Ee­va Sum­ma­la

Ää­ne­kos­ki

Ih­mi­sen pe­las­tu­mi­nen on täy­sin Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa. Evan­ke­liu­min voi­ma ja lap­sen­mie­li­nen us­ko kan­ta­vat.

Ää­ne­kos­ken syys­seu­rat pi­det­tiin py­häin­päi­vä­vii­kon­lop­pu­na. Seu­rois­sa pal­ve­li­vat Pent­ti Ren­to­la, Mat­ti Hir­ve­lä ja Lau­ri Tuuk­ka­nen. Sun­nun­tain seu­ra­päi­vä al­koi mes­sul­la Ää­ne­kos­ken kir­kos­sa.

Raja kul­kee sy­dä­mes­tä sy­dä­meen

Sun­nun­tain teks­tit kä­sit­te­li­vät kah­den maan kan­sa­lai­suut­ta. Ju­ma­lan­pal­ve­lus­saar­nan pi­tä­nyt Pent­ti Ren­to­la va­lot­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ole­mus­ta:

– Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­jat ei­vät ole kar­tal­la tai maas­tos­sa, mut­ta ne ovat ole­mas­sa. Ne kul­ke­vat sy­dä­mes­tä sy­dä­meen.

Ren­to­la muis­tut­ti saar­nas­saan myös sii­tä, et­tä yh­teis­kun­ta­jär­jes­tys on laa­dit­tu suo­jak­sem­me. Ju­ma­lan sana an­taa esi­val­lal­le eri­tyi­sen ar­von riip­pu­mat­ta sii­tä, on­ko se oman mie­len mu­kai­nen. Jo­kai­nen voi ol­la kii­tol­li­nen jär­jes­tyk­ses­tä ja rau­has­ta, jot­ka ei­vät ole it­ses­tään­sel­vyyk­siä.

– On tär­ke­ää, et­tem­me ka­do­ta luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ju­lis­te­taan edel­leen Py­hän Hen­gen voi­mas­ta van­geil­le lu­nas­tus­ta ja toi­von nä­kö­a­laa, lu­pa­si Ren­to­la.

Us­kon esi­ku­va­na on lap­si

Päi­vä­seu­rois­sa pu­hu­nut Mat­ti Hir­ve­lä iloit­si las­ten ja lap­si­per­hei­den mää­räs­tä seu­rois­sa. Myös hä­nen lu­ke­man­sa teks­ti­koh­ta (Matt. 19:13–26) ker­toi Jee­suk­sen luo tuo­duis­ta lap­sis­ta.

– Se on ol­lut iha­na het­ki, kun Jee­sus ot­ti lap­sia sy­liin­sä ja siu­na­si hei­tä, poh­dis­ke­li Hir­ve­lä.

– Ar­jen kii­rees­sä mei­dän van­hem­pien tu­lee pu­hut­tua lap­sil­le töy­ke­äs­ti­kin. Lap­sen an­teek­si an­ta­mi­ses­sa ja unoh­ta­mi­ses­sa on op­pi­mis­ta meil­le ai­kui­sil­le. Ei ole ih­me, et­tä Jee­sus ot­ti us­kon esi­ku­vak­si lap­sen.

Hir­ve­lä py­säh­tyi teks­tin ää­rel­lä muis­tut­ta­maan myös elä­män ar­vo­jär­jes­tyk­ses­tä:

– Omat an­si­ot tai kiin­ty­mi­nen maal­li­seen omai­suu­teen voi tul­la us­ko­mi­sen es­teek­si. Em­me voi kui­ten­kaan omin voi­min tai omin töin pe­las­tua vaan täy­sin Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa, lap­sen­mie­li­ses­ti us­ko­en.

Evan­ke­liu­mi on voi­mam­me

Sun­nun­tai­seu­ro­jen päät­teek­si Lau­ri Tuuk­ka­nen pu­hui roo­ma­lais­kir­jeen joh­dat­te­le­ma­na. Pu­hees­saan Tuuk­ka­nen muis­te­li Paa­va­lin elä­mää.

– Sau­lus tar­vit­si ta­lut­ta­jaa ja us­ko­vai­sen Ana­ni­ak­sen, joka saar­na­si hä­nel­le syn­nit an­teek­si, ja hä­nes­tä tuli Ju­ma­lan lap­si. Jee­suk­sen pu­hut­te­lu tiel­lä ei ol­lut riit­tä­vä syn­nyt­tä­mään us­koa, ku­va­si Tuuk­ka­nen.

Tuuk­ka­nen roh­kai­si py­sy­mään Ju­ma­lan kan­san mat­ka­saa­tos­sa ja seu­raa­maan me­ren­kä­vi­jän ta­voin merk­ke­jä, Ju­ma­lan sa­nan oh­jei­ta, jot­ta py­syi­si oi­ke­al­la rei­til­lä.

– Evan­ke­liu­mi tuo voi­maa tänä ai­ka­na ja kaut­ta vuo­si­tu­han­sien. Sii­hen me tur­vau­dum­me, saam­me us­koa syn­nit an­teek­si ja luot­taa täy­del­li­seen ar­moon, va­kuut­ti Tuuk­ka­nen.

Toi­nen puhe oli jo hel­pom­pi

Mat­ti Hir­ve­läl­le Ää­ne­kos­ken syys­seu­rat oli en­sim­mäi­nen vie­raal­le paik­ka­kun­nal­le suun­tau­tu­nut seu­ra­mat­ka.

– Kyl­lä minä tätä olen mon­ta kuu­kaut­ta jän­nit­tä­nyt, ku­va­si Hir­ve­lä seu­ro­jen jäl­keen.

– Kun ei tien­nyt yh­tään, min­kä­lai­seen paik­kaan on me­nos­sa. Kuu­li­joi­hin ei kyl­lä us­kal­ta­nut pal­jon kat­soa pu­heen ai­ka­na. Mut­ta kyl­lä se jän­ni­tys sit­ten hel­pot­ti en­sim­mäi­sen päi­vän jäl­keen, toi­nen oli jo hel­pom­pi.

Pari vuot­ta pu­hu­ja­na toi­mi­nut Hir­ve­lä on muu­ten­kin ol­lut var­sin vä­hän seu­ra­vä­en edes­sä, sil­lä val­ta­o­sa hä­nen pu­hu­ja­vuo­rois­taan on ra­joi­tus­ten vuok­si to­teu­tu­nut etä­lä­he­tyk­si­nä. Yh­tei­nen au­to­mat­ka mui­den pu­hu­jien kans­sa oli kui­ten­kin osal­taan hel­pot­ta­nut uu­des­sa ti­lan­tees­sa. Myös il­ma­pii­ri rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä oli tun­tu­nut ko­toi­sal­ta ja tur­val­li­sel­ta.

Pu­hu­jien seu­ra­päi­vään kuu­lui täl­lä ker­taa hiu­kan ru­tii­neis­ta­kin poik­ke­a­vaa toi­min­taa. Keit­ti­ö­vuo­ro­lai­set ni­mit­täin pyy­si­vät heil­tä “vir­ka-apua” louk­kuun jää­neen hii­ren päi­vil­tä pääs­tä­mi­ses­sä en­nen lou­nas­pöy­tään siir­ty­mis­tä. Sii­hen­kin pal­ve­lu­teh­tä­vään löy­tyi tai­toa ja us­kal­lus­ta.