Epärehellisen taloudenhoitajan viisaus

Sy­dä­men us­kol­la tul­laan van­hurs­kaak­si ja suun tun­nus­tuk­sel­la au­tu­aak­si. Ju­ma­lan lap­set ovat tai­vaan val­ta­kun­nan ta­lou­den­hoi­ta­jia, syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen lä­het­ti­läi­tä.

Susi lampaiden vaatteissa on vaarallinen

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti on Jee­suk­sen Vuo­ri­saar­nan lop­pu­puo­lel­ta. En­nen teks­tiä Jee­sus on pi­tä­nyt pit­kän ope­tus­pu­heen ope­tus­lap­sil­leen. Sii­nä hän on pu­hu­nut au­tu­ais­ta, Ju­ma­lan lain mer­ki­tyk­ses­tä ja lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta, va­roit­ta­nut te­ko­hurs­kau­des­ta, opet­ta­nut Isä mei­dän -ru­kouk­sen sekä pu­hu­nut an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tyk­ses­tä ja elä­män tär­keys­jär­jes­tyk­ses­tä: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan, niin teil­le an­ne­taan kaik­ki tä­mä­kin” (Matt. 6:33).

Kristuksen jumalallisuus kirkastui opetuslapsille

Kris­tuk­sen kirk­kaus tar­koit­taa Jee­suk­sen ju­ma­lal­lis­ta lois­toa ja kirk­kaut­ta. Se tu­lee il­mi hä­nen seu­ra­kun­nas­saan, kun syn­te­jä saar­na­taan an­teek­si Py­hän Hen­gen kaut­ta ja voi­mas­ta.

Onko Herran työlle aikaa?

Jee­sus it­se kut­sui Pie­ta­rin seu­raa­jak­seen, Isän Ju­ma­lan pal­ve­luk­seen. Sa­maa työ­tä jat­ka­vat tä­män ajan us­ko­vai­set.

Juhlapöydässä on vielä tilaa

Raa­mat­tu pu­huu et­si­ko­na­jas­ta, jol­loin Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti kut­suu – sil­le ää­nel­le kan­nat­taa ol­la kuu­li­ai­nen.

Sydämen usko, pelastava aarre

Jee­sus ker­toi ver­tauk­sen rik­kaas­ta mie­hes­tä ja La­sa­ruk­ses­ta. Täl­lä ver­tauk­sel­la hän ku­va­si, mikä on elä­mäs­sä tär­ke­ää ja kes­tä­vää, ka­to­a­ma­ton­ta aar­ret­ta. Sa­mal­la hän ku­va­si, kuin­ka ajal­li­set aar­teet ovat ka­to­a­via.

Johannes raivasi tietä Jeesukselle

Ju­han­nuk­sen sa­no­ma muis­tut­taa Ju­ma­lan sa­nan ja lu­paus­ten to­den­mu­kai­suu­des­ta. Ju­han­nus on va­loi­san kes­ki­ke­sän odo­tet­tu juh­la­päi­vä, jol­loin päi­vä on pi­sim­mil­lään ja luon­to vih­reim­mil­lään.

Jumalan lapseksi Sanan voimalla

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus puh­dis­taa temp­pe­lin aja­en ulos ra­han­vaih­ta­jat ja uh­rie­läin­ten kaup­pi­aat. Sen teh­ty­ään hän sa­noo: ”Äl­kää teh­kö isä­ni ta­los­ta mark­ki­na­paik­kaa!” (Joh. 2:16.) Nyt Jee­sus käy fa­ri­seuk­sen ja suu­reen neu­vos­toon kuu­lu­van Ni­ko­de­mok­sen kans­sa kes­kus­te­lun, jon­ka ai­hee­na on ih­mi­sen, Paa­va­lin sa­noin ”Py­hän Hen­gen temp­pe­lin” puh­taus. Ni­ko­de­mos tun­tee Jee­suk­sen te­ke­mät ih­me­te­ot ja on va­kuut­tu­nut, et­tä Ju­ma­la on hä­nen kans­saan.

Pyhä Henki on totuuden henki

Jee­sus näyt­täy­tyi ope­tus­lap­sil­leen nel­jän­kym­me­nen päi­vän ai­ka­na use­as­ti ja pu­hui Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Yh­tei­sel­lä ate­ri­al­la Jee­sus roh­kai­si hei­tä: ”Äl­kää läh­te­kö Je­ru­sa­le­mis­ta, vaan jää­kää odot­ta­maan sitä, min­kä Isä on teil­le lu­van­nut ja mis­tä olet­te mi­nul­ta kuul­leet” (Apt. 1:4).

Usko joutuu koetteille

Jee­sus val­mis­taa ope­tus­lap­si­aan vai­kei­siin ai­koi­hin. Ju­ma­lan lap­sen osa on vai­vat­tu mut­ta tur­val­li­nen.