”Kuule minua, riennä avukseni!”

Kirk­ko­vuo­des­sa las­keu­du­taan nyt paas­to­nai­kaan. Jee­suk­sen elä­mä kul­kee koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Kris­tus kir­kas­te­taan.

”Kertokaa Jumalan töistä”

Psal­mit ovat Van­han tes­ta­men­tin lau­lu­ja. Nii­tä lau­let­tiin usein kie­li­soit­ti­mien sä­es­tyk­sel­lä. Jo al­ku­kir­kon var­hai­sim­pi­na ai­koi­na uu­den lii­ton us­ko­vai­set vei­sa­si­vat psal­me­ja ko­koon­tu­es­saan.

Nuolet osuvat, mutta Luoja suojaa

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Daa­vi­dil­la ja koko Is­ra­e­lin kan­sal­la oli mo­nia sil­min näh­tä­vis­sä ole­via vi­hol­li­sia. Näi­den vi­hol­lis­ten uha­tes­sa jou­dut­tiin usein puo­lus­tau­tu­maan ihan konk­reet­ti­sin so­ta­toi­min. Koti-Suo­mes­sa olem­me saa­neet pit­kään elää ai­na­kin muo­dol­li­ses­ti rau­han ai­kaa. On­ko isän­maas­sam­me kil­voi­tel­lut Ju­ma­lan kan­sa saa­nut sit­ten­kään elää rau­han ai­kaa?

Hiljainenkin rukous kuullaan

Psal­min­kir­joit­ta­ja neu­voo ja roh­kai­see nii­tä, jot­ka ma­sen­tu­vat ju­ma­lat­to­mien me­nes­tyk­ses­tä, tur­vau­tu­maan yk­sin Her­raan. Vää­rin­te­ki­jöi­den ka­deh­ti­mi­ses­ta va­roi­te­taan, sil­lä heil­lä ei ole tu­le­vai­suut­ta: “He kuih­tu­vat het­kes­sä kuin ruo­ho ja la­kas­tu­vat kuin ke­don veh­reys” (Ps. 37:2).

Kaikkivaltiaan johdatuksessa

Nuo­ri mies kuun­te­lee uu­ti­sia au­tos­saan mat­kal­laan töi­hin. Tä­nään kah­dek­san uu­ti­sis­sa kaik­ki uu­ti­set kuu­los­ta­vat huo­noil­ta: on ta­pah­tu­nut va­ka­va ym­pä­ris­tö­on­net­to­muus, naa­pu­ri­maa­han hyö­kän­neen suu­rem­man maan ar­mei­ja on saa­nut hal­tuun­sa uu­sia alu­ei­ta ja nuor­ten pa­hoin­voin­ti on tut­ki­jan mu­kaan li­sään­ty­nyt. Au­rin­koi­se­na jat­ku­va sää on uu­ti­sis­sa ai­noa, joka tuot­taa iloa.

Herra vapauttaa kuoleman omat

Ih­mi­nen elää kuo­le­man var­jon maas­sa. Yh­tä var­maa kuin on syn­ty­mä, on myös kuo­le­ma. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen kuo­le­ma on tul­lut jo­kai­sen Ju­ma­lan luo­man ih­mi­sen osak­si.

Muistakaa hänen ihmetyönsä

Vuo­si on taas vaih­tu­nut ja mo­nen­lai­set aja­tuk­set val­taa­vat mie­lem­me men­nees­tä vuo­des­ta. Eh­kä meil­lä on odo­tuk­sia al­ka­nees­ta vuo­des­ta ja sen mu­ka­na tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ja yh­teis­kun­nal­li­sel­la ta­sol­la. Min­kä­lai­sia asi­oi­ta on ta­pah­tu­nut men­neen vuo­den ai­ka­na?

Heikollakin uskolla saa ikuisen perinnön

Ih­mi­se­lä­mään si­säl­tyy eri­lai­sia ajan­jak­so­ja. Myö­tä­käy­mis­ten ai­ka­na on help­po luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Ras­kais­sa ko­et­te­le­mus­ten het­kis­sä us­ko Ju­ma­lan huo­len­pi­toon voi käy­dä hei­kok­si. Tä­män ajan uh­ka­ku­vien kes­kel­lä joku saat­taa ky­sel­lä, on­ko Ju­ma­laa ole­mas­sa. Mik­si Ju­ma­la sal­lii niin pal­jon kär­si­mys­tä?

”Taivaallesi kohoaa aamunkoi”

Vuo­si on jäl­leen vaih­tu­nut, vuo­si­lu­ku 2024 jää his­to­ri­an kir­joi­hin ja uu­si vuo­si­lu­ku 2025 on käy­tös­sä ym­pä­ri maa­il­man. Kuin­ka­han moni ih­mi­nen tu­lee aja­tel­leek­si, mis­tä ny­kyi­nen ajan­las­ku koko ih­mis­kun­nan käy­tös­sä ole­vas­sa ka­len­te­ris­sa al­kaa?

Onko joulu rauhan juhla?

Mo­net jou­lun­ajan teks­tit pu­hu­vat Rau­han­ruh­ti­naas­ta. Esi­mer­kik­si Mii­kan pro­feet­ta­kir­jan 5. lu­vun al­ku en­nus­taa tu­le­vas­ta hal­lit­si­jas­ta, joka syn­tyy Bet­le­he­mis­sä.