”Arvokkain perintö joka isältäni jäi, on lähimmäisenrakkaus, vastuun kantaminen ja velvollisuuden tunto. Ne ovat antaneet voimaa vastoinkäymisissä”, toteaa elämäntyönsä pankin johtotehtävissä tehnyt seitsemän lapsen isä Martti Tölli.
Päivämies
”Arvokkain perintö joka isältäni jäi, on lähimmäisenrakkaus, vastuun kantaminen ja velvollisuuden tunto. Ne ovat antaneet voimaa vastoinkäymisissä”, toteaa elämäntyönsä pankin johtotehtävissä tehnyt seitsemän lapsen isä Martti Tölli.
Päivämies
Päivämies
”Velvollisuutenani on ilmoittaa, että Ansgarius Tölli on kaatunut taistelussa Isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne. Lohduttakoon Teitä tietoisuus, että olette antaneet Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon Teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala.”
Nämä Mannerheimin allekirjoittamat sanat ovat oululaisella Martti Töllillä, Ansgariuksen pojalla, talletettuna huolellisesti kansioon muovitaskun väliin. Sanat on luettu elämän varrella useaan kertaan ja aina ne koskettavat ja saavat mielen herkäksi. Vieläkin, vaikka suruvalittelusta on kulunut jo 78 vuotta aikaa. Siitäkin huolimatta, että Martti ja Ansgarius eivät ehtineet koskaan tavata toisiaan.
Ansgarius oli toisen maailmansodan alkaessa kahdenkymmenen vuoden ikäinen nuorukainen. Kotitalon naapurissa Nivalassa, aidan toisella puolella asui saman ikäinen Aili Pajukoski, jonka kanssa syntyi jo ennen sotaa seurusteluun johtava yhteys. Nuori pari avioitui sodan aikana, ja hääjuhlaa vietettiin morsiamen lapsuuskodin pihapiirissä läheisten ja naapureiden ympäröimänä.
Kun tieto Ansgariuksen menehtymisestä tuli, oli Aili juuri synnyttänyt esikoisena Martin. Ansgarius ehti sotia kolme ja puoli vuotta isänmaansa puolesta. Puolison ennenaikainen kuolema jätti syvät jäljet Ailiin, eikä hän koskaan avioitunut uudestaan.
– Aihe oli äidille loppuun asti herkkä, eikä hän oikein pystynyt siitä puhumaan. Isän ikävä on ollut myös minulle elämänmittainen projekti, joka on ajan saatossa vain muuttanut muotoaan, pohtii Tölli.
Nuori Martti saattoi istua ja katsella isänsä kuvaa pitkiä aikoja. Hän liimasi myös Mannerheimin kuvan valokuvakansionsa ensimmäiselle sivulle, koska Mannerheim oli luvannut olla kaikkien sotaorpojen isä. Myöhemmin tiedonjano isän sotatiestä kasvoi niin, että Tölli alkoi selvittää sitä pala palalta. Hän istui useita päiviä sota-arkistossa lukien sotapäiväkirjoja ja taistelukertomuksia. Oli pakko saada vastaus jokaiseen mielessä vaivanneeseen kysymykseen.
Ratkaisevin käänne epätietoisuuteen tuli yllättäen, kun Jääkäri Prikaatin perinnekilta teki vuonna 1996 retken Ansgariuksen taistelupaikoille, johon myös Tölli ja hänen Pentti-enonsa osallistuivat. Matkan päätepiste oli Vienan kanava, jossa Ansgarius haavoittui kranaatin sirpaleesta. Kahden päivän kuluttua haavoittumisesta hän menehtyi Ääneslinnan sotasairaalassa saamiinsa vammoihin.
– Matka isäni viimeisille jäljille sekä kaikki löytynyt tieto laittoivat minut käymään läpi uuden surutyön. Niiden jälkeen tunsin saavani tapahtumista riittävän selvyyden ja rauhan sielulleni, muistelee Tölli.
Kansainvälistä toisessa maailmansodassa henkensä menettäneiden muistopäivää vietetään 8.–9.5.2021.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys