Mari Lyy­ra

Ina­ri

Seu­ra­vä­ki va­el­si Piel­pa­jär­ven erä­maa­kirk­koon rus­kan vä­reis­sä lois­ta­van luon­non läpi.

Piel­pa­jär­ven erä­maa­kir­kol­la jär­jes­tet­tiin päi­vä­seu­rat osa­na Iva­lon­laak­son rau­ha­nyh­dis­tyk­sen syys­seu­ro­ja 11–12. syys­kuu­ta. Seu­rat jat­kui­vat il­lal­la ja sun­nun­tai­na Iva­lon rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Seu­rois­sa pu­hui­vat Ol­li Poh­jo­nen ja Mik­ko Pi­si­lä. Sun­nun­tai­aa­mu­na Ina­rin seu­ra­kun­nan ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa Iva­lon kir­kos­sa saar­na­si Mau­no He­po­la.

Kir­kol­le pol­kua pit­kin

Au­rin­koi­se­na syys­lau­an­tai­na seu­ra­vie­raat va­el­si­vat ki­vik­kois­ta ja juu­rak­kois­ta pol­kua Piel­pa­jär­ven erä­maa­kir­kol­le Ina­ris­sa. Joku kul­ki yk­sin ja toi­nen po­ru­kas­sa. Vä­lil­lä muo­tou­tui pie­niä jo­no­ja, kun pol­ku mut­kit­te­li met­säs­sä ve­sis­tö­jen vä­lis­sä koh­ti en­ti­sa­jan Ina­rin la­pin­ky­lää. Ai­koi­naan sin­ne ko­koon­nut­tiin mark­ki­noil­le, kuun­te­le­maan kier­tä­viä saar­naa­jia ja hoi­ta­maan kir­kol­li­set toi­mi­tuk­set. Ny­ky­ään Ina­rin seu­ra­kun­ta jär­jes­tää Ju­han­nus­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen erä­maa­kir­kol­la. Li­säk­si kirk­ko on suo­sit­tu vih­ki­paik­ka ke­säi­sin.

Iva­lon­laak­son rau­ha­nyh­dis­tyk­sen iso­jen seu­ro­jen ai­kaan Piel­pa­jär­ven erä­maa­kir­kol­la on jär­jes­tet­ty seu­ro­ja jo vuo­si­kym­men­ten ajan. Aluk­si Piel­pa­jär­ven seu­rat oli­vat ke­sä­seu­ro­jen yh­tey­des­sä, mut­ta myö­hem­min ne siir­ret­tiin osak­si syys­seu­ro­ja.

Kun pol­ku lo­pul­ta put­kah­taa au­ke­al­le nii­tyl­le Iso Piel­pa­jär­ven ran­nas­sa, moni kul­ki­ja huo­ma­si tut­tu­ja kas­vo­ja. Paik­kaan oli ko­koon­nut­tu lä­hel­tä ja kau­kaa. Pai­kal­lis­ten us­ko­vais­ten li­säk­si mu­ka­na oli pal­jon rus­ka-ajan tu­ris­te­ja ym­pä­ri Suo­men. Kirk­ko täyt­tyi, ja lau­lu kai­kui voi­mal­li­se­na.

Tämä het­ki riit­tää

Poh­jo­nen luki 2. Ku­nin­kai­den kir­jan 5. lu­vus­ta, kuin­ka Eli­sa pa­ran­taa syy­ri­a­lai­sen Naa­ma­nin.

– Jos ih­mi­nen sai­ras­tuu va­ka­vas­ti, omai­suus me­net­tää mer­ki­tyk­sen­sä. On hyvä, et­tä meil­lä on tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mia ja an­nam­me lah­jo­jam­me yh­teis­kun­nan käyt­töön, mut­ta ai­noa asia, jos­sa sy­dä­mem­me saa ol­la kiin­ni, on elä­vä us­ko.

Poh­jo­nen ver­ta­si syy­ri­a­lai­sia jo­kia ina­ri­lai­sil­le tut­tui­hin La­pin puh­tai­siin jo­kiin, ja Jor­dan-vir­taa Ete­lä-Suo­men iso­jen kau­pun­kien läpi vir­taa­viin jo­kiin. Kuu­li­joi­den oli help­po sa­mais­tua Naa­man Syy­ri­a­lai­sen ha­lut­to­muu­teen pe­sey­tyä Jor­dan-vir­ras­sa seit­se­män ker­taa.

– Mei­tä ke­ho­te­taan te­ke­mään pa­ran­nus­ta kai­kis­ta syn­neis­tä, niis­tä, jot­ka ym­mär­räm­me ja tie­däm­me ja niis­tä, joi­ta em­me tun­ne. Riit­tää, et­tä meil­lä on tämä het­ki. Riit­tää, et­tä nyt on kaik­ki syn­nit an­teek­si, Poh­jo­nen muis­tut­ti.

Kuu­lu­mis­ten vaih­toa ja tu­tus­tu­mis­ta

Pu­heen jäl­keen seu­ra­vie­raat ko­koon­tui­vat nuo­ti­on ää­reen syö­mään eväi­tä ja jut­te­le­maan. Nuo­ti­ol­la kei­tet­tiin kah­via ja pais­tet­tiin mak­ka­raa. Sa­mal­la vaih­det­tiin kuu­lu­mi­sia tut­tu­jen kans­sa ja tu­tus­tut­tiin uu­siin ih­mi­siin.

Riit­ta ja Sa­ka­ri Lau­hi­ka­ri Pu­das­jär­vel­tä oli­vat tul­leen Piel­pa­jär­vel­le en­sim­mäis­tä ker­taa. Heil­le pu­hees­ta jäi mie­leen se, et­tei meis­tä ku­kaan tie­dä, mitä tu­le­vai­suus tuo meil­le tul­les­saan.

– Voi tul­la va­ka­va sai­raus tai kuo­le­ma, ai­em­min kuin olem­me it­se aja­tel­leet. Sil­loin on tär­ke­ää, et­tä nimi on elä­män kir­jas­sa ja on val­mis läh­te­mään, he poh­ti­vat.

Lue jut­tu ko­ko­nai­suu­des­saan tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä!