Hyvät askelmerkit seuraajalle

Työ­voi­ma­toi­mis­ton edes­sä is­tus­ke­lee lap­sia jo­nos­sa. Jo­non en­sim­mäi­set ovat odot­ta­neet jo pari tun­tia ja vie­lä pari on edes­sä. Sil­loin ale­taan ja­kaa seu­raa­van päi­vän pit­sa­laa­ti­koi­den tait­te­lu­vuo­ro­ja.

Opettajavaihto konkretisoi uskovaisten yhteyttä

Da­niel ja An­nye Kum­pu­la Buf­fa­los­ta, Min­ne­so­tas­ta, ovat en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­mes­sa ja Su­vi­seu­rois­sa. Jo aat­to­seu­ra­päi­vä­nä su­vi­seu­ra­ta­pah­tu­ma teki vai­ku­tuk­sen:

Yksinkertaista ja siistiä hommaa

Sii­tä on mon­ta vuot­ta, kun olen ol­lut vii­mek­si ves­san­pe­su­kier­rok­sel­la Su­vi­seu­rois­sa. Nuo­re­na mi­nul­la oli ta­pa­na sis­ko­ni kans­sa ot­taa jo­kai­sis­sa Su­vi­seu­rois­sa yk­si työ­vuo­ro ja ni­me­no­maan ves­san­pe­suun.

Kahdesti leskeksi jäänyt: surun keskelläkin on lähdettävä liikkeelle

Puo­li­son kuo­le­ma mul­lis­taa elä­män ja jät­tää jäl­keen­sä sy­vän su­run sekä käy­tän­nön haas­tei­ta. Kah­des­ti les­kek­si jää­nyt Saa­ri­jär­vel­lä asu­va Rai­ja Ki­vi­nie­mi tie­tää, mil­lais­ta on me­net­tää elä­män­kump­pa­ni en­sin pit­kän sai­rau­den jäl­keen ja myö­hem­min täy­sin yl­lät­tä­en.
– Se­hän ei ole oi­kein, et­tä su­ruun jää kiin­ni vuo­si­kau­sik­si, hän to­te­aa kui­ten­kin ja li­sää, et­tä su­run kans­sa op­pii elä­mään.

Mitä Raamattu sanoo ruoasta?

Eng­lan­nin kie­len tulk­ki Hans Pe­täis­tö Jär­ven­pääs­tä ja raa­ma­tun­tut­ki­ja ja reh­to­ri Juk­ka Pa­lo­la Jäm­säs­tä kes­kus­te­le­vat sii­tä, mitä Raa­mat­tu opet­taa meil­le ruo­as­ta. Pe­täis­tö ker­too ta­pauk­sen nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan ta­kaa:

Läikkyvää tädin onnea

Soi­tan ovi­kel­loa. Ik­ku­naan il­mes­tyy ki­ha­rai­nen pää ja ilos­ta sä­tei­le­vät sil­mät. Ovi avau­tuu ja hih­kai­su: ”Sää tu­lit!” toi­vot­taa mi­nut ter­ve­tul­leek­si. 4-vuo­ti­as hyp­pe­lee ta­sa­jal­kaa. ”Mul­la oli niin ikä­vä sua!” sa­noo 6-vuo­ti­as kum­mi­poi­ka. ”No tule ha­laa­maan niin ikä­vä kaik­ko­aa.” Äk­kiä ha­lauk­ses­sa on­kin vii­si kä­si­pa­ria, ja tä­din sy­dä­mes­sä läi­käh­te­lee on­ni.

Musiikillinen mittatilauspaikka

Jo lap­se­na oli näh­tä­vis­sä, et­tä Heli Moi­la­nen on saa­nut mu­si­kaa­li­suu­den lah­jan. Hän ilah­dut­ti lä­hei­siä ja läs­nä­o­li­joi­ta mu­si­soin­nil­laan. Am­ma­tin­va­lin­nan het­kel­lä ra­ti­o­naa­li­suus vei kui­ten­kin voi­ton.

Leikkilaulut siltana virsiin – jotta laulu ei lakkaisi

Mirk­ka­lea Kont­ti­la opis­ke­li kant­to­rik­si Kuo­pi­os­sa ja jat­koi val­mis­tu­mi­sen jäl­keen 1997 jat­ko­tut­kin­to­se­mi­naa­ris­sa. Uu­si asuin­paik­ka Vaa­sas­sa ja per­heen pe­rus­ta­mi­nen sai­vat hä­net luo­pu­maan enem­mis­tä opis­ke­lu­haa­veis­ta. In­to opis­ke­luun kui­ten­kin jäi, ja kun ruuh­ka­vuo­det hel­lit­ti­vät, hän kou­lut­tau­tui mu­siik­ki­pe­da­go­gik­si ja myö­hem­min eri­kois­tu­mis­kou­lu­tuk­se­na yh­tei­sö­muu­si­kok­si.

Koulun seuroihin haettiin vintiltä penkit ja kellarista maito – Eeva Puhakka muistelee Sarakylän seurahistoriaa

Ar­jen muut­tu­mi­ses­ta huo­li­mat­ta seu­ro­jen ydin ja Ju­ma­lan sana ovat py­sy­neet sa­ma­na. Vuo­si­kym­men­ten ta­kai­set muis­tot ta­los­ta ta­loon kul­ke­vas­ta lip­paas­ta ja tal­kois­ta elä­vät yhä, kun ky­län nuo­rem­mat su­ku­pol­vet ovat ot­ta­neet vas­tuun seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä.

Luonto auttaa taideprojektin jumeihin

– Isin rei­not -teos on ol­lut yk­si suo­si­tuim­mis­ta töis­tä­ni. Sii­hen liit­tyy haus­ka ta­ri­na, ker­too Moi­sio.