keu­den us­koa ja sa­noit­taa aja­tuk­si­aan us­koon liit­ty­vil­lä kä­sit­teil­lä. Us­kon­non­va­pau­den tu­lee suo­ja­ta sitä, et­tä jo­kai­nen voi pel­kää­mät­tä myös jul­ki­ses­ti ker­toa us­kos­taan.

Laki suo oi­keu­den ker­toa, mitä Raa­mat­tu opet­taa. Myös sel­lai­sia ope­tuk­sia on lupa pi­tää esil­lä, jot­ka ei­vät vält­tä­mät­tä kuu­lu ih­mis­ten enem­mis­tön ar­vo­maa­il­maan. Kris­ti­tyn ker­to­es­sa, mi­ten hän Raa­ma­tun poh­jal­ta us­koo ja ajat­te­lee, hän ei läh­tö­koh­tai­ses­ti syr­ji toi­sia.

Us­kos­ta ker­to­mi­sen haas­teet liit­ty­vät ta­paan il­mais­ta asi­oi­ta. Maal­lis­tu­nut kuu­li­ja ei ai­na ym­mär­rä kris­ti­tyn aja­tus­ta, ei­kä ero­ta sii­nä kah­ta asi­aa. Esi­mer­kik­si ho­mo­sek­su­aa­li­suus on mo­ni­ta­hoi­nen asia, jos­ta kes­kus­tel­ta­es­sa nä­kö­kul­mat poik­ke­a­vat vah­vas­ti toi­sis­taan. Joku kat­soo, et­tä ho­mo­sek­su­aa­li­suut­ta ja sen to­teut­ta­mis­ta ei voi erot­taa toi­sis­taan. Toi­sen mie­les­tä juu­ri näin on teh­tä­vä, Raa­ma­tun ope­tuk­sen pe­rus­teel­la.

Kris­ti­tyn on syy­tä ai­na pu­hua ja opet­taa sä­vyi­säs­ti, kaik­kia ih­mi­siä kun­ni­oit­ta­en. Myös oi­kea asia saat­taa kään­tyä kris­tit­tyä vas­taan, jos hä­nen pu­heen­sa on hyök­kää­vää tai toi­sen ylä­puo­lel­le aset­tu­vaa. Us­kon olen­nai­nen osa on sen ha­vait­se­mi­nen, et­tä meis­tä jo­kai­nen on lan­gen­nut syn­tiin ja tar­vit­see Ju­ma­lan ar­moa pe­las­tu­ak­seen.

Kris­ti­tyn il­mai­sus­ta on hyvä vä­lit­tyä nöy­ryys. Esi­mer­kik­si ho­mo­sek­su­aa­li­suu­des­ta pu­hut­ta­es­sa on oi­kein tuo­da il­mi, et­tä ai­hee­seen si­säl­tyy ki­pua. Kyse on to­del­la va­kau­muk­ses­ta. Us­ko Raa­mat­tuun ja Ju­ma­lan sa­nan auk­to­ri­teet­tiin ei­vät an­na mah­dol­li­suut­ta myö­täil­lä enem­mis­tön mie­li­pi­det­tä, vaik­ka tuo­hon mie­li­pi­tee­seen saat­tai­si ol­la in­hi­mil­li­ses­ti aja­tel­tu­na help­po yh­tyä.

Tä­män vies­ti­mi­nen us­kot­ta­vas­ti ja niin, et­tä kris­ti­tyn kipu nä­kyy, on vai­ke­aa. Näis­sä ti­lan­teis­sa kris­tit­ty kään­tyy­kin usein ru­kouk­sel­la Ju­ma­lan puo­leen, et­tä hän an­tai­si sel­lai­sia sa­no­ja, jot­ka ei­vät louk­kai­si vas­taa­not­ta­jaa, mut­ta aut­tai­si­vat ym­mär­tä­mään, mitä Raa­mat­tu opet­taa.