JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Sydämen usko ohjaa armollisuuteen ja rakkauteen

Puhutaan maasta ja taivaasta
5.2.2022 8.30

Juttua muokattu:

4.2. 16:25
2022020416253020220205083000

Koon­nut: Heli Säk­ki­nen

SRK:n tä­män vuo­den vies­tin­nän tee­ma on Sy­dä­men us­ko. Jor­ma Vuor­ma ja Ta­pa­ni Kar­hu­maa to­te­a­vat sy­dä­men us­kon vai­ku­tuk­sen ulot­tu­van ar­kie­lä­män va­lin­ta­ti­lan­tei­siin, mut­ta se pi­tää si­säl­lään myös toi­veen pää­sys­tä Ju­ma­lan luok­se tai­vaa­seen.

Jor­ma Vuor­ma: Sy­dä­men us­koa on mi­nul­le avan­nut Hep­re­a­lais­kir­jeen (11:3) ope­tus “us­kon kaut­ta me ym­mär­räm­me”, eli siis us­kon, et­tä ym­mär­täi­sin. Tämä nä­kö­a­la an­taa luot­ta­muk­sen Ju­ma­lan sa­naan ja huo­len­pi­toon. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen ja yk­sin­ker­tai­nen asia, mut­ta jos­kus ar­kie­lä­mäs­sä on vai­kea us­koa yk­sin­ker­tai­ses­ti.

Ta­pa­ni Kar­hu­maa: Hep­re­a­lais­kir­je (11:1) il­mai­see mi­nus­ta hie­nos­ti us­kon ole­muk­sen: “Us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä.” Us­ko an­taa elä­mään pit­kän täh­täi­men ta­voit­teen, joka on Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa. Sen voi saa­vut­taa vain sy­dä­men us­kol­la. Elä­vä us­ko on us­koa Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön ja sen kaut­ta pää­syyn Ju­ma­lan luo tai­vaa­seen.

Jor­ma: Us­ko mer­kit­see mi­nul­le luot­ta­mis­ta ja tur­vaa­mis­ta Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Elä­män epä­var­mois­sa ti­lan­teis­sa ei tar­vit­se hä­täil­lä, vaan voi ol­la hy­väs­sä tur­vas­sa ja luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­seen sii­tä, et­tä hän on kans­sam­me maa­il­man lop­puun as­ti. Se mer­kit­see myös sitä, et­tä mi­nun elä­mäl­lä­ni on tar­koi­tus.

Ta­pa­ni: Koen, et­tä us­ko an­taa elä­mäl­le tur­val­li­sen pe­rus­tan, kes­tä­vän rau­han ja toi­voa: kun saan säi­lyt­tää tä­män us­kon, vie­lä pa­rem­paa on edes­sä­päin.

Jor­ma: Ai­na on ol­lut asi­oi­ta, joi­ta ei ole ym­mär­tä­nyt ja jot­ka ovat tuo­neet le­vot­to­muut­ta, mut­ta on ol­lut tur­val­lis­ta yh­des­sä py­säh­tyä tuu­maa­maan nii­tä. Ja kaik­kea ei tar­vit­se­kaan ym­mär­tää.

Ta­pa­ni: Nyt, kun ei ole saa­tu viet­tää ta­val­li­sia Su­vi­seu­ro­ja, tun­tuu, et­tä on jää­nyt ko­ke­mat­ta nii­tä, voi­tai­siin­ko sa­noa, kir­kas­tus­vuo­ren tun­te­muk­sia. Seu­ra­tel­tas­sa on tun­tu­nut tur­val­li­sel­ta, kun on ol­lut pal­jon us­ko­vai­sia ym­pä­ril­lä; on kuin tai­vas oli­si ol­lut lä­hem­pä­nä maa­ta. On ol­lut help­po us­koa. Ta­val­li­ses­sa ar­jes­sa tun­te­mi­set ovat mo­nes­ti pal­jon ar­ki­sem­mat ja us­koa tun­tuu ole­van vä­hän, mut­ta sil­ti ha­lu­aa us­koa. Saa muis­taa, et­tä hei­kol­la­kin us­kol­la pää­see pe­ril­le tai­vaa­seen.

Jor­ma: Us­ko var­je­lee mo­nil­ta tä­män ajan ku­lut­ta­vil­ta asi­oil­ta. Sel­lai­ses­sa­kin ih­mi­ses­sä, joka ei us­ko, huo­no oma­tun­to tuo le­vot­to­man olon, kun taas evan­ke­liu­min käyt­tö tuo sen us­ko­jal­le tur­vaa, rau­haa ja le­vol­li­suut­ta. Se myös tuo ha­lun tais­tel­la us­kon ja hy­vän oman­tun­non puo­les­ta. Sy­dä­men us­ko tuo ar­mol­li­suut­ta it­seä ja toi­sia koh­taan. Au­tuu­den eteen ei tar­vit­se teh­dä omia töi­tä, vaan saa us­koa val­miin pääl­le ja luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­lan ar­mo ja to­tuus – ni­me­no­maan tuos­sa jär­jes­tyk­ses­sä – oh­jaa­vat oi­ke­aan.

Ta­pa­ni: Kun it­se saa Ju­ma­lan ar­mos­ta pal­jon an­teek­si, tuo Ju­ma­las­ta läh­töi­sin ole­va rak­kaus nä­kyy ja kum­pu­aa ulos­päin rak­kau­te­na kaik­kiin lä­him­mäi­siin. Us­ko vai­kut­taa pu­heis­sa ja jo­ka­päi­väi­sen elä­män va­lin­nois­sa; ki­ro­sa­nat ja syn­tie­lä­mä ei­vät nou­se us­ko­vai­ses­ta sy­dä­mes­tä. Jos us­ko sam­muu sy­dä­mes­tä, mo­nes­ti sen nä­ky­vin vai­ku­tus on, et­tei ole tar­vet­ta tul­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon vah­vis­tu­maan us­kos­sa. Seu­ra­kun­ta­yh­teys lop­puu, ja vel­jel­li­nen rak­kaus, joka on yk­si us­kon tär­keim­piä tun­to­merk­ke­jä, sam­muu.

Jor­ma: Kun on it­se lou­kan­nut tois­ta tai toi­nen it­seä, kes­kus­te­lut ovat avan­neet eri­lai­sia nä­kö­kul­mia ja aut­ta­neet ym­mär­tä­mään, an­ta­maan an­teek­si ja unoh­ta­maan. Us­ko tuo tur­van myös elä­män yl­lät­tä­vis­sä ti­lan­teis­sa. Esi­mer­kik­si sai­ras­ta­es­sa pe­lon ei tar­vit­se nos­taa ve­ren­pai­net­ta lii­kaa, vaan saa luot­taa, et­tä asi­at me­ne­vät par­hain päin.

Ta­pa­ni: Paa­va­lin elä­män­vai­heet ovat kos­ket­ta­va ku­vaus sii­tä, mi­ten elä­vä us­ko vai­kut­taa ih­mi­seen ja kaik­kiin va­lin­toi­hin ja te­ke­mi­siin. Elä­mä muut­tuu to­taa­li­ses­ti, kun sy­dä­mes­sä opet­ta­ja vaih­tuu. Meil­lä us­ko­vai­sil­la on ko­ke­muk­sia sii­tä, kuin­ka vain het­ken kes­kus­tel­tu­am­me jon­kun en­nes­tään vie­raan ih­mi­sen kans­sa huo­maam­me pian, jos olem­me sa­mal­la ta­val­la us­ko­mas­sa, sa­man Isän lap­sia.

25.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Joh. 16:22

Viikon kysymys