Henrikki Hetemaa
Henrikki Hetemaa
Seppo Aho
Jeesuksen opetus Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta tuo esille jokaisen ihmisen merkityksellisyyden Jumalan luomistyönä.
Sana rakkaus tuo mieleen sen erilaiset merkitykset. Raamatun alkukielessä se sisälsi erikseen ihmisten väliset suhteet ja jumalasuhteen. Jumalasuhteen kulmakivi on ensimmäinen käsky: Minä olen Herra sinun jumalasi. Älä pidä muita jumalia.
Martti Luther opetti Ison katekismuksen selityksissään, että ensimmäinen käsky on niin merkittävä, että kaikki muut käskyt voidaan johtaa siitä. Hän varoitti myös käskyn kääntöpuolesta, epäjumalanpalveluksesta: ”Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: Joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään.” Muista epäjumalista hän mainitsi oppineisuuden harhan, viisauden ja inhimillisen vallankäytön.
Vaatimus rakastaa
Jeesus avasi eräälle keskustelukumppanille Jumalan lain vaativuutta, johon kuului myös vaatimus rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, sielusta ja mielestä ja lähimmäistä niin kuin itseään (Matt. 22:37–39). Näin ihmissuhteet ja suhde Jumalaan sidottiin yhteen. Jos toinen puuttuu, häviää toinenkin: “Joka väittää olevansa valossa, mutta vihaa veljeänsä on yhä pimeydessä” (1. Joh. 2:9).
Jeesuksen opetus Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta tuo samalla esille jokaisen ihmisen merkityksellisyyden Jumalan luomistyönä. Tämän luomistyön kunnioitus luo edellytyksiä oikealla tavalla rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistä ja suhtautua häneen armollisesti.
Voidaan jopa päätellä, että mitä enemmän ja aidommin voimme rakastaa lähimmäistämme, sen enemmän voimme ja saamme arvostaa itseämme. Paavali opasti tässä asiassa, ehkäpä tuntien inhimillisen itsekorotuksen vaaran, että jokainen voi pitää itsestään kohtuullisesti ja sen mukaan kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut (Room. 12:3).
Rakkauden lain täyttymys
Raamattu tuo esille eron inhimillisen toiminnan ja Jumalan Hengen vaikuttaman toiminnan välillä. ”Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? – – Syntisetkin tekevät niin. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” (Luuk. 6:33, 35.)
Raamatunkohta riisuu omista luuloista, mutta samalla luo tilaa Jumalan armolle. Jumala on ollut hyvä omalta puoleltaan kelvottomille uskoville.
Rakkauden lain täyttymys onkin siinä, että Jumala on meitä ensin rakastanut (1. Joh. 4:10). Tämä kokemus mahdollistaa ja antaa voiman toimia vastoin inhimillistä ja kiittämätöntä luontoa. Kristus saa näin muodon syntisessä ihmisessä.
Jumalan lapsen kuva
Kristuksen muoto ja olemus näkyy Jumalan lapsissa myös elämän koettelemuksissa. ”Kun meitä soimataan, niin me hyvästi lausumme ja kun meitä vainotaan, niin me kärsimme” (1. Kor. 4:12). Tämä Kristuksen muodon ajaton sanoma ja olemus näkyi myös profeettojen ilmoituksissa. ”Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. – – Häntä piinattiin ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut.” (Jes. 53:2, 7.)
Raamattu kuvaa ihmisen alkuperää luomiskertomuksessa maan tomuksi ja profeetta saveksi, joka on kuitenkin Jumalan käsialaa (Jes. 64:8). Uuden testamentin teksteissä Jumalan lapsen kuva on vaatimaton. Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan taivaan valtakunnan evankeliumia, hän sanoi lähettävänsä heidät niin kuin “lampaat susien keskelle” (Luuk. 10:3). Tällaista vaatimatonta, arkista ja inhimillisyyden puolesta viallistakin hahmoa syntisen ihmisen on usein helppo lähestyä.
Helsinkiläinen saarnaaja Matti Suo kuvasi aikanaan omaa parannuksentekoaan seuraavaan tapaan: “Minä kohtasin sellaisia savikokkareita ja heistä lähti ääni. Se ääni oli Jeesuksen veren ääni. Se tuntui suloiselta minun sydämessäni. Ja niin minä halusin liittyä näihin savikokkareisiin.”
Evankeliumi: Luuk. 6:27–31
Raamattu 1992: Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.
Biblia: Mutta minä sanon teille, jotka kuulette: rakastekaa vihollisianne: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat: Siunatkaat niitä, jotka teitä kiroilevat: rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vahingoittavat. Ja joka sinua lyö poskelle, taritse myös hänelle toinen, ja joka sinulta vie kaapun, älä myös häneltä kiellä hametta. Vaan anna jokaiselle, joka sinulta anoo, ja siltä, joka sinun omas ottaa, älä jälleen ano. Ja niinkuin te tahdotte, että ihmisten pitää teille tekemän, niin tehkäät te heillekin
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys