Pyhä Henki ohjaa Jumalan lapsia

Mil­lai­nen on si­nun Ju­ma­la­si? Ketä tai mitä ha­lu­at sy­dä­mes­tä­si pal­vel­la? Pal­ve­let­ko tä­män ajan epä­ju­ma­lia vai Her­raa? Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan et voi pal­vel­la mo­lem­pia (Matt. 6:24).

Jumalan sana toimii matkaoppaana

Olet­ko jos­kus ko­ke­nut, et­tä elä­män suun­ta ja tar­koi­tus ovat hä­mä­rän pei­tos­sa tai ko­ko­naan hu­kas­sa? Omas­sa nuo­ruu­des­sa­ni koin voi­mak­kaas­ti tuon epä­var­muu­den tun­teen muut­ta­es­sa­ni tur­val­li­ses­ta lap­suu­den­ko­dis­ta opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­le.

Jumalan siunauksesta saa iloita

Job sa­noi: ”Kun otam­me Ju­ma­lan kä­des­tä hy­vän, tot­ta kai mei­dän on otet­ta­va myös paha” (Job 2:10). Hy­vät ja mie­lui­sat asi­at on help­po näh­dä Ju­ma­lan siu­nauk­sek­si, mut­ta mi­ten on epä­mie­luis­ten lai­ta? Voi­si­vat­ko sai­raus, köy­hyys, yk­si­näi­syys tai muut vai­keu­det kuu­lua Ju­ma­lan siu­nauk­seen, jos hän nii­tä on elä­määm­me an­ta­nut? Tar­kas­te­len en­si sun­nun­tain Psal­mia 92 täs­tä nä­kö­kul­mas­ta.

Turvana luja kallio

Raken­sim­me isäm­me kans­sa ke­sä­mök­kiä yli puo­li vuo­si­sa­taa sit­ten rin­teel­le, jär­ven ran­taan. Kai­voim­me kuop­pia pe­rus­tuk­sia var­ten. Noin met­rin sy­vyy­des­tä löy­tyi kal­lio. Isä to­te­si, et­tä va­lam­me kaik­ki pi­la­rit kal­li­on pääl­le. Niin teim­me tois­ta­kym­men­tä yli met­rin sy­vyis­tä kuop­paa. Teh­tä­vä oli haas­ta­va, mut­ta ha­lu­sim­me ra­ken­taa mök­kim­me tu­ke­val­le pe­rus­tal­le.

Rakasta Herraa ja vihaa pahaa

Ju­ma­la ra­kas­taa sa­ma­nai­kai­ses­ti syn­tis­tä ih­mis­tä ja vi­haa sil­ti pa­huut­ta. Ju­ma­lan rak­kaus Kris­tuk­ses­sa syn­nyt­tää us­ko­vai­sis­sa ha­lun Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään. Kris­tuk­ses­sa se to­teu­tui täy­del­li­ses­ti ja meis­sä se saa muo­don kuin sa­vi­sis­sa as­ti­ois­sa. Omal­ta puo­lel­tam­me syn­ti­si­nä saam­me hei­jas­taa Kris­tus-va­loa, joka it­ses­sään on täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta. Mei­dät on kut­sut­tu ra­kas­ta­maan to­tuu­des­sa kaik­kia ih­mi­siä. Sa­mal­la kui­ten­kin vi­haa­maan pa­haa ja riip­pu­maan kiin­ni hy­väs­sä.

Jumalan sana avautuu Pyhän Hengen avaimella

Mat­ka­e­väs on sel­lais­ta ra­vin­toa, joka an­taa voi­mia mat­kan ai­ka­na. Tar­vit­sem­me mat­ka­e­väs­tä ajal­li­sil­la mat­koil­la, mut­ta eri­to­ten tai­vaan tien mat­kal­la. Kaut­ta ai­ko­jen Ju­ma­lan kan­san mat­ka­saat­to on saa­nut tätä eväs­tä mitä eri­lai­sim­mis­sa muo­dois­sa. Kun ajat­te­len omaa us­kon­kil­voi­tuk­sen mat­kaa ja sen var­rel­la ol­lei­ta eväs­paik­ko­ja, rip­pi­kou­lu nou­see eri­tyi­se­nä mie­lee­ni. Siel­tä ar­vok­kaa­na mat­ka­e­vää­nä on jää­nyt mie­lee­ni op­pi­tun­ti, jos­sa muis­tiin­pa­noi­hin pyy­det­tiin piir­tä­mään Raa­mat­tu, jon­ka pääl­le piir­ret­tiin avain. Rip­pi­pap­pi opet­ti, et­tä Raa­mat­tuun si­säl­ly­te­tyt teks­tit ovat kir­joi­tet­tua Ju­ma­lan sa­naa, joi­den si­säl­tö au­ke­aa Py­hän Hen­gen avai­mel­la.

Kaikki nöyrtyvät kerran

Mitä nöy­ryys oi­ke­as­taan on? Sa­na­kir­ja­mää­ri­tel­mä nöy­räl­le kuu­luu: ”Hen­ki­lö, joka on vaa­ti­ma­ton ei­kä yl­pei­le.”

Kukaan ei vältä hautaa

Eläm­me Poh­jo­lan kau­niin ke­sän ai­kaa. Ju­han­nus on meil­le odo­tet­tu sy­dän­ke­sän juh­la. Luon­to ym­pä­ril­läm­me ker­too Luo­jan ih­meis­tä. Kyl­mä tal­vi ja kaa­mo­sai­ka ovat pois­sa. Koti-Suo­mes­sa ko­em­me to­dek­si yöt­tö­män yön ih­meen. Voim­me to­de­ta, et­tä valo on voit­ta­nut pi­mey­den.

Loputtoman pitkä lista

Vuo­de­na­jois­ta ke­vät ja al­ka­nut kesä pu­hut­te­lee mi­nua eri­tyi­ses­ti, sil­lä Luo­jan työ nä­kyy kau­niil­la ta­val­la luon­non he­rä­tes­sä tal­ven hor­rok­ses­ta. Kesä tuo mie­lee­ni yh­tei­set het­ket lä­heis­ten kans­sa sekä ke­sän ta­pah­tu­mat, Su­vi­seu­rat ja ke­sä­seu­rat, joi­hin py­rim­me pää­se­mään pai­kal­le.

Heikkoina armahdetut

Nyky-yh­teis­kun­ta on kil­pai­lu­yh­teis­kun­ta. Me­nes­ty­äk­seen ih­mis­ten tu­li­si ol­la osaa­via, hy­vän it­se­tun­non omaa­via, omia vah­vuuk­si­aan esiin tuo­via, te­hok­kai­ta ja ah­ke­ria. Omien heik­kouk­sien tun­nus­ta­mi­nen tai nöy­ryys ei­vät tun­nu ole­van ko­vin ar­vos­tet­tu­ja omi­nai­suuk­sia.