Päivämies
Opiskeleminen ja yllättävään työtarjoukseen tarttuminen ovat kuljettaneet Pirjo Sääskilahden kauas Suomesta. Yhteydenpito läheisiin ja etäseurojen kuunteleminen on antanut rauhaa ja lieventänyt yksinäisyyden kokemusta.
– Välillä mietin itsekin, mikä tarkoitus sillä on, että paiskaudun aina uudestaan minne päin maailmaa tahansa, nauraa tällä hetkellä Tansaniassa työskentelevä Pirjo Sääskilahti.
Tansaniaankaan hänellä ei ollut aikomusta lähteä. Suunnitelmissa oli asettua pidemmäksi aikaa juuri remontoituun Helsingin kotiin. Kun avokadoja viljelevä Tanzanice Agrofoods Ltd -yritys tarjosi hänelle yllättäen työtä, ei siihen voinut olla tarttumatta.
– Ulkomailla työskentelemisessä on kiinnostavaa se, että silloin pääsee aivan eri tavalla sisälle paikalliseen kulttuuriin ja saa perspektiiviä ja näkökulmia niin työhön kuin muutenkin elämään, pohtii avokadojen tuotannosta vastaava Sääskilahti.
Matkoja ympäri maailmaa
Ensimmäisen kerran Sääskilahti muutti ulkomaille ylioppilaskesänä. Tuolloin kohdemaaksi valikoitui Italia. Myöhemmin hän asui puoli vuotta Islannissa, työskenteli sen jälkeen Suomessa IT-alalla kymmenen vuotta, jonka jälkeen muutti Englantiin opiskelemaan.
– Minulla oli vakityö IT-alalla, kun minuun iski kolmenkympin kriisi. Irtisanouduin työstäni ja lähdin puoleksi vuodeksi maailmanympärysmatkalle. Sen jälkeen hain opiskelemaan Englantiin kehitysyhteistyötä ja espanjan kieltä, kertaa maailmanmatkaaja reissuhistoriaansa.
Englannista tie vei vuodeksi Peruun harjoitteluun. Sääskilahti asui siellä pienessä kylässä 23 tunnin matkan päästä Limasta. Harjoittelun aikana hän kehitti kyläyhteisöä erilaisilla keinoilla, kuten opettamalla koulussa englantia ja tietotekniikkaa sekä tukemalla paikallisia yrityksiä kasvavaa turismia varten. Kylän ainoana uskovaisena seuroihin kokoontumisen kaipuu vei naisen kaksi kertaa Ecuadoriin, jossa järjestettiin lähetysseurat. Sinne hän matkasi kaksi päivää suuntaansa.
– Monen kuukauden yksinolon jälkeen tuntui muiden uskovaisten näkeminen ylitsevuotavalta. Olen vieläkin yhteydessä joidenkin paikallisten uskovaisten kanssa, jotka siellä kohtasin.
Lenkkarit jalkaan ja seuroihin
Nykyteknologia on avannut erilaisten etäyhteyspalveluiden kautta helpon ja halvan yhteydenpidon läheisiin. Myös korona-aikana kehittyneet nettiseurat ja seurojen striimauspalvelut ovat olleet muualla asujalle mieluisia.
– On mukava kuunnella seuroja livenä, kun tietää, että Suomessa moni muukin on samaan aikaan kuuntelemassa samaa saarnaa.
Aina livelähetyksiä ei kuitenkaan pääse niiden ajankohdasta riippuen seuraamaan. Jos ahdistus tai rauhaton olo iskee, Sääskilahdella on tapana vetäistä juoksukengät jalkaan ja kuunnella juostessaan suviseura-arkistojen saarnoja tai Kuulesta löytyvää musiikkia.
– Koen arvokkaana nämä palvelut, joita pääsee kuuntelemaan missä päin maailmaa tahansa aikaeroista huolimatta, hän kiittelee.
Uuden kielen opettelua
Sääskilahden päivät kuluvat kiireisinä Tansanian auringon alla. Avokadojen sesonkiaika kestää tänä vuonna helmikuun lopusta elo-syyskuuhun. Sääskilahti lähtee aamulla seitsemältä töihin ja ratkoo päivän aikana erilaisia tuotantoon liittyviä ongelmia sekä tapaa tuotantoketjun eri osapuolia.
Tulevaisuus on avoinna, eikä Sääskilahdella ole suunnitelmissa lähteä Tansaniasta ainakaan lähiaikoina. Työluvan saa aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan, joten ennen sen päättymistä on aika arvioida tilanne uudestaan.
– Tulevaisuuteni on Korkeimman kädessä. Toistaiseksi nautin täällä olemisesta, mutta koskaan ei voi tietää, hymyilee Sääskilahti.
Yksi selkeä suunnitelma hänellä kuitenkin on: opetella puhumaan paikallista swahilin kieltä.
– On rikkaus pystyä puhumaan ihmisille heidän omalla kielellään. Aion suunnata syksyllä Keniassa järjestettäviin lähetysseuroihin, joissa haluaisin kommunikoida paikallisten uskovaisten kanssa swahiliksi.
Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan tällä viikolla ilmestyvästä Päivämiehestä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys