Pixabay
Pixabay
Päivämies
Piispa Seppo Häkkinen toteaa turvallisuusympäristön muutoksiin liittyvässä asiantuntijalausunnossaan, että eri hengellisten tahojen yhteinen tehtävä on vahvistaa hyvyyttä ja lähimmäisenrakkautta sekä rakkauden, auttamisen, huolenpidon ja anteeksiantamuksen ääntä. Niistä kasvaa toivo ja turva.
– Henkinen kriisinkestävyys on yksi kokonaisturvallisuuden kulmakivistä, toteaa Mikkelin piispa Seppo Häkkinen asiantuntijalausunnossaan, jonka hän teki pyynnöstä Valtioneuvoston turvallisuusympäristön muutoksia käsittelevästä ajankohtaisselonteosta.
Häkkinen vakuuttaa kirkon varautuvan omasta perustehtävästään käsin pitämään huolta siitä, että yksilöillä, yhteisöillä ja yhteiskunnalla on kykyä kestää normaali- ja kriisitilanteet. Hänen mukaansa se auttaa paitsi selviytymään ja elämään kriisin keskellä, myös edistää siitä toipumista.
– Kirkon työssä saatu kokemus vahvistaa valtioneuvoston ajankohtaisselonteon havainnon siitä, että nyt on erityisen tärkeää huolehtia heikoimmassa asemassa olevista, piispa sanoo.
Kriisi näkyy seurakuntien avustustoiminnassa
Seppo Häkkinen on hyödyntänyt lausunnossaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja seurakuntien toiminnasta koottuja tietoja ja havaintoja: Erityisesti nuorten mielenterveystilanne on huonontunut. Leipäjonot ovat kasvaneet, ja heikoimmassa asemassa olevien taloustilanteen kriisiherkkyys näkyy kirkon diakonian avustustoiminnassa. Koronapandemian alettua diakonian taloudellisen avustamisen määrä nousi neljänneksellä 6,6 miljoonasta eurosta 8,4 miljoonaan euroon ja on pysynyt samalla tasolla koko kriisin ajan.
Ajankohtaisena huolena seurakunnissa on noussut esille maatalousyrittäjien toimeentulo: heistä on tullut diakoniassa uusi kohderyhmä.
– Maatalouden kannattavuuskriisillä on vaikutuksensa myös elintarviketurvaan ja huoltovarmuuteen, Häkkinen muistuttaa.
Kirkko on aktiivinen yhteiskunnan toimija
Kyselyjen mukaan koronakriisin aikana evankelisluterilaiselta kirkolta odotettiin erityisesti ruoka-apua ja taloudellista tukea vähävaraisille, asiointiapua eristyksissä eläville sekä henkistä ja hengellistä tukea. Häkkinen toteaa kirkkoon kohdistuvan edelleen samankaltaisia odotuksia.
Kriisitilanteissa kirkko on viranomaistoimija, ja se huolehtii perustehtävänsä toteuttamisesta kaikissa olosuhteissa. Kirkko toimii osana yhteiskunnan psykososiaalisen tuen kokonaisuutta ja kriisien uhrien auttamista kaikissa turvallisuustilanteissa.
Menetystä, surua ja ahdistusta käsitellään kirkon piirissä keskustelujen ja yhteisten rituaalien kautta. Uusia, laajenevia toimintamuotoja ovat esimerkiksi 16–29-vuotiaille tarkoitettu matalan kynnyksen Walk in -terapia sekä verkossa toteutuva nuorisotyö.
Hautausmaiden ylläpito tekee seurakunnista olennaisen osan vainajien huollon ketjua. Lisäksi kirkko osallistuu poikkeusoloissakin viranomaisyhteistyöhön, huolehtii osaltaan viestinnästä, osallistuu mahdolliseen evakuointiin ja tarjoaa tilojaan käyttöön.
Häkkinen muistuttaa, että kirkko ei kuitenkaan ole yksinomaan viranomaistoimija, vaan sillä on kyky toimia kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoisen avun suunnittelijana, organisoijana ja kanavoijana. Kirkon vahvuutena on koko maan kattava organisaatio ja mahdollisuus tarvittaessa nopeaankin reagointiin.
Kirkolla ei ole Nato-kantaa
Kirkko hyväksyy aseellisen maanpuolustuksen tilanteissa, joissa kansan itsemääräämisoikeus, demokratia ja ihmisoikeudet ovat uhattuina.
– Tärkeää on, että suomalaiset kantavat vastuun rajojensa ja yhteiskuntajärjestyksensä puolustamisesta viime kädessä itse, Seppo Häkkinen huomauttaa.
Kirkolla ei piispan lausunnon mukaan ole kantaa siihen, tuleeko Suomen liittyä Natoon vai ei.
– Päätösvalta asiassa kuuluu maamme valtiojohdolle. Mahdollinen Nato-jäsenyys ei ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan uudenlaisen alku. Kirkolle on tärkeää, että se voi rakentaa rauhaa, luottamusta ja keskinäistä ymmärrystä myös uudessa tilanteessa. Kirkon tehtävä olla ihmisten tukena säilyy kaikissa olosuhteissa.
Häkkinen toteaa, että Suomessa tulee edelleen varautua pakolaisten määrän kasvuun. Suomalaisen yhteiskunnan tarpeesta ja kyvystä ottaa vastaan turvapaikanhakijoita on käytävä keskustelua. Tällaisessa tilanteessa kirkon on luontevaa toimia eettisenä yhteiskunnallisena keskustelijana. Kirkko toimii myös jo aiemmin yhteiskunnassa kasvanutta vihapuhetta vastaan.
Häkkisen mielestä selonteossa ei näy riittävästi se, että pandemian jälkihoitoon on kiireesti panostettava, ja että panostusta joudutaan nyt tekemään yhtä aikaa uusien uhkien kasvaessa. Myöskään sote-uudistukseen liittyviä murrosvaiheen ja siirtymäkauden riskitekijöitä selonteko ei Häkkisen mukaan ota huomioon.
Toivo katsoo huomiseen
Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen merkitys on Seppo Häkkisen mukaan parhaimmillaan siinä, että ne vahvistavat toiminnallaan ihmisten luottamusta tulevaisuuteen.
– Yhteinen tehtävämme on vahvistaa hyvyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Ne voittavat itsekkyyden ja viholliskuvat. Yhteinen tehtävämme on tukea kauneutta, tunnetta asioiden kestävästä arvosta ja kykyä tulla kosketetuksi epätoivon ja kyynistymisen uhatessa, hän havainnollistaa.
– Emme voi ymmärtää sotaa emmekä julmia ja epäinhimillisiä tekoja. Kärsimyksen ongelma jää vaille vastausta. Kun pahan valta näyttää kasvavan, meidän tehtävämme on vahvistaa toisen maailman ääntä. Siinä kuuluu rakkauden ja auttamisen, huolenpidon ja anteeksiantamuksen ääni. Siitä kasvaa toivo ja turva.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys