Esa Torn­berg

Lain teh­tä­vä on he­rät­tää syn­nin­tun­to epä­us­koi­ses­sa ih­mi­ses­sä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa syn­te­jään ka­tu­va ih­mi­nen saa kaik­ki syn­nit an­teek­si.

Raa­ma­tus­sa on ker­to­muk­sia, jois­sa Jee­sus on vie­rai­lul­la ih­mis­ten ko­to­na, niin us­ko­vais­ten kuin epä­us­kois­ten. Täl­löin oli hyvä mah­dol­li­suus kes­kus­tel­la elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta, us­kon asi­ois­ta.

Fa­ri­seus Si­mon oli pyy­tä­nyt Jee­suk­sen ko­tiin­sa ate­ri­al­le. Kaik­ki fa­ri­seuk­set ei­vät ol­leet näin roh­kei­ta. Si­mon oli luul­ta­vas­ti kiin­nos­tu­nut Jee­suk­sen per­soo­nas­ta ja hä­nen ope­tuk­ses­taan.

Teks­ti­koh­dan kol­mas pää­hen­ki­lö on nai­nen, jon­ka tie­det­tiin viet­tä­vän syn­tis­tä elä­mää. Mi­ten hän tie­si Va­pah­ta­jan­sa ole­van Si­mo­nin ko­dis­sa? Teks­tis­sä ei tätä ker­ro­ta.

Pal­jon an­teek­si saa­nut ra­kas­taa enem­män

Syn­ti­nen nai­nen meni it­kien Jee­suk­sen luok­se. Hän kui­va­si kyy­ne­lis­tä kas­tu­neet ja­lat hiuk­sil­la, suu­te­li jal­ko­ja ja voi­te­li ne öl­jyl­lä. Sy­dä­men us­ko vai­kut­taa rak­kau­den us­kon syn­nyt­tä­jää koh­taan. Tä­män osoit­taa nai­sen rak­kau­den teko Jee­sus­ta, syn­tis­ten ys­tä­vää, koh­taan. Teks­tis­tä ei käy il­mi, mil­loin nai­nen oli saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Jee­sus Ju­ma­lan poi­ka­na pys­tyi lu­ke­maan Si­mo­nin aja­tuk­set. Jee­sus sai hy­vän syyn opet­taa fa­ri­seuk­sia. Jee­sus esit­ti ker­to­muk­sen kah­des­ta ve­lal­li­ses­ta, jois­ta toi­sel­la oli kym­men­ker­tai­nen vel­ka. Lai­nan an­ta­ja oli niin ar­mol­li­nen, et­tä an­toi mo­lem­mil­le ve­lan an­teek­si. Jee­sus esit­tää Si­mo­nil­le ky­sy­myk­sen, kum­pi heis­tä ra­kas­taa lai­naa­jaa enem­män. Si­mon vas­taa hie­man epä­röi­den: ”Ei­kö­hän se, joka sai enem­män an­teek­si.”

Si­mon ei osoit­ta­nut sa­man­lais­ta rak­kaut­ta Jee­suk­sen tul­les­sa ate­ri­al­le, vaik­ka sen ajan koh­te­li­ai­suus­ta­poi­hin kuu­lui vie­raan tul­les­sa ter­veh­ti­mi­nen suu­del­mal­la ja pään voi­te­le­mi­nen öl­jyl­lä. Jee­sus ha­lu­si opet­taa, et­tä nai­nen ra­kas­ti Jee­sus­ta sy­dä­mes­tään, kos­ka oli saa­nut suu­ret syn­tin­sä an­teek­si.

An­teek­si­an­ta­mus tuo rau­han

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­naan kuu­luu laki ja evan­ke­liu­mi. Lain teh­tä­vä­nä on he­rät­tää syn­nin­tun­to epä­us­koi­ses­sa ih­mi­ses­sä. Näin ih­mi­nen läh­tee et­si­mään ar­mol­lis­ta Ju­ma­laa, jot­ta sai­si tun­nol­leen rau­han. Tämä rau­ha löy­tyy, kun us­koo ar­mos­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man. Sitä Ju­ma­lan lap­set saar­naa­vat Jee­suk­sen käs­kys­tä Py­hän Hen­gen voi­mal­la.

Si­mo­nil­la ei ol­lut syn­nin­tun­toa ei­kä kä­si­tys­tä Ju­ma­lan ar­mos­ta. Syn­tin­sä tun­te­val­le nai­sel­le Jee­sus an­taa syn­nit an­teek­si. Nais­ta luul­ta­vas­ti pai­noi men­nei­syys, en­ti­nen syn­tie­lä­mä, jos­ta epä­us­koi­set hän­tä muis­tut­ti­vat. Jee­sus roh­kai­si nais­ta sa­no­en: ”Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut. Mene rau­has­sa.”

Jo­kai­nen jou­tuu syn­tiin

Tä­män ajan Ju­ma­lan lap­set ko­ke­vat pai­nei­ta ja mur­hei­ta, jot­ka hel­pos­ti kuor­mit­ta­vat ja ah­dis­ta­vat. Jo­kai­nen myös jou­tuu syn­tiin aja­tuk­sin, sa­noin, te­oin sekä lai­min­lyön­nein. Mis­tä täl­löin voi löy­tää avun teks­tin nai­sen ta­voin?

Jee­sus on Py­hän Hen­gen kaut­ta läs­nä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa us­ko­vais­ten kes­kel­lä. Kaik­ki mur­heet saa heit­tää hä­nen kan­net­ta­vak­seen (1. Piet. 5:7). Kun hil­jen­nym­me Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, kuu­li­joi­ta ke­ho­te­taan pa­ne­maan pois kuor­ma ja syn­ti, joka ai­na tart­tuu (Hepr. 12:1). Hei­tä roh­kais­taan us­ko­maan syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma

Omaa heik­kout­ta tun­te­va Ju­ma­lan lap­si on kel­vol­li­nen saar­naa­maan toi­sel­le ih­mi­sel­le syn­nit an­teek­si. Ju­ma­lan ar­mo on hei­kois­sa ja vä­hä­voi­mai­sis­sa vä­ke­vä (2. Kor. 12:9). Kun on syn­nit an­teek­si ja tun­nol­la Ju­ma­lan rau­ha, saa iloi­sel­la ja tur­val­li­sel­la mie­lel­lä jat­kaa va­el­lus­ta us­kon tiel­lä.

Teks­ti­koh­ta opet­taa, et­tä evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma myös epä­us­koi­sen maa­il­man kes­kel­lä, vaik­ka epä­us­koi­set saat­ta­vat ih­me­tel­lä teks­tin pöy­tä­vie­rai­den ta­voin: ”Kuka on tuo ih­mi­nen, joka an­taa syn­te­jä­kin an­teek­si?”

Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia ei tar­vit­se hä­ve­tä, sil­lä se on Ju­ma­lan voi­ma jo­kai­sel­le us­ko­val­le pe­las­tuk­sek­si (Room. 1:16). Sy­dä­men us­ko tuo van­hurs­kau­den ja suun tun­nus­tus pe­las­tuk­sen (Room. 10:10). Yk­sin­ker­tai­sel­la lap­sen us­kol­la pää­see ker­ran pe­ril­le tai­vaan ko­tiin.