Ee­ro Nuo­li­o­ja

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­miin si­säl­ty­vän ver­tauk­sen pe­rus­sa­no­ma on aja­ton ja yk­sin­ker­tai­nen sekä vä­lit­tää us­kon kan­nal­ta kes­kei­sen asi­an, pe­las­tuk­sen vies­tin.

Päi­vän ai­hee­na on Hyvä Pai­men. Van­has­taan ni­mi­tyk­si­nä ovat ol­leet myös psal­mi­lai­nauk­set Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni ja Her­ran us­kol­li­suus (Ps. 23:1 ja 33:5). Jee­sus ha­vain­nol­lis­ti sa­no­maan­sa ai­kan­sa maa­seu­tu­kult­tuu­rin ku­vil­la, jot­ka ovat ou­to­ja tä­män päi­vän ih­mi­sil­le.

Tar­hat oli­vat luo­lia tai ai­tauk­sia kor­kei­ne ki­vi­ai­toi­neen ja ovi­auk­koi­neen. Pai­me­net var­ti­oi­vat ovel­la, et­tei­vät ros­vot ja pe­dot pääs­seet yöl­lä tar­haan. Jo­ta­kin tut­tua on tuos­sa ku­vas­sa: Suo­mes­sa­han uu­ti­soi­daan joka kesä tu­hois­ta, joi­ta su­det ai­heut­ta­vat öi­sin lam­mas­lai­tu­mil­la. Kes­kuu­des­sam­me elää vie­lä myös se­ni­o­rei­ta, joil­le lam­pai­den ja leh­mien pai­men­ta­mi­nen on ol­lut oma­koh­tai­ses­ti tut­tua lap­suu­des­sa.

Maa­laus­tai­de on van­has­taan teh­nyt Jee­suk­sen ver­tauk­sen hy­väs­tä pai­me­nes­ta tun­ne­tuk­si. Tä­män leh­den lu­ki­jois­sa on nii­tä, jot­ka saa­vat ihas­tel­la ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa kir­kos­sa ai­hees­ta maa­lat­tua alt­ta­ri­tau­lua. It­se ver­taus on tal­len­net­tu vain Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­miin.

Van­han tes­ta­men­tin pai­menp­sal­mi (Ps. 23) ja pai­men­ku­vauk­set (esim. 1. Moos. 4; 2. Moos. 3; 4. Moos. 27; 1. Sam. 16; Jes. 40; Hes. 34 ja Aam. 7) an­ta­vat mo­ni­puo­li­sen taus­tan Jee­suk­sen ver­tauk­sel­le.

Jo­han­nes ker­too ver­tauk­sen edel­lä, et­tä Jee­sus pa­ran­si so­ke­a­na syn­ty­neen ker­jä­läi­sen sa­pat­ti­na. Teko när­käs­tyt­ti fa­ri­seuk­set. He kuu­lus­te­li­vat mies­tä, sa­noi­vat Jee­suk­sen ole­van syn­ti­nen ja ajoi­vat pa­ran­ne­tun ulos. He osoit­tau­tui­vat vää­rik­si pai­me­nik­si. Jee­sus suun­ta­si sa­nan­sa heil­le ja päät­ti kes­kus­te­lun: ”Te väi­tät­te nä­ke­vän­ne, ja sen täh­den syn­ti py­syy teis­sä.” Sit­ten Jee­sus ker­toi heil­le ver­tauk­sen hy­väs­tä pai­me­nes­ta.

Lam­mas­tar­han port­ti

Kuu­li­jat tun­si­vat hy­vin itä­mai­sen pai­men­ta­mis­kult­tuu­rin. Ver­tauk­ses­sa he sai­vat nyt uu­den ku­van ja si­säl­lön. Jee­sus it­se on port­ti – ai­noa port­ti ja ovi: ”Näin sa­noo Pyhä ja Tosi, Daa­vi­din avai­men hal­ti­ja, hän, jon­ka avaa­maa ovea ei ku­kaan sul­je, hän, jon­ka sul­ke­maa ovea ei ku­kaan avaa” (Ilm. 3:7).

Ver­tauk­sen tar­ha on kuva Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Tar­haan tul­laan por­tis­ta. Tar­han omis­ta­ja on us­ko­nut pal­ve­li­joil­leen teh­tä­vän: ”Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.” (Matt. 16: 19.)

Pyhä Hen­ki on oven­var­ti­ja. ”Il­man elä­väk­si te­ke­vää Hen­keä em­me voi us­koa em­me­kä lä­hes­tyä Kris­tus­ta - - Pyhä Hen­ki kut­suu mei­tä ja syn­nyt­tää meis­sä us­kon ja uu­den elä­män.” (Ka­te­kis­mus 1999. Kol­mas us­kon­koh­ta.) Jee­sus lu­pa­si: ”Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan.” (Matt. 7:7.)

Pai­men kul­kee edel­lä

Hyvä Pai­men pi­tää huol­ta lam­pais­taan joka het­ki. Hän kul­kee edel­lä. On tur­val­lis­ta kul­kea pe­räs­sä ja seu­ra­ta tut­tua ään­tä. Jee­sus tun­tee seu­raa­jan­sa ja hei­dän tar­peen­sa. Tämä on loh­dul­lis­ta muis­taa ja us­koa tä­nään­kin. ”Hän kut­suu lam­pai­taan ni­mel­tä ja vie ne lai­tu­mel­le” (Joh. 10:3). ”Hän vie mi­nut vih­reil­le nii­tyil­le” (Ps. 23:2).

Vie­ras­ta ei kan­na­ta seu­ra­ta. Ku­va­pu­heen ros­vot, var­kaat ja pe­dot ovat vaa­ral­li­sia – niin kuin ta­val­li­ses­sa­kin elä­mäs­sä. Ver­tauk­sen pai­no­pis­te ei kui­ten­kaan ole vaa­rois­sa. Kat­kel­ma päät­tyy va­loi­sas­ti: ”Minä olen tul­lut an­ta­maan elä­män, yl­tä­kyl­läi­sen elä­män” (Joh. 10:10).

Evan­ke­liu­min us­ko­jal­la hy­vän pai­me­nen hoi­dos­sa on jo nyt yl­tä­kyl­läi­nen elä­mä. ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni, ei mi­nul­ta mi­tään puu­tu” (Ps. 23:1). Tämä hyvä osa on esi­ma­kua sii­tä, mitä on ker­ran kirk­kau­des­sa: ”Mitä sil­mä ei ole näh­nyt ei­kä kor­va kuul­lut - - min­kä Ju­ma­la on val­mis­ta­nut niil­le, jot­ka hän­tä ra­kas­ta­vat” (1. Kor. 2:9).