Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Päi­vä­mies

Ke­sa­re­an ta­paus näyt­ti konk­reet­ti­ses­ti, mi­ten us­ko tu­lee kuu­los­ta. Pyhä Hen­ki lan­ke­si Pie­ta­rin pu­hu­es­sa kuu­li­joi­den pääl­le ja he pää­si­vät si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Mat­ti Heik­ki­sen puhe Reis­jär­ven Su­vi­seu­rois­sa kä­sit­te­li Pie­ta­rin ja Cor­ne­liuk­sen ta­paa­mis­ta Ke­sa­re­as­sa. Puhe pe­rus­tui Apos­to­lien te­ko­jen 10. lu­kuun.

Heik­ki­nen esit­te­li Cor­ne­liuk­sen Ita­li­an jouk­ko­jen joh­ta­jak­si, sa­dan­pää­mie­hek­si jol­la oli 600 alais­ta ko­men­net­ta­va­naan. Cor­ne­lius oli ju­ma­li­nen ih­mi­nen, vaik­ka ei ol­lut juu­ta­lai­nen kris­tit­ty.

– Raa­mat­tu ker­too, et­tä hän ha­lu­si pal­vel­la toi­sia ja ru­koi­li pal­jon. Ul­ko­nai­ses­ti hän oli mal­li­kel­poi­nen ih­mi­nen.

Cor­ne­liuk­sel­le il­mes­tyi en­ke­li, joka vies­tit­ti, et­tä Ju­ma­la oli kuul­lut Cor­ne­liuk­sen ru­kouk­set. En­ke­li an­toi tar­kat oh­jeet ha­e­tut­taa Jop­pes­ta Pie­ta­ri.

– Cor­ne­lius oli ol­lut et­si­väl­lä mie­lel­lä eh­kä pit­kään, Heik­ki­nen ar­ve­li.

Ju­ma­lan tark­ka suun­ni­tel­ma

Pie­ta­ri näki ta­hol­laan eri­koi­sen näyn: tai­vaas­ta las­ket­tiin kol­me ker­taa alas kan­gas, jon­ka pääl­lä oli kai­ken­lai­sia maan elä­viä. Ää­ni sa­noi: ”Teu­ras­ta ja syö.” Pie­ta­ri es­te­li to­de­ten, et­tei ole kos­kaan syö­nyt mi­tään epä­puh­das­ta. Hän sai vas­tauk­sen: ”Min­kä Ju­ma­la on puh­dis­ta­nut, sitä älä sinä sano epä­puh­taak­si”.

Kun näky pois­tui, Ju­ma­lan hen­ki il­moit­ti, et­tä Pie­ta­ria ky­sy­tään ul­ko-ovel­la, ja hä­nen tu­lee ot­taa vie­raat roh­ke­as­ti vas­taan. Pie­ta­ri ym­mär­si, et­tä Ju­ma­la oli osoit­ta­nut hä­nel­le, et­tei ke­tään ih­mis­tä saa pi­tää epä­puh­taa­na.

– Ju­ma­lan hen­ki val­mis­ti täl­lä ta­val­la koh­taa­mi­seen ja ti­lan­tee­seen, Heik­ki­nen sel­ven­si.

Har­vi­nai­nen lä­he­tys­ti­lan­ne

Cor­ne­lius oli kut­su­nut Pie­ta­rin ja tä­män seu­ra­lais­ten li­säk­si luok­seen lä­hei­siä ys­tä­vi­ään ja su­ku­lai­si­aan. Hän sa­noi Pie­ta­ril­le: ”Teit hy­vin, kun tu­lit. Nyt olem­me kaik­ki tääl­lä Ju­ma­lan edes­sä kuul­lak­sem­me, mitä Her­ra on si­nun käs­ke­nyt pu­hua.”

Heik­ki­nen huo­maut­ti, et­tä on har­vi­nai­nen ti­lan­ne, et­tä ih­mi­nen on val­mis ot­ta­maan heti vas­taan us­kon.

– Jos­kus eh­kä olet­te saa­neet ko­kea: kun Ju­ma­la avaa jon­kun tun­non, ei ole tar­vit­tu pit­kiä pu­hei­ta, vaan on siu­nat­tu syn­tien an­teek­si­an­nol­la.

Vä­ke­vä to­dis­tus Jee­suk­ses­ta

Pie­ta­ri ker­toi kuu­li­joil­le pe­rus­teel­li­ses­ti Jee­suk­ses­ta ja hä­nen toi­min­nas­taan. Heik­ki­nen ar­ve­li, et­tä Cor­ne­lius tus­kin tie­si pal­jon Jee­suk­ses­ta en­nen tätä.

”Hä­nes­tä kaik­ki pro­fee­tat to­dis­ta­vat, et­tä jo­kai­nen, joka us­koo hä­neen, saa hä­nen ni­men­sä voi­mas­ta syn­tin­sä an­teek­si.”

– Kun Pie­ta­ri näki, mi­ten ym­pä­ri­leik­kaa­mat­to­mat sai­vat Py­hän Hen­gen, hän pyy­si to­ve­rei­taan kas­ta­maan Cor­ne­liuk­sen per­heen ja mui­ta­kin, Heik­ki­nen ku­vai­li.

Syn­nit saa an­teek­si

Heik­ki­nen ker­toi esi­mer­kin, mi­ten ra­di­on kuu­li­ja oli Ruot­sis­sa hä­nen har­taut­ta kuun­nel­les­saan ta­jun­nut, et­tä pu­hu­ja pu­huu sa­mal­la ta­val­la kuin Ar­vi Hint­sa­la vuo­sia ai­em­min. Kuu­li­ja oli jo tuol­loin us­ko­nut suo­raan saar­nas­ta syn­nit an­teek­si, mut­ta nyt hän sai myös yh­tey­den us­ko­vai­siin.

– Us­kon lah­jan saa­mi­nen vai­kut­taa myös ha­lun kuul­la li­sää: Cor­ne­liuk­sen luo­na ole­vat pyy­si­vät Pie­ta­ria jää­mään, var­maan sii­nä toi­vos­sa, et­tä Pie­ta­ri jat­kai­si seu­ro­jen pi­toa, Heik­ki­nen pu­hui.

– Olem­me sa­mal­la asi­al­la kuin apos­to­lit ai­ka­naan. Joka saar­nas­sa saa kuul­la sa­man: syn­nit saa us­koa an­teek­si.