Lähde: Wikipedia commons
Lähde: Wikipedia commons
Tänään on tärkeä päivä. Päivämies julkaisee Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi uudelleen kolme vuotta sitten päivänvalon nähneen lastenkirjallisuutta käsittelevän jutun.
Päivämies
Lastenkirjallisuus hakee inspiraationsa yhteiskunnallisista ilmiöistä ja tutkitusta tiedosta. Oheisessa kuvassa on Satukirjailija Rudolf Koivun kuvitusta H.C. Andersenin sadusta Lumikuningatar.
Satu on muuttunut.
Alkuun hirviömäisillä olioilla kansoitettu ja selitetty maailma on vaihtunut tuttuun ympäristöön, jonka tarina muotoutuu tieteestä ja fantasiasta. Näin sadun kehityksen tiivistää satujen ja lastenkirjallisuuden tutkija Sisko Ylimartimo.
Hyvinä esimerkkeinä tämän päivän saduista hän pitää Mauri Kunnaksen kirjoja sekä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -sarjaa.
– Tatussa ja Patussa on arkipäivä saduistettu.
– Kummassakin tapauksessa näkyy se, miten sadussa käytetään hyväksi tietoa.
Outo on satua
Ylimartimo lainaa sadun luonnehdinnan fantasiakirjailijalta.
– Tykkään J.R.R. Tolkienin määrittelystä: jos jokin meissä kolahtaa niin, että kertomus tai kuva koetaan ihmeelliseksi ja oudoksi, se on satua. Olennaista on siis lukijan tai katsojan kokemus.
Moderni satu lähtee pitkälti lapsen kokemusmaailmasta.
– Lapsi selvittää, millaista elämä on. Tyypillisiä ovat ihmissuhdesadut.
Ylimartimon mukaan sadun omin piirre ovat oudot asiat. Tatu ja Patu sattuvatkin olemaan Outolasta kotoisin.
– Esimerkiksi Tatun ja Patun Suomi -kirjassa he tekevät outoja päätelmiä siitä, mihin saunavihtoja käytetään. Kantele onkin kenkä ja niin edelleen.
Lastenkirja dementiasta
Lastenkirjallisuus yleisesti on yhteiskunnallistunut ja psykologisoitunut.
– Se hakee aiheensa niistä erikoisuuksista, joita vallitsevissa oloissa syntyy.
– On kuolemaa ja avioeroja, on kirjoja isoäidin dementoitumisesta, kansainvälisestä adoptiosta ja maahanmuutosta, Sisko Ylimartimo luettelee.
Aikuiset lukevat lastenkirjoja
Ylimartimon mielestä suomalaiselle lastenkirjallisuudelle kuuluu hyvää, vaikka satusetä Zachris Topeliuksen tai kuvittaja Rudolf Koivun – Ylimartimon henkilökohtaisten suosikkien – kaltaisia huippuja ilmaantuu harvoin. Hän mainitsee Kaarina Helakisan, joka loi kuvissaan ja saduissaan raikkaan ja fantastisen satumaailman. Myös Inkeri Karvonen on uudistanut suomalaista satua.
– Mauri Kunnas on nykypäivän tarinankertoja. Tyyli on erilaista kuin Koivun, mutta se kertoo jotain, että Kunnaksen Suomen lasten historia oli viime vuonna Suomen myydyin teos.
Toinen osoitus lastenkirjojen hyvinvoinnista on edellä mainittu Tatu ja Patu.
– Se on mainio fantasiasarja. Sen ja Koiramäen myynti kertoo, että ne ovat saavuttaneet lukijakuntansa. Lastenkirjan arvostus on noussut: näitä sarjoja lukee myös aikuinen.
Jutun on kirjoittanut Juhani Ojalehto. Voit lukea pitemmän version sekä asiaa suomalaisesta musiikista ja kuvataiteesta 28.2.2018 ilmestyneestä Päivämiehestä. Se löytyy kokonaisuudessaan myös digilehden arkistosta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys