Mar­ko Tyys­kä

Jo­han­nes nuh­te­li ih­mi­siä ja saar­na­si la­kia, mut­ta osoit­ti kuu­li­joil­leen kaik­kien syn­tien so­vit­ta­jaa Jee­sus­ta Kris­tus­ta.

Jo­han­nes oli Ju­ma­lal­ta sa­nan saa­tu­aan al­ka­nut ju­lis­ta­maan au­ti­o­maas­sa tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta. Hä­nen luok­seen tuli vä­keä Je­ru­sa­le­mis­ta, joka puo­lel­ta Juu­de­aa ja kaik­ki­al­ta Jor­da­nin ym­pä­ris­tös­tä.

Jo­han­nes ke­hot­ti ih­mi­siä kään­ty­mään, te­ke­mään pa­ran­nuk­sen ja us­ko­maan syn­nit an­teek­si. Kun ih­mi­set tun­nus­ti­vat syn­tin­sä, Jo­han­nes kas­toi hei­dät Jor­da­nis­sa.

Jo­han­nes val­mis­ti ih­mi­siä Mes­si­aan vas­taa­not­ta­mi­seen: ”Minä kas­tan tei­dät ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, mut­ta mi­nun jäl­kee­ni tu­lee toi­nen, joka on mi­nua vä­ke­väm­pi. Minä en kel­paa edes rii­su­maan ken­kiä hä­nen ja­las­taan. Hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la.” (Matt. 3:11.)

Jo­han­nes näki, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nit. Tien val­mis­ta­jan teh­tä­vään kuu­lui Jor­dan-vir­ral­le tul­leen Jee­suk­sen kas­te.

Nyt Ju­ma­lal­ta saa­tu teh­tä­vä oli päät­ty­mäs­sä. Jo­han­nes oli jou­tu­nut van­ki­laan saar­nat­tu­aan Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta ja nuh­del­tu­aan nel­jän­nes­ruh­ti­nas He­ro­des­ta syn­nis­tä.

Lu­pauk­set tu­li­vat to­dek­si

Van­ki­lan kur­juu­des­sa Jo­han­nes jou­tui epäi­lyk­siin. Hän oli kuul­lut Jee­suk­sen te­ke­mis­tä tun­nus­te­ois­ta, mut­ta ha­lu­si var­muu­den, oli­ko Joo­se­fin Ja Ma­ri­an poi­ka pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma Mes­si­as. Jo­han­nes lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään sitä Jee­suk­sel­ta.

Jee­sus käs­ki ope­tus­lap­sia ker­to­maan Jo­han­nek­sel­le, mitä he kuu­le­vat ja nä­ke­vät. Hän esit­ti myös Van­han tes­ta­men­tin Mes­si­aan ajas­ta an­ta­mat tun­to­mer­kit: ”So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma” (Matt. 11:5).

Epäi­le­vä Jo­han­nes sai ter­vei­siä, et­tä Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­set tu­li­vat to­dek­si Jee­suk­ses­sa. Au­tu­as, ian­kaik­ki­ses­ti on­nel­li­nen, on ih­mi­nen, joka ei tor­ju Jee­sus­ta (Matt. 11:6). Jo­han­nes sai us­koa ja luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ko­et­te­le­mus­ten­kin kes­kel­lä.

Jo­han­nek­sen ai­nut­laa­tui­nen teh­tä­vä

Jo­han­nek­sen ope­tus­las­ten läh­det­tyä Jee­sus al­koi pu­hua ih­mi­sil­le Jo­han­nes Kas­ta­jas­ta. Hän ky­syi, mitä he odot­ti­vat au­ti­o­maas­sa nä­ke­vän­sä.

Jee­sus näki noi­den ih­mis­ten sy­dä­miin. Ka­me­lin­kar­val­la vaa­te­tet­tu mies, jon­ka ruo­ka­na oli­vat hei­nä­sir­kat ja vil­li­me­hi­läis­ten hu­na­ja, ei vas­tan­nut kaik­kien odo­tuk­sia. Ih­mis­ten luo­mat mie­li­ku­vat ja en­nak­ko-odo­tuk­set es­ti­vät ym­mär­tä­mäs­tä nä­ke­män­sä ja kuu­le­man­sa.

Jo­han­nek­sen saa­ma teh­tä­vä oli ai­nut­laa­tui­nen. Hän oli enem­män kuin pro­feet­ta.

Pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma lu­paus­ten ai­ka päät­tyi hä­neen. ”Lain ja pro­feet­to­jen ai­ka kes­ti Jo­han­nek­seen as­ti. Sii­tä läh­tien on ju­lis­tet­tu hy­vää sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.” (Luuk. 16:16.)

Jee­sus ker­toi kuu­li­joil­le, et­tä Jo­han­nes oli sa­nan­saat­ta­ja, jon­ka teh­tä­vä oli rai­va­ta tie­tä.

Köy­hil­le ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mi

Sa­nan­saat­ta­jat ju­lis­ta­vat yhä hy­vää sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Työ­tä teh­dään Py­hän Hen­gen voi­mal­la.

Ju­ma­la rai­vaa ih­mis­sy­dä­miin tie­tä jou­lun lap­sel­le. Kun us­kon es­teet pois­tu­vat, sy­dä­men asuk­kaak­si tu­lee Mes­si­as, Va­pah­ta­ja. Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on ih­mi­se­lä­män tär­kein asia.

Va­pah­ta­ja on lu­van­nut ol­la omien­sa kans­sa kaik­ki­na päi­vi­nä maa­il­man lop­puun as­ti (Matt. 28:20). Epäi­le­viä roh­kais­taan, niin kuin Jo­han­nes­ta, Ju­ma­lan sa­nal­la. Sen ää­rel­lä saa ih­me­tel­lä Ju­ma­lan ih­me­te­ko­ja ja suur­ta rak­kaut­ta luo­maan­sa ih­mis­tä koh­taan. Köy­hil­le ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mi. Tämä ih­me on edel­leen tot­ta.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 11:2–10

Raa­mat­tu 1992: Kun Jo­han­nes van­ki­las­sa kuu­li Kris­tuk­sen te­ois­ta, hän lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?” Jee­sus vas­ta­si heil­le: ”Ker­to­kaa Jo­han­nek­sel­le, mitä kuu­let­te ja nä­et­te:

So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma. Au­tu­as se, joka ei mi­nua tor­ju.”

Hei­dän men­ty­ään Jee­sus al­koi pu­hua ih­mi­sil­le Jo­han­nek­ses­ta: ”Mitä te läh­dit­te au­ti­o­maa­han kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, jota tuu­li huo­jut­taa? Vai mitä odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Ken­ties hie­nos­ti pu­keu­tu­neen mie­hen? Ku­nin­kaan­lin­nois­ta te nii­tä löy­dät­te, jot­ka hie­nos­te­le­vat vaat­teil­laan! Mitä te sit­ten odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Pro­fee­tan­ko? Ai­van oi­kein, ja minä sa­non teil­le, et­tä hän on enem­män­kin kuin pro­feet­ta. Hän on se, jos­ta on kir­joi­tet­tu:
– Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni si­nun edel­lä­si, hän rai­vaa si­nul­le tien.”

Bib­lia: Mut­ta kuin Jo­han­nes van­kiu­des­sa kuu­li Kris­tuk­sen työt, lä­het­ti hän kak­si ope­tus­las­tan­sa, sa­no­maan hä­nel­le: olet­ko sinä se tu­le­va, eli pi­tää­kö mei­dän tois­ta odot­ta­man? Niin Je­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: men­käät ja sa­no­kaat jäl­leen Jo­han­nek­sel­le, ne mit­kä te kuu­let­te ja nä­et­te:

so­ki­at saa­vat nä­kön­sä, ja on­tu­vat käy­vät, spi­ta­li­set puh­dis­te­taan, ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään, ja köy­hil­le saar­na­taan evan­ke­liu­mi, ja au­tu­as on se, joka ei pa­he­ne mi­nus­ta.

Kuin he me­ni­vät pois, ru­pe­si Je­sus sa­no­maan kan­sal­le Jo­han­nek­ses­ta: Mitä te läk­sit­te kor­peen kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, joka tuu­lel­ta hää­ly­te­tään? Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Ih­mis­tä­kö, vaa­te­tet­tua peh­meil­lä vaat­teil­la? Kat­so, jot­ka peh­mei­tä kan­ta­vat, ne ovat ku­nin­gas­ten huo­neis­sa. Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Prop­he­taa­ko? To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tämä on ja­lom­pi kuin prop­he­ta. Sil­lä tämä on se, jos­ta kir­joi­tet­tu on: kat­so, minä lä­he­tän en­ke­li­ni si­nun kas­vois eteen, joka on val­mis­ta­va si­nun ties si­nun etees.