JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

100-vuotias Eino Syrjäniemi: ”Käyn seuroissa ja ajelen pyörällä kylällä”

Karttunen Päiviö
Artikkelit
27.4.2018 6.29

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109273320180427062900

Haa­pa­jär­vi­nen Ei­no Syr­jä­nie­mi täyt­ti sata vuot­ta vii­me kes­ki­viik­ko­na 25. huh­ti­kuu­ta. Kun Syr­jä­nie­men äi­ti oli odot­ta­nut Ei­noa vuon­na 1917 syys­tal­vel­la, oli ruo­ka ol­lut tiu­kas­sa. Jau­hoi­hin oli jou­dut­tu lait­ta­maan pet­tu­a­kin.

– Ra­vin­non puut­teen vuok­si olin syn­ty­nyt hy­vin hei­ve­röi­sen nä­köi­se­nä ja ko­koi­se­na. Lää­kä­ri oli ar­vi­oi­nut, et­tä voi­sin elää kor­kein­taan päi­vän tai kak­si. Ju­ma­la an­toi kui­ten­kin pit­kän elä­män, Syr­jä­nie­mi ker­toi­lee.

Hän to­te­aa, et­tä eri­tyi­siä sai­rauk­sia tai vai­vo­ja ei ole ol­lut.

– Olen teh­nyt ai­na ko­vas­ti töi­tä ja elä­nyt ter­vees­ti. Syön kaik­kea ruo­kaa ja olen ih­mis­ten kans­sa. Käyn seu­rois­sa ja tors­tai­ker­hos­sa ja aje­len pyö­räl­lä ky­läl­lä.

Pie­ni, mut­ta sit­keä

Syr­jä­nie­mi ku­vai­lee, kuin­ka maa­ta­los­sa kaik­kien piti teh­dä ko­vas­ti töi­tä jo 7–8 vuo­den iäs­sä.

– Meil­lä oli Kuo­nal­la Mu­su­lan nii­tyt, ja siel­tä han­kim­me hei­nää kar­jal­le. Yö­vyim­me niit­ty­la­dos­sa. Mi­nul­le oli teh­ty ly­hyt­te­räi­nen vii­ka­te, jol­la jak­soin niit­tää. Lo­pul­ta isä os­ti he­vos­ve­toi­sen niit­to­ko­neen vuon­na 1929.

So­taan Syr­jä­nie­mi jou­tui vuo­den 1940 puo­lel­la pie­ni­ko­koi­se­na ja hin­te­lä­nä.

– So­ta­vuo­sien ai­ka­na näh­tiin kui­ten­kin, et­tä ran­kois­sa olo­suh­teis­sa pie­net mie­het oli­vat sit­kaim­pia. Jou­duin ra­ja­jää­kä­ri­pa­tal­joo­naan ja myös kau­ko­par­ti­oi­hin. Muur­man­nin ra­dal­le teh­ty is­ku oli lä­hes 100 ki­lo­met­rin pääs­sä, ja sin­ne kä­vel­tiin asei­den ja mui­den kan­ta­mus­ten kans­sa.

Hän näki mo­nien kaa­tu­mi­set ja vai­ke­at haa­voit­tu­mi­set.

– Mi­nul­la oli ih­meel­li­nen var­je­lus mat­kas­sa ja sel­vi­sin ter­vee­nä ko­tiin.

Opis­tol­la ta­lon­mie­he­nä

1960-lu­vul­la Syr­jä­nie­mi avi­oi­tui Kat­ri Yli­kos­ken kans­sa, ja he sai­vat seit­se­män las­ta. Syr­jä­nie­mi oli pit­kään Reis­jär­ven opis­tol­la ta­lon­mie­he­nä.

– Tein siel­lä kaik­kea: soi­tin ur­ku­ja ja tein re­mont­tia. Opis­to­ai­ka­na sain ys­tä­viä ym­pä­ri Suo­mea.

Ian­kaik­ki­suus mie­les­sä

Syr­jä­nie­mi poh­tii kau­niis­ti ja le­vol­li­ses­ti kuo­le­maa.

– On ol­lut tur­val­lis­ta elää sata vuot­ta Ju­ma­lan lap­se­na, mut­ta on tur­val­lis­ta myös nu­kah­taa pois ajas­ta. Tie­dän, et­tä le­von ai­ka lä­hes­tyy. Tämä on lap­sen us­koa, mut­ta suu­rel­la jär­jel­lä näi­tä ei au­ta se­lit­tää­kään.

Hän to­te­aa, et­tä ih­mi­nen on nä­ky­vän ruu­miin­sa puo­les­ta maa­ta.

– Kuol­tu­am­me ruu­mis maa­tuu. Si­säl­läm­me on sie­lu. Tai­vaan Isä ot­taa hen­kem­me tal­teen ja kul­jet­taa tai­vaa­seen. Hän an­taa kirk­kaan ruu­miin ja pu­kee mei­dät juh­la­pu­kuun, Syr­jä­nie­mi sa­noo.