JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Armoa syntisille

Sana sunnuntaiksi
20.6.2021 6.00

Juttua muokattu:

14.6. 08:46
2021061408463120210620060000

Erkki Alasaarela

Erkki Alasaarela

Mau­no Ku­run­lah­ti

Kun Ju­ma­la on val­mis­ta­nut sy­dä­men vas­taa­not­ta­maan, ly­hyt ja pe­rus­te­le­ma­ton kut­su riit­tää.

Ly­hyt koh­taa­mi­nen Ga­li­le­an Ka­per­nau­mis­sa muut­ti mer­kit­tä­väs­ti Mat­teus-ni­mi­sen mie­hen elä­mää. Mat­teus oli tul­li­mies. Hä­nen teh­tä­vä­nään Roo­man val­ta­kun­nan vir­ka­mie­he­nä oli pe­riä tul­le­ja ja ve­ro­ja. Näi­den mak­su­jen pääl­le hän sai li­säk­si pe­riä oman palk­kan­sa.

Juu­ta­lai­set ei­vät luot­ta­neet tul­li­mie­hiin, he syyt­ti­vät hei­tä ah­neik­si ja epäi­sän­maal­li­sik­si ja pi­ti­vät hei­tä syn­ti­si­nä. Sana pub­li­kaa­ni juon­taa juu­ren­sa sa­nas­ta pub­li­cae, joka tar­koit­taa ’jul­kis­ta’ tai ’yleis­tä’. Pub­li­kaa­nit oli­vat juu­ta­lais­ten mie­les­tä jul­ki­syn­ti­siä. Täl­lai­sen jul­ki­syn­ti­sen mie­hen Jee­sus kut­sui mu­kaan­sa.

Mat­teus kai­pa­si ar­moa

”Seu­raa mi­nua”. Ly­hyt, pe­rus­te­le­ma­ton pyyn­tö kul­ku­mat­kal­la tul­li­a­se­man ohi vai­kut­taa. Mat­teus jät­tää työn­sä ja läh­tee Jee­suk­sen mu­kaan. (Matt. 9:9.) Kuin­ka tämä on mah­dol­lis­ta? Jee­sus koh­ta­si ohi­kul­ku­mat­kal­laan val­miin sy­dä­men maa­pe­rän.

Jee­suk­sen toi­min­ta Ka­per­nau­mis­sa ei ol­lut jää­nyt Mat­teuk­sel­ta huo­maa­mat­ta. Hän oli ku­ka­ties näh­nyt ja kuul­lut, kuin­ka Jee­sus koh­da­tes­saan ih­mi­siä oli ju­lis­ta­nut hei­dän syn­tin­sä an­teek­si. Hän oli näh­nyt näi­den ih­mis­ten ilon ja on­nen ta­pah­tu­man jäl­keen.

Eh­kä hän oli kuul­lut Jee­suk­sen pu­heen vaik­ka­pa Pie­ta­rin ano­pin ko­to­na, jon­ne oli ko­koon­tu­nut pal­jon vä­keä. Tai hän oli saat­ta­nut tu­tus­tua kir­joi­tuk­siin, jois­sa pro­fee­tat oli­vat ker­to­neet tu­le­van mes­si­aan vai­ku­tuk­sis­ta ja näh­nyt Jee­suk­sen te­ke­vän juu­ri näi­tä asi­oi­ta. Hän oli myös var­maan tun­te­nut juu­ta­lais­ten syy­tök­set jol­la­kin ta­val­la oi­ke­aan osu­neik­si, hän oli tun­te­nut it­sen­sä syn­ti­sek­si ja kai­pa­si elä­mään­sä muu­tos­ta.

Jee­suk­sen seu­raan py­rit­tiin mo­nen­lai­sis­ta vai­kut­ti­mis­ta. Raa­mat­tu muun mu­as­sa ker­too mie­hes­tä, joka ha­lu­si Jee­suk­sen seu­raa­jak­si, mut­ta jol­le Jee­sus sa­noi vain sa­nat ”ke­tuil­la on luo­lat ja tai­vaan lin­nuil­la pe­sät, mut­ta Ih­mi­sen Po­jal­la ei ole, mi­hin hän pään­sä kal­lis­tai­si” (Luuk. 9:58).

Jee­sus näki ky­sy­jän mo­tii­vin. Jee­suk­sen seu­raa­mi­sen vai­kut­ti­me­na ei voi­nut ol­la kun­nia, me­nes­tys tai ih­mis­ten ar­vo­nan­to, vaan oman va­ja­vai­suu­den ja syn­ti­syy­den ai­heut­ta­ma ar­mon tar­ve. Tätä ar­moa myös Mat­teus kai­pa­si. Hän oli val­mis jät­tä­mään kai­ken en­ti­sen, ja läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta.

Paa­va­lin mu­kaan Ju­ma­lan ar­mo kuu­luu pe­las­tus­ta tar­vit­se­vil­le syn­ti­sil­le. Täs­tä syys­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta yhä edel­leen ku­lu­te­taan kut­su­vaa, ar­mah­ta­vaa ja hoi­ta­vaa evan­ke­liu­mia.

Elä­mä muut­tui

Mat­teuk­sen elä­mäs­sä ta­pah­tu­nut muu­tos nä­kyi vä­lit­tö­mäs­ti. Hän jär­jes­ti ko­tiin­sa juh­lat, jon­ne hän kut­sui Jee­suk­sen ja tä­män seu­raa­jien li­säk­si pub­li­kaa­ne­ja ja mui­ta syn­ti­siä.

Täs­tä ko­koon­tu­mi­ses­ta juu­ta­lai­set pa­has­tui­vat ko­vin. Ei­vät­hän la­kia nou­dat­ta­vat juu­ta­lai­set voi­neet hy­väk­syä seu­rus­te­lua, ate­ri­ayh­tey­des­tä nyt pu­hu­mat­ta­kaan, syn­ti­se­nä pi­det­ty­jen ih­mis­ten kans­sa. (Matt. 9:10–11.) Oli­ko ky­sees­sä sit­ten Jee­suk­sen hy­väk­syn­tä syn­tie­lä­mäl­le? ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa”, oli hä­nen pe­rus­te­lun­sa esi­tet­tyyn kri­tiik­kiin (Matt. 9:12).

Jee­suk­sen teh­tä­vä syn­tis­ten va­pah­ta­ja­na vaa­ti ih­mis­ten koh­taa­mis­ta, ja näin hän ha­keu­tui syn­tis­ten, elä­män mur­jo­mien, syr­jit­ty­jen ja sai­rai­den seu­raan. Hän tar­jo­si vaih­to­eh­don koh­taa­mil­leen ih­mi­sil­le, ai­van ku­ten Mat­teuk­sel­le­kin. Mut­ta kut­su kai­kui usein kuu­roil­le kor­vil­le: ”Hän tuli omien­sa tykö, ja hä­nen oman­sa ei­vät ot­ta­neet hän­tä vas­taan” (Joh 1:11).

Vaik­ka Jee­sus ha­keu­tui syn­tis­ten seu­raan, syn­tiä hän ei kui­ten­kaan hy­väk­sy­nyt. ”Mene älä­kä täs­te­des enää syn­tiä tee”, oli Jee­suk­sen to­te­a­mus, kun hän koh­ta­si avi­o­ri­kok­ses­ta kiin­ni jää­neen nai­sen (Joh. 8:11).

Teh­tä­vä jat­kuu

Jee­sus toi­mii Py­hän Hen­gen vä­li­tyk­sel­lä edel­leen. Hän jät­ti ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän: ”pa­ran­nus­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sek­si on saar­nat­ta­va hä­nen ni­mes­sän­sä kai­kil­le kan­soil­le” (Luuk. 24:47). Sen mu­kai­ses­ti Ju­ma­lan lap­set yhä edel­leen ju­lis­ta­vat evan­ke­liu­mia ja kut­su­vat ih­mi­siä sa­nan­kuu­loon.

Ju­ma­lan sa­nan sie­men­tä kyl­ve­tään kat­so­mat­ta maa­pe­rän laa­tua luot­ta­en sii­hen, et­tä Ju­ma­la huo­leh­tii kas­vus­ta.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 9:9–13

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus kau­pun­gis­ta läh­ties­sään kul­ki tul­li­a­se­man ohi, hän näki Mat­teus-ni­mi­sen mie­hen is­tu­van siel­lä. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Seu­raa mi­nua”, ja hän nou­si ja läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta. Jee­sus oli sit­ten ate­ri­al­la hä­nen ko­dis­saan. Sin­ne tuli myös usei­ta pub­li­kaa­ne­ja ja mui­ta syn­ti­siä, ja he ate­ri­oi­vat Jee­suk­sen ja hä­nen ope­tus­las­ten­sa kans­sa. Tä­män näh­des­sään fa­ri­seuk­set sa­noi­vat Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le: ”Kuin­ka tei­dän opet­ta­jan­ne syö yh­des­sä pub­li­kaa­nien ja mui­den syn­tis­ten kans­sa!” Jee­sus kuu­li sen ja sa­noi: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: ’Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja.’ En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä.”

Bib­lia: Ja kuin Je­sus siel­tä kävi ohit­se, näki hän ih­mi­sen is­tu­van tul­li­huo­nees­sa, ni­mel­tä Mat­teus, ja sa­noi hä­nel­le: seu­raa mi­nua. Niin hän nou­si ja seu­ra­si hän­tä. Ja ta­pah­tui, kuin hän at­ri­oit­si huo­nees­sa, kat­so, niin tuli mon­ta Pub­li­ka­nia ja syn­tis­tä, ja at­ri­oit­si­vat Je­suk­sen ja hä­nen ope­tus­las­ten­sa kans­sa. Ja kuin Pha­ri­se­a­lai­set sen nä­ki­vät, sa­noi­vat he hä­nen ope­tus­lap­sil­len­sa: mik­si tei­dän Mes­ta­rin­ne syö Pub­li­ka­nien ja syn­tis­ten kans­sa? Mut­ta kuin Je­sus sen kuu­li, sa­noi hän heil­le: ei ter­ve tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Mut­ta men­käät ja op­pi­kaat, mikä se on: lau­piut­ta minä tah­don, en­kä uh­ria; sil­lä en minä tul­lut van­hurs­kai­ta kut­su­maan, vaan syn­ti­siä pa­ran­nuk­seen.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys