Ii­sa Ki­vi­nie­mi

Tätä mar­ras­kuun päi­vää on odo­tet­tu. Al­vet­tu­lan van­han kou­lun etei­ses­sä on vas­tas­sa Eli­na Lu­mi­jär­vi ja mon­ta hy­myi­le­vää tyt­töä. Pi­pa­ri­päi­vään on pääs­syt nel­jän per­heen "liit­ta­nä­pit" äi­tei­neen.

Kun on syö­ty lou­nas, aloi­te­taan pi­pa­ri­hom­mat. Jo­kai­nen lap­si saa ko­ris­tel­la oman ta­lon pa­lat, ja lo­puk­si ne koo­taan iha­nik­si pik­ku mö­keik­si. Tar­kas­ti ase­tel­tu­ja pas­til­li­ri­ve­jä ja pal­jon pi­kee­riä, kuu­sia ja met­sän eläi­miä. Lo­puk­si lai­te­taan vie­lä to­mu­so­ke­ri­sa­de ja tont­tu mök­kiä vah­ti­maan.

Isom­mat ty­töt, Hil­ja, Lii­si, Aa­mu, Sai­ma, Mär­ta sekä Is­la toi­mi­vat apu­kä­si­nä pi­pa­rin lei­von­nas­sa. Tu­paan saa­daan jou­lun tuok­su, ja tun­nel­ma on muu­ten­kin rie­mu­kas. On iha­naa ol­la kool­la, kun yh­tei­siä ko­koon­tu­mi­sia on muu­ten ol­lut vä­hem­män.

Tai­ki­na mais­tui

Pi­par­kak­ku­tai­ki­na ja ko­ris­teet mais­tu­vat mah­dot­to­man hy­väl­le te­ke­mi­sen lo­mas­sa.

– Kyl­lä me lei­kit­tiin­kin vä­lil­lä, ja sit­ten kä­vin koi­ran hä­kis­sä Wins­to­nia rap­sut­ta­mas­sa, kuu­si­vuo­ti­as Vi­o­la ker­too.

Pi­par­kak­ku­ta­lot ase­tel­laan pe­rä­kont­tiin ja ko­ti­mat­kal­le läh­de­tään al­kuil­lan hä­mä­räs­sä. Vi­o­la on on­nel­li­nen mö­kis­tään ja odot­taa jo sen syö­mis­tä. Hä­nen mie­leen­sä jäi­vät mu­ka­vat lei­kit, ys­tä­vät ja jou­lu­tun­nel­ma. Täs­tä on mu­ka­va aloit­taa jou­lun odo­tus.