JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kuulkaa häntä!

Sana sunnuntaiksi
18.7.2021 6.00

Juttua muokattu:

18.7. 10:32
2021071810322220210718060000

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Ju­ma­la ke­hot­taa kuun­te­le­maan Jee­sus­ta ja us­ko­maan hä­neen.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi ker­too Jee­suk­sen ju­ma­lal­li­ses­ta kir­kas­tu­mi­ses­ta. Jee­sus oli ve­täy­ty­nyt vuo­rel­la yk­si­näi­syy­ten ru­koi­le­maan. Eh­kä hä­nel­lä oli mur­hei­ta, jois­ta hän ha­lu­si ker­toa Isäl­leen. Kär­si­myk­sen mal­ja odot­ti hän­tä, so­vi­tuk­sen päi­vä oli lä­hel­lä.

Jee­sus kir­kas­te­taan

Jee­suk­sen mu­ka­na oli­vat lä­hei­set op­pi­laat Pie­ta­ri, Jaa­kob ja Jo­han­nes. Vuo­rel­la ta­pah­tui ih­meel­li­siä asi­oi­ta: Jee­suk­sen ul­ko­muo­to muut­tui, ja hä­nen vaat­teen­sa al­koi­vat hoh­taa yli­luon­nol­li­sen kirk­kaas­ti. Sit­ten il­mes­tyi­vät Elia ja Moo­ses, jot­ka kes­kus­te­li­vat Jee­suk­sen kans­sa hä­nen kuo­le­mas­taan Je­ru­sa­le­mis­sa.

Elä­män Her­ra Jee­sus kir­kas­tet­tiin, ja ope­tus­lap­set sai­vat to­dis­taa tätä ih­meel­lis­tä ta­pah­tu­maa. Se oli pyhä het­ki. Py­hyy­den ko­ke­mus ve­tää ih­mis­tä puo­leen­sa ja he­rät­tää kun­ni­oi­tus­ta, jopa pel­koa. Py­hän ko­ke­mus voi ol­la myös tur­val­li­nen ja le­vol­li­nen.

Kol­men ope­tus­lap­sen oli vuo­rel­la niin hyvä ol­la, et­tä Pie­ta­ri eh­dot­ti kol­men ma­jan ra­ken­ta­mis­ta sin­ne. Tai­vaal­li­set vie­raat ei­vät tul­leet kui­ten­kaan jää­däk­seen. Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat odot­ti­vat. Apos­to­lei­ta tar­vit­tiin evan­ke­liu­min työ­hön.

Vain us­kol­la pe­las­tuu

Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mia edel­si Jee­suk­sen ky­sy­mys sii­tä, kuka hän ih­mis­ten mie­les­tä oli. He vas­ta­si­vat: ”Jo­han­nes Kas­ta­jan, ja toi­set Eli­aan, toi­set taas jon­kun pro­fee­tois­ta”. Jee­sus esit­ti ky­sy­myk­sen myös ope­tus­lap­sil­leen. Pie­ta­ri vas­ta­si mui­den­kin puo­les­ta Jee­suk­sen ole­van Kris­tus.

Sen jäl­keen Jee­sus ker­toi en­sim­mäi­sen ker­ran kuo­le­mas­taan. Pie­ta­ri ot­ti Jee­suk­sen eril­leen ja nuh­te­li tätä. Jee­suk­sen vas­taus oli voi­mal­li­nen. ”’Väis­ty tiel­tä­ni Saa­ta­na! Si­nun aja­tuk­se­si ei­vät ole Ju­ma­las­ta, vaan ih­mi­ses­tä!” Sit­ten Jee­sus piti vä­ke­vän saar­nan sii­tä, mitä on ol­la Kris­tuk­sen seu­raa­ja: ”Sil­lä se, joka tah­too pe­las­taa elä­män­sä, ka­dot­taa sen, mut­ta joka elä­män­sä mi­nun täh­te­ni ja evan­ke­liu­min täh­den ka­dot­taa, on sen pe­las­ta­va. Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa?” (Mark. 8: 27–36.)

Us­ko pe­rus­tuu Jee­suk­sen työ­hön

Vie­lä ny­ky­ään­kin Ju­ma­lan lap­si voi apos­to­lei­den ta­paan ko­kea jo­tain, joka vas­taa kir­kas­tus­vuo­ri­ko­ke­mus­ta. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa ja evan­ke­liu­min ar­mo­hoi­dos­sa köy­hä sy­dän vir­voit­tuu. Eri­tyi­ses­ti kun Ju­ma­lan lap­set ovat ko­koon­tu­neet suu­rel­la jou­kol­la yh­teen, voi täl­lai­nen ”kir­kas­tus­vuo­ri­ko­ke­mus” ta­pah­tua.

Ju­ma­lan kan­san mat­ka­lau­lu­jen ja vir­sien lau­la­mi­nen yh­des­sä suu­rel­la jou­kol­la roh­kai­see ja vir­voit­taa. Se on voi­ma­kas yh­tei­söl­li­nen ko­ke­mus. Toi­saal­ta täl­lai­nen ko­ke­mus voi tul­la pie­nem­mis­sä­kin puit­teis­sa kes­kel­lä ar­jen hyö­ri­nää, esi­mer­kik­si kun ta­paa ys­tä­vän, jol­le saa pur­kaa sy­dä­men­sä tun­to­ja sekä us­koa evan­ke­liu­min.

On tär­ke­ää muis­taa, et­tä us­kon edel­ly­tyk­se­nä ei­vät ole ”hy­vät tun­te­mi­set” tai voi­mak­kaat hen­gel­li­set ja yli­luon­nol­li­set ko­ke­muk­set. Us­kon pe­rus­tuk­se­na on Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus.

Ope­tus­las­ten us­ko vah­vis­tui

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Pie­ta­rin pu­hu­es­sa tuli pil­vi ja peit­ti pai­kan var­joon­sa. Ope­tus­lap­set pe­läs­tyi­vät, kun nä­ki­vät mies­ten peit­ty­neen pil­veen, jos­ta kuu­lui ää­ni: ”´Tämä on mi­nun Poi­ka­ni, mi­nun va­lit­tu­ni, kuul­kaa hän­tä!´ Ää­nen vai­et­tua ope­tus­lap­set nä­ki­vät Jee­suk­sen ole­van yk­sin. He py­syi­vät vai­ti kai­kes­ta ko­ke­mas­taan ei­vät­kä vie­lä sil­loin ker­to­neet sii­tä ke­nel­le­kään.” (Luuk. 9:34–36.)

Ju­ma­la käs­ki ope­tus­las­ten kuul­la Jee­sus­ta. Kir­kas­tus­vuo­rel­la ope­tus­las­ten us­ko vah­vis­tui.

Evan­ke­liu­mi Luuk. 9:28–36

Raa­mat­tu 1992: Noin vii­kon ku­lut­tua sii­tä, kun Jee­sus oli tä­män pu­hu­nut, hän ot­ti mu­kaan­sa Pie­ta­rin, Jo­han­nek­sen ja Jaa­ko­bin ja nou­si vuo­rel­le ru­koi­le­maan. Hä­nen ru­koil­les­saan hä­nen kas­von­sa muut­tui­vat ja hä­nen vaat­teen­sa sä­deh­ti­vät kirk­kaan val­koi­si­na. Sa­mas­sa sii­nä oli kak­si mies­tä, Moo­ses ja Elia, kes­kus­te­le­mas­sa hä­nen kans­saan. He il­mes­tyi­vät tai­vaal­li­ses­sa kirk­kau­des­sa ja pu­hui­vat Jee­suk­sen pois­läh­dös­tä, joka oli to­teu­tu­va Je­ru­sa­le­mis­sa. Pie­ta­ri ja hä­nen kans­saan ole­vat ope­tus­lap­set oli­vat vai­pu­neet sy­vään uneen. Ha­vah­tu­es­saan he nä­ki­vät Jee­suk­sen kirk­kau­des­saan ja ne kak­si mies­tä, jot­ka oli­vat hä­nen kans­saan. Kun nämä oli­vat läh­te­mäs­sä Jee­suk­sen luo­ta, Pie­ta­ri sa­noi: ”Opet­ta­ja, on hyvä, et­tä me olem­me tääl­lä. Me teem­me kol­me ma­jaa: si­nul­le ja Moo­sek­sel­le ja Eli­al­le.” Mut­ta hän ei tien­nyt mitä sa­noi. Pie­ta­rin pu­hu­es­sa tuli pil­vi ja peit­ti pai­kan var­joon­sa. Ope­tus­lap­set pe­läs­tyi­vät, kun nä­ki­vät mies­ten peit­ty­neen pil­veen. Pil­ves­tä kuu­lui ää­ni: ”Tämä on mi­nun Poi­ka­ni, mi­nun va­lit­tu­ni, kuul­kaa hän­tä!” Ää­nen vai­et­tua ope­tus­lap­set nä­ki­vät Jee­suk­sen ole­van yk­sin. He py­syi­vät vai­ti kai­kes­ta ko­ke­mas­taan ei­vät­kä vie­lä sil­loin ker­to­neet sii­tä ke­nel­le­kään.

Bib­lia: Ja ta­pah­tui kah­dek­san päi­vän pe­räs­tä näi­den sa­nain jäl­keen, et­tä hän ot­ti ty­kön­sä Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen ja Ja­ko­bin, ja meni ylös vuo­rel­le ru­koi­le­maan. Ja kuin hän ru­koi­le, muut­tui hä­nen kas­von­sa ja hä­nen vaat­teen­sa tu­li­vat val­ki­ak­si ja kiil­tä­väk­si. Ja kat­so, kak­si mies­tä pu­hui hä­nen kans­san­sa, jot­ka oli­vat Mo­ses ja Eli­as, jot­ka nä­kyi­vät kun­ni­as­sa ja ja pu­hui­vat hä­nen me­nos­tan­sa, jon­ka hän täyt­tä­vä oli Je­ru­sa­le­mis­sa. Mut­ta Pie­ta­ri ja jot­ka hä­nen kans­san­sa oli­vat, oli­vat unes­ta ras­kau­te­tut; mut­ta kos­ka he he­rä­si­vät, nä­ki­vät he hä­nen kun­ni­an­sa ja ne kak­si mies­tä, jot­ka sei­soi­vat hä­nen ty­kö­nän­sä. Ja ta­pah­tui, kuin he läk­si­vät hä­nen ty­kö­än­sä, sa­noi Pie­ta­ri Jee­suk­sel­le: Mes­ta­ri, hyvä on mei­dän täs­sä ol­la, teh­kääm­me tä­hän kol­me ma­jaa, si­nul­le yh­den, Mo­sek­sel­le yh­den ja Eli­aal­le yh­den; ei­kä tie­tä­nyt, mitä sa­noi. Ja hä­nen näi­tä pu­huis­san­sa, tuli pil­vi ja var­jo­si ym­pä­ri hei­dät; mut­ta he pel­jäs­tyi­vät, kos­ka tu­li­vat pil­ven si­säl­le. Ja ää­ni tuli pil­ves­tä, sa­no­en: tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, kuul­kaat hän­tä. Ja kuin ää­ni par­haal­lan­sa kuu­lui, löy­si­vät he Jee­suk­sen yk­sin. Ja he vai­ke­ni­vat, ei­kä mi­tään kel­len­kään nii­nä päi­vi­nä ju­tel­leet niis­tä, mit­kä he näh­neet oli­vat.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys