Mar­ko Tyys­kä

Jee­sus on kal­li­o­pe­rus­ta, jon­ka pääl­le us­ko ra­ken­tuu. Pe­rus­tus kes­tää, ei­kä sor­ru maa­il­man myrs­ky­tuu­lis­sa.

Jee­sus oli hil­jat­tain aloit­ta­nut jul­ki­sen toi­min­tan­sa. Hän ju­lis­ti ilo­sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja pa­ran­si sai­rai­ta. Jee­suk­sen mai­ne tai­ta­va­na opet­ta­ja­na ja ih­mei­den te­ki­jä­nä le­vi­si no­pe­as­ti. Hä­nen pe­räs­sään kul­ki suu­ri jouk­ko ih­mi­siä. Näh­des­sään kan­san­jou­kot Jee­sus nou­si vuo­rel­le, is­tuu­tui ja al­koi opet­taa hei­tä. Pit­kän ope­tus­pu­heen lo­puk­si hän pu­hui sa­no­jen­sa kuu­le­mi­sen ja us­ko­mi­sen tär­key­des­tä.

Pu­heis­saan Jee­sus opet­ti, et­tä hä­nes­sä ih­mi­siä lä­hes­tyy Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja kuin­ka tär­ke­ä­tä on pääs­tä sen asuk­kaak­si. Vuo­ri­saar­nas­sa hän Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta opet­ta­es­saan ke­hot­ti et­si­mään en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan.

Päi­vän evan­ke­liu­mi (Matt. 7:24–29) haas­taa mei­tä tut­kis­te­le­maan, mil­le pe­rus­tal­le elä­mäm­me on ra­ken­net­tu. Jee­sus opet­ti ih­mi­siä kuu­le­maan ja nou­dat­ta­maan Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta.

Us­ko tu­lee kuu­los­ta

Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen on tär­ke­ä­tä, sil­lä us­ko tu­lee kuu­los­ta ja kuu­lo Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta (Room. 10:17). Jee­sus ke­hot­ti kuu­li­joi­taan te­ke­mään sa­nan­sa mu­kaan. Ih­mi­nen mie­lel­lään pyr­ki­si te­ke­mään joi­ta­kin omia hy­viä te­ko­ja pe­las­tuk­sen­sa eteen.

Ker­ran ih­mi­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Mitä mei­dän tu­lee teh­dä, et­tä te­kom­me oli­si­vat Ju­ma­lan te­ko­ja?” Jee­sus vas­ta­si. ”Us­ko­kaa hä­neen, jon­ka Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt. Se on Ju­ma­lan teko.” (Joh. 6:28–29.)

Jee­sus it­se oli Ju­ma­lan sana. Jo­han­nes kir­joit­taa evan­ke­liu­min­sa alus­sa Sa­nas­ta, joka tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. ”Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Hän oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.” (Joh. 1:14.) Sa­nan mu­kaan te­ke­mi­nen on Kris­tuk­seen ja hä­nen sa­naan­sa us­ko­mis­ta.

Elä­mä kal­li­o­pe­rus­tal­la

Jee­sus an­taa tur­val­li­sen lu­pauk­sen. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen on kuin vii­sas ra­ken­ta­ja, jon­ka talo on ra­ken­net­tu kal­li­o­pe­rus­tal­le (Matt. 7:24). Kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tus on Jee­suk­ses­sa ja hä­nen val­mis­ta­mas­saan pe­las­tuk­ses­sa. ”Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea.” (1. Kor. 3:11.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta maan pääl­lä on ra­ken­net­tu Kris­tus-kal­li­ol­le. Tämä pe­rus­ta kes­tää tä­män maa­il­man har­ha­vir­tauk­set ja myrs­ky­tuu­let. Se an­taa us­ko­val­le tur­van täs­sä elä­mäs­sä ja ker­ran ian­kaik­ki­suu­des­sa. Kris­tus-kal­li­ol­la läm­mit­tää ar­mo­au­rin­ko. Pe­rus­tuk­sen ydin on evan­ke­liu­mi, ilo­sa­no­ma kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Jee­sus pu­hui myös kuu­li­jas­ta, joka kuu­li sa­nan, mut­ta ei us­ko­nut. Hän oli kuin ra­ken­ta­ja, joka ra­ken­si ta­lon­sa hie­kal­le. Ta­los­ta saat­toi kyl­lä tul­la hie­no, mut­ta se ei kes­tä­nyt myrs­ky­tuu­lia ja sor­tui maan ta­sal­le. (Matt. 7:26–27.) Ih­mi­sen omat teot tai an­si­ot ei­vät kes­tä Ju­ma­lan edes­sä. Ai­nut kes­tä­vä pe­rus­tus on Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­va us­ko, jon­ka Pyhä Hen­ki lah­joit­taa. Kun ih­mi­nen kuu­lee Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun Hy­vän Pai­men kut­su­van ää­nen, on ai­ka teh­dä pa­ran­nus (Hepr. 3:15).

Val­ta an­taa syn­te­jä an­teek­si

Jee­suk­sen pää­tet­tyä pu­heen­sa, oli­vat kan­san­jou­kot ih­meis­sään. Jee­sus opet­ti niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta, ei niin kuin kir­ja­nop­pi­neet. (Matt. 7:28–29.) Mikä oli tämä mies?

Toi­set nä­ki­vät Jee­suk­ses­sa puu­sep­pä Jo­se­fin po­jan, toi­set jon­kin pro­fee­tois­ta, mut­ta hä­nen oman­sa nä­ki­vät hä­nes­sä Mes­si­aan, elä­vän Ju­ma­lan po­jan (Matt. 16:16). Ju­ma­lan po­jal­la oli val­ta an­taa maan pääl­lä syn­te­jä an­teek­si. Tuon val­lan sekä teh­tä­vän saar­na­ta pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta hän an­toi omil­leen en­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan (Luuk. 24:47).

Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen, et­tä joka tei­tä kuu­lee, kuu­lee mi­nua (Luuk. 10:16). Py­hän Hen­gen voi­mal­la saar­na­tus­sa evan­ke­liu­mis­sa on Ju­ma­lan voi­ma. Se pe­rus­tus kes­tää ian­kaik­ki­seen elä­mään saak­ka.