Pek­ka Kin­nu­nen

Mart­ti Lut­he­rin en­sim­mäi­nen Uu­den tes­ta­men­tin kään­nös il­mes­tyi 500 vuot­ta sit­ten 21. syys­kuu­ta vuon­na 1522, ja se sai jul­kai­su­a­jan­koh­tan­sa mu­kaan ni­men Syys­kuun tes­ta­ment­ti. Se joh­ti Raa­ma­tun kään­nös­työ­hön, jol­la on ol­lut pe­rus­ta­va vai­ku­tus koko eu­roop­pa­lai­seen elä­mään ja yh­teis­kun­taan. Se ava­si ovet hen­gel­li­sel­le elä­mäl­lä, kun jo­kai­nen saat­toi omal­la äi­din­kiel­lään lu­kea, kuul­la ja us­koa Ju­ma­lan lu­pauk­set.

Työ al­koi Wart­bur­gin ri­ta­ri­lin­nas­sa

Tou­ko­kuus­sa vuon­na 1521 Lut­her vie­tiin pii­loon Wart­bur­gin lin­naan, sil­lä hä­nen hen­ke­än­sä uhat­tiin us­kon täh­den. Lut­her tun­si ole­van­sa Wart­bur­gis­sa kuin Jo­han­nes Pat­mos-luo­dolla.

Tämä Wart­bur­gin lin­nas­sa vie­tet­ty ai­ka oli Lut­he­ril­le vil­kas­ta kir­jal­li­sen työn ai­kaa. Häm­mäs­tyt­tä­vin saa­vu­tus sil­tä ajal­ta oli Uu­den tes­ta­men­tin kään­tä­mi­nen sak­san kie­lel­le. Hän aloit­ti työn­sä jou­lu­kuun puo­li­vä­lis­sä vuon­na 1521, ja työ oli val­mis hä­nen pa­la­tes­saan Wit­ten­ber­giin 6. maa­lis­kuu­ta 1522. To­sin se ei vie­lä ol­lut pai­no­val­mis. Lut­her käyt­ti vie­lä pari kuu­kaut­ta kä­si­kir­joi­tuk­sen täy­den­tä­mi­seen ja pa­ran­ta­mi­seen Me­lanch­to­nin avul­la. Uu­den tes­ta­men­tin pai­no­työ oli val­mis syys­kuun 21. päi­vä­nä vuon­na 1522.

Tut­ki­muk­ses­sa on to­det­tu, et­tä Lut­her käyt­ti kään­nös­työs­sään la­ti­nan­kie­lis­tä raa­mat­tua, Vul­ga­taa, ja Eras­muk­sen toi­mit­ta­maa la­ti­nan- ja krei­kan­kie­lis­tä Uut­ta tes­ta­ment­tia vuo­del­ta 1516. Sak­san kie­len osal­ta tut­ki­jat pai­not­ta­vat kir­kol­lis­ta tra­di­ti­o­ta, joka si­säl­si eri­lai­sia kään­net­ty­jä raa­ma­tun­teks­te­jä.

Lut­he­rin raa­ma­tun­kään­nös­työ jat­kui Syys­kuun tes­ta­men­tin jäl­keen koko hä­nen lop­pu­e­lä­män­sä ajan. En­sim­mäi­nen ko­ko­raa­mat­tu val­mis­tui vuon­na 1534. Työn ai­ka­na hä­nel­lä oli apu­naan ko­mi­tea ja kään­nös­tä ke­hi­tet­tiin koko ajan, sa­moin esi­pu­hei­ta ja reu­na­se­li­tyk­siä Van­haan ja Uu­teen tes­ta­ment­tiin sekä yk­sit­täi­siin raa­ma­tun­kir­joi­hin.

Kris­tus on Raa­ma­tun Her­ra ja ku­nin­gas

Syys­kuun tes­ta­ment­tiin si­säl­tyi jo Uu­den tes­ta­men­tin esi­pu­he. Sii­nä Lut­her se­lit­tää kes­keis­tä aja­tus­ta, et­tä Kris­tus on Raa­ma­tun Her­ra ja ku­nin­gas, ja Ju­ma­lan il­moi­tus­ta, joka omis­te­taan us­kol­la: ”Van­ha tes­ta­ment­ti on kir­ja, jo­hon Ju­ma­lan laki ja käs­kyt on kir­joi­tet­tu, sekä niin hy­vin nii­den his­to­ria, jot­ka ovat ne pi­tä­neet kuin myös nii­den, jot­ka ei­vät ole nii­tä pi­tä­neet. Sa­moin myös Uu­si tes­ta­ment­ti on kir­ja, jo­hon evan­ke­liu­min ja Ju­ma­lan lu­paus­ten li­säk­si on kir­joi­tet­tu nii­den his­to­ria, jot­ka us­ko­vat ja jot­ka ei­vät us­ko.”

Sit­ten hän se­lit­tää, mitä evan­ke­liu­mi on: ”Evan­ke­liu­mi on kreik­ka­lai­nen sana, joka mer­kit­see: hyvä sa­no­ma, hyvä tie­to, hyvä uu­ti­nen, hyvä ju­lis­tus, jos­ta lau­le­taan, pu­hu­taan ja iloi­taan. Kun Daa­vid voit­ti suu­ren Gol­ja­tin, hyvä sa­no­ma ja ilah­dut­ta­va uu­ti­nen le­vi­si­vät Juu­dan kan­san kes­kuu­teen sii­tä, et­tä hei­dän hir­vit­tä­vä vi­hol­li­sen­sa oli sur­mat­tu ja hei­dät oli saa­tet­tu pe­las­tet­tui­na iloon ja rau­haan.”

Pro­fee­tat ovat jo tätä evan­ke­liu­mia saar­nan­neet: ”Nyt Ju­ma­la on vah­vis­taak­seen tätä us­koa lu­van­nut tä­män evan­ke­liu­min ja tes­ta­men­tin usein Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa pro­fee­toi­den kaut­ta. Täs­sä mie­les­sä Paa­va­li sa­noo (Room. 1): 'Minä olen ero­tet­tu ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan evan­ke­liu­mia, jon­ka hän on edel­tä lu­van­nut pro­feet­to­jen­sa kaut­ta py­his­sä kir­joi­tuk­sis­sa hä­nen Po­jas­tan­sa, joka li­han puo­les­ta on syn­ty­nyt Daa­vi­din sie­me­nes­tä.'”

Lut­her se­lit­tää esi­pu­hees­saan, et­tä en­sim­mäi­nen evan­ke­liu­mi saar­nat­tiin syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen (1. Moos. 3): "'Ja minä pa­nen vai­non si­nun ja vai­mon vä­lil­le ja si­nun sie­me­ne­si ja hä­nen sie­me­nen­sä vä­lil­le, se on pol­ke­va rik­ki si­nun pää­si ja sinä olet pis­tä­vä sitä kan­ta­pää­hän.' Kris­tus on tämä vai­mon sie­men, hän on pol­ke­nut rik­ki per­ke­leen pään, s.o. syn­nin, kuo­le­man, hel­ve­tin ja kai­ken sen voi­man, sil­lä il­man tätä sie­men­tä ei ku­kaan voi vält­tää syn­tiä, kuo­le­maa ja hel­vet­tiä.”

Van­ha tes­ta­ment­ti käyt­tää Kris­tuk­ses­ta myös ni­meä Aab­ra­ha­min sie­men: ”Edel­leen Ju­ma­la lu­pa­si Aab­ra­ha­mil­le (1. Moos.): Ja si­nun sie­me­nes­sä­si tu­le­vat siu­na­tuik­si kaik­ki kan­sat maan pääl­lä. Kris­tus on Aab­ra­ha­min sie­men, Paa­va­li sa­noo (Gal. 3), joka on siu­nan­nut koko maa­il­maa evan­ke­liu­min kaut­ta. Sil­lä mis­sä ei ole Kris­tus­ta, siel­lä on vie­lä ki­rous, joka tuli Aa­da­min ja hä­nen las­ten­sa osak­si, kun hän oli syn­tiä teh­nyt, et­tä he kaik­ki oli­si­vat syn­nin, kuo­le­man ja hel­ve­tin alai­sia.”

Evan­ke­liu­min sa­no­ma kuu­luu esi­pu­heen mu­kaan Kris­tuk­sen val­ta­kun­nas­ta: ”Tämä on Kris­tuk­sen val­ta­kun­ta, jos­ta evan­ke­liu­mi kuu­luu, ian­kaik­ki­nen val­ta­kun­ta, elä­män, au­tuu­den ja van­hurs­kau­den val­ta­kun­ta, jo­hon si­säl­le pää­se­vät syn­nin ja kuo­le­man van­keu­des­ta kaik­ki, jot­ka us­ko­vat.”

Nämä ja muut ope­tuk­set ovat laa­jas­ti opet­ta­neet us­koa ja Ju­ma­lan van­hurs­kaut­ta mei­dän­kin kan­sam­me kes­kel­lä ja val­mis­ta­neet tie­tä Kris­tuk­sen val­ta­kun­nan sa­no­mal­le ih­mis­ten sy­dä­miin.

Sa­nat poi­mit­tiin kan­sal­ta

Noin kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min Lut­her kir­joit­ti ”Len­to­kir­ja­sen kään­tä­mi­ses­tä” (WA 30,2). Hän vas­ta­si sii­nä kään­tä­mi­sen­sä vas­tus­ta­jil­le: ”Ei saa ky­syä la­ti­nan kie­len kir­jai­mil­ta, mi­ten sak­saa pi­tää pu­hua, ku­ten nämä aa­sit te­ke­vät, vaan täy­tyy ky­syä per­heen äi­dil­tä, ka­dul­la leik­ki­vil­tä lap­sil­ta, to­ril­la kul­ke­val­ta ta­val­li­sel­ta mie­hel­tä ja kuun­nel­la tark­kaan, mi­ten he pu­hu­vat ja kään­tää sen mu­kaan, niin sil­loin he ym­mär­tä­vät ja huo­maa­vat, et­tä hei­dän kans­saan pu­hu­taan sak­saa.”

Yk­si esi­merk­ki Lut­he­rin kään­nös­pe­ri­aat­teis­ta Psal­mis­ta 69:19 ”Sinä olet van­gik­si ot­ta­nut van­keu­den” (Bib­lia): ”Tä­hän oli­si hyvä sak­san­kie­li­nen kään­nös: Sinä olet van­git va­paut­ta­nut. Mut­ta se on lii­an heik­ko ei­kä an­na sitä hie­noa, ri­kas­ta si­säl­töä, joka on heb­re­an kie­les­sä: ”Sinä olet van­gik­si ot­ta­nut van­keu­den.” Sitä ei tule ym­mär­tää, et­tä Kris­tus on va­paut­ta­nut van­gi­tut, vaan myös ot­ta­nut ja van­gin­nut van­keu­den, niin et­tei se kos­kaan voi mei­tä van­gi­ta ja si­ten se on ian­kaik­ki­nen va­pah­dus, et­tei mei­tä enää kuo­le­ma voi pi­tää, syn­ti syyt­tää ei­kä laki enää voi tuo­mi­ta omaa­tun­toa. Sik­si mei­dän täy­tyy pi­tää oman­tun­non loh­du­tuk­se­na sel­lai­set sa­nat, tot­tua sel­lai­siin ja an­taa ti­laa heb­re­an kie­lel­le, kun se te­kee pa­rem­min kuin mei­dän sak­san kie­lem­me.”

Työl­lä on ol­lut suu­ri mer­ki­tys

Kään­nös­työl­lä oli suu­ri mer­ki­tys koko Eu­roo­pas­sa. Kään­tä­jät käyt­ti­vät pää­sään­töi­ses­ti hä­nen il­mai­su­jaan kään­tä­es­sään Raa­mat­tua omal­le kie­lel­leen. Sa­moin hä­nen kir­joit­ta­man­sa Raa­ma­tun esi­pu­heet ja reu­na­se­li­tyk­set vä­lit­ti­vät tä­män raa­mat­tu­nä­ke­myk­sen eu­roop­pa­lai­sil­le kan­soil­le.

Lut­he­rin raa­ma­tun­kään­nök­sen seu­rauk­se­na il­mes­tyi­vät kan­san­kie­li­set kään­nök­set Alan­ko­mais­sa vuon­na 1526, Rans­kas­sa 1530, Un­ka­ris­sa 1590, Tans­kas­sa 1550, Is­lan­nis­sa 1584, Ruot­sis­sa 1541 ja Suo­mes­sa Uu­si tes­ta­ment­ti 1548 ja koko Raa­mat­tu 1642, joka tänä vuon­na täyt­tää 380 vuot­ta. Bal­ti­an mai­den raa­ma­tun­kään­nök­set vii­väs­tyi­vät so­tien ja mui­den on­net­to­muuk­sien ta­kia. Näi­den kan­san­kie­lis­ten kään­nös­ten kaut­ta Lut­he­rin kään­nös­työ on vai­kut­ta­nut laa­jas­ti ja sy­väs­ti koko ny­kyi­sen EU:n alu­ee­seen.

Vai­ku­tuk­set ei­vät ol­leet pel­käs­tään hen­gel­li­siä. Kult­tuu­rin ke­hit­ty­mi­sen kan­nal­ta kes­keis­tä oli, et­tä myös lu­ku­tai­don opet­ta­mi­seen alet­tiin pa­nos­taa: jo­kai­sen tuli saa­da lu­kea Ju­ma­lan sa­naa omal­la äi­din­kie­lel­lään. Sen vä­lil­li­nen vai­ku­tus Eu­roo­pan hen­ki­seen ja hen­gel­li­seen elä­mään on kiis­ta­ton.

Kan­san­kie­li­nen Raa­mat­tu il­mes­tyi mo­nel­la eu­roop­pa­lai­sel­la kie­lel­lä Lut­he­rin kään­nök­sen poh­jal­ta. Myös suo­ma­lai­set sai­vat omal­la kie­lel­lä vuon­na 1548 Uu­den tes­ta­men­tin ja vuon­na 1642 koko Raa­ma­tun. Il­mi­ö­tä voi pi­tää kuin rä­jäh­dyk­se­nä, joka vai­kut­ti laa­jal­le alu­eel­le Eu­roo­pas­sa, myös sen syr­jäi­sim­piin seu­tui­hin.