Arttu Alasaarela
Arttu Alasaarela
Seppo Aho
Jeesus opetti, että syntiä tekevä on synnin orja. Syntien anteeksianto tuo mukanaan vapauden.
Vapauden käsitteellä on yleensä myönteinen sisältö. Sen äärimmäinen vastakohta on orjuus, jossa ihminen on menettänyt lähes kaikki oikeutensa ja mahdollisuudet päättää elämästään. Orja on täysin isäntänsä määrättävissä ja ohjattavissa.
Vapautta ja orjuutta voidaan tarkastella myös hengellisen sisällön kautta. Se osoittaa, että todellisen vapauden tai orjuuden olemus ei lopulta ole vain elämän ulkoisissa puitteissa.
Paavali oli kohdannut karanneen orjan Onesimuksen. Tämä oli löytänyt elävän uskon ja käsittänyt sen tuoman sisäisen vapauden. Paavali lähetti Onesimuksen takaisin isäntänsä Filemonin luo, ei niinkään karanneena orjana, vaan rakkaana uskonveljenä. Myös Joosefista Raamattu todisti, että hän oli orjanakin onnellinen mies (1. Moos. 39:2, Filemon 1:8–16).
Jeesus tuo esille hengellisen orjuuden ja vapauden syyt: Joka tekee syntiä, on synnin orja. Ja toisaalta se joka saa syntinsä anteeksi, saa vapauden. Jeesus sanoi syntisenä tunnetulle naiselle fariseuksen huoneessa, että hänen uskonsa teki hänet vapaaksi (Joh. 8, Luuk. 7: 48–50).
Synti etäännyttää Jumalasta
Päivän teksti johtaa myös kysymyksiin, jotka liittyvät uskovaisen elämään ja kilvoitukseen. Miten pysyä kaidan tien kulkijana maailmassa, jossa uskomisen vapautta uhkaa sielunvihollinen, maailma ja ihmisyyteen kuuluva perisynti?
Martti Luther kuvasi Jumalasta erottavan synnin olemusta niin, että ei ole suuria tai pieniä syntejä. On vain kadottavia ja voittamattomia syntejä.
Jumalasta erottavat ja etäännyttävät teot eli synnit oppi-isämme jakoi kahteen ryhmään: hengelliset ja lihalliset synnit. Ihmislähtöiseen onnistumiseen ja pyhyyteen houkuttelevasta henkivallasta Luther käytti nimitystä ”valkoinen perkele”.
Uskonvanhurskaus perustuu armoon
Evankeliumiteksti osoittaa, että inhimilliseen ymmärrykseen, ulkonaiseen elämäntapaan ja tarkkoihin sääntöihin perustuva usko vie harhaan. Kieltojen, käskyjen ja vaatimusten tie hengellisessä elämässä ahdistaa ja uuvuttaa. Se vie sisäisen vapauden ja tuo tilalle orjuutta.
Tällaisesta hengellisyydestä ja sen seurauksista Jeesus otti fariseuksia ja lainopettajia kiinni. He olivat kehitelleet vastoin neljännen käskyn säädöstä opin, että kun elatusvelvollinen uhrasi tietyn summan temppelirahastoon, hän vapautui huolta ja vaivaa tuovasta velvoitteesta huolehtia isästä ja äidistä.
Elämänvanhurskauteen perustuvan uskon vastakohta on pelkästään Jumalan armoon perustuva uskonvanhurskaus. Syntisellä ihmisellä on mahdollisuus korjaantua ja kohentua täydellisyyteen Jumalan edessä Jumalan työnä.
Paavali kuvasi asiaa: ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa” (Room 5:1). Tämän uskonvanhurskauden kokemuksen jälkeen tulee Jumalan armoon ja evankeliumin voimaan perustuva halu noudattaa elämänvanhurskautta, jotta Jumalan rauhan osallisuus säilyisi (Tiit. 2:11–12).
Ihminen on vain vastaanottaja
Einari Lepistö kirjoitti aikanaan Päivämiehessä niistä seurauksista ja vaikeuksista, joita poikkeaminen uskonvanhurskauden perustukselta voi tuottaa. ”Kun uskovanhurskaudesta eksyy, niin aina ollaan tekojen vanhurskaudessa. Kilvoituksesta voi väärällä tavalla kasvaa ansio. Minä olen niin kauan ollut uskovaisena. Tehnyt parannusta, minua on paljon siunattu. Toinen vaara on siinä, että teot menevät uskon edelle niin, että sen jälkeen minulla on oikeus uskoa. Näissä molemmissa on eksytty uskonvanhurskaudesta”.
Ja edelleen: ”Uskomisen vapaus katoaa ja tilalle tulee väärä rippioppi, jonka mukaan sitten vasta saa uskoa, kun viimeinenkin paha teko on muistettu ja tunnustettu”.
Lepistö jatkoi: ”Säilyäksemme uskossa me uskon hedelmänä ahkeroimme pitää hyvää omaatuntoa. Meidän sydämemme ei ole puhdas sen tähden, että me tunnustamme syntimme, vaan sen tähden, että me uskomme”. (Päivämies 24.9.1980.)
Jeesuksen vertaus totisesta viinipuusta kuvaa oikeaa uskomisen perustaa. Lähtökohtana ei ole ihmisen toiminta, vaan lopulta Jumalan työ (Joh. 15:1–6). Vertauksen sanoma osoittaa, että itse Jumalan poika on voiman antajana, lohduttajana ja puhdistajana Jumalan seurakunnassa. Ihminen on tässä vertauksessa Jumalan armon ja voiman ansioton vastaanottaja.
Evankeliumi: Mark. 7:5–13
Raamattu 1992: Niinpä fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?” Hän vastasi heille: ”Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: – Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.” Ja hän jatkoi: ”Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. Mooses on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla’. Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban: olen luvannut sen uhrilahjaksi’, te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi. Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista.”
Biblia: Sitte kysyivät Pharisealaiset ja kirjanoppineet häneltä: miksi ei sinun opetuslapses vaella vanhinpain säädyn jälkeen, vaan syövät pesemättömillä käsillä leipää? Mutta hän vastaten sanoi heille: Jesaias on hyvästi teistä ulkokullaisista ennustanut, niinkuin kirjoitettu on: tämä kansa kunnioittaa minua huulilla, vaan heidän sydämensä on kaukana minusta. Mutta turhaan he minua palvelevat, opettain sitä oppia, joka on ihmisten käskyjä. Sillä te hylkäätte Jumalan käskyn, ja pidätte ihmisten säädyn, kivi-astiain ja juoma-astiain pesemiset, ja muita senkaltaisia te paljon teette. Ja hän sanoi heille: hyvin te hylkäätte Jumalan käskyn, että te teidän säätynne pitäisitte. Sillä Moses sanoi: kunnioita isääs ja äitiäs! ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman. Mutta te sanotte: jos ihminen sanoo isälle taikka äidille: korban, (se on uhrattu) jolla sinua piti minulta autettaman. Ja ette salli hänen mitään tehdä isällensä taikka äidillensä. Ja hylkäätte Jumalan sanan teidän säädyllänne, jonka te säätäneet olette, ja senkaltaisia paljon te teette. Ja hän kutsui tykönsä kaiken kansan ja sanoi heille: kuulkaat kaikki minua, ja ymmärtäkäät. Ei ole ulkona ihmisestä mitään, joka häneen menee sisälle, ja taitaa hänen saastuttaa; mutta ne, mitkä hänestä tulevat ulos, ne ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.