Jumalan lapseksi Sanan voimalla

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus puh­dis­taa temp­pe­lin aja­en ulos ra­han­vaih­ta­jat ja uh­rie­läin­ten kaup­pi­aat. Sen teh­ty­ään hän sa­noo: ”Äl­kää teh­kö isä­ni ta­los­ta mark­ki­na­paik­kaa!” (Joh. 2:16.) Nyt Jee­sus käy fa­ri­seuk­sen ja suu­reen neu­vos­toon kuu­lu­van Ni­ko­de­mok­sen kans­sa kes­kus­te­lun, jon­ka ai­hee­na on ih­mi­sen, Paa­va­lin sa­noin ”Py­hän Hen­gen temp­pe­lin” puh­taus. Ni­ko­de­mos tun­tee Jee­suk­sen te­ke­mät ih­me­te­ot ja on va­kuut­tu­nut, et­tä Ju­ma­la on hä­nen kans­saan.

Pyhä Henki on totuuden henki

Jee­sus näyt­täy­tyi ope­tus­lap­sil­leen nel­jän­kym­me­nen päi­vän ai­ka­na use­as­ti ja pu­hui Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Yh­tei­sel­lä ate­ri­al­la Jee­sus roh­kai­si hei­tä: ”Äl­kää läh­te­kö Je­ru­sa­le­mis­ta, vaan jää­kää odot­ta­maan sitä, min­kä Isä on teil­le lu­van­nut ja mis­tä olet­te mi­nul­ta kuul­leet” (Apt. 1:4).

Usko joutuu koetteille

Jee­sus val­mis­taa ope­tus­lap­si­aan vai­kei­siin ai­koi­hin. Ju­ma­lan lap­sen osa on vai­vat­tu mut­ta tur­val­li­nen.

Aito rukous nousee sydämestä

Ju­ma­la kuu­lee sy­dä­mes­tä nou­se­van ru­kouk­sen. Sa­no­ja ei vält­tä­mät­tä tar­vi­ta ei­kä suur­ta jouk­koa, huo­kaus­kin löy­tää pe­ril­le.

Uskovainen voi kokea muukalaisuutta

Tai­vaan kan­sa­lai­sen ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki on rak­kaus. Usko­vai­nen voi sil­ti tun­tea tä­män maa­il­man kes­kel­lä koti-ikä­vää.

Jumalan kansan koti-ikävä päättyy kerran

Niin kuin ope­tus­lap­set sai­vat lu­pauk­sen mu­kaan koh­da­ta Jee­suk­sen uu­del­leen, ker­ran Ju­ma­lan kan­sa saa koh­da­ta Va­pah­ta­jan­sa kas­vois­ta kas­voi­hin. Sil­loin tus­ka on muut­tu­nut ilok­si.

Jokainen lammas on hyvälle paimenelle tärkeä

Jee­suk­ses­ta käy­te­tään Raa­ma­tus­sa hy­vän pai­me­nen ver­taus­ku­vaa. Jee­suk­sen ai­ka­na lam­mas­pai­men oli ta­val­li­nen am­mat­ti. Lam­mas­tar­hat oli­vat luo­lia tai ai­tauk­sia ovi­auk­koi­neen. Pai­me­net var­ti­oi­vat ovel­la, et­tei­vät ros­vot ja pe­dot pääs­seet yöl­lä tar­haan. Jos pai­me­nen valp­paus her­paan­tui tai hän pa­ke­ni pe­to­ja, oli­vat lam­paat tur­vat­to­mia nii­tä vas­taan. Hyvä pai­men jou­tui jos­kus uh­raa­maan hen­ken­sä lam­pai­ta puo­lus­ta­es­saan.

Jeesus jätti omilleen rauhan

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin lu­vun alus­sa ker­ro­taan Mag­da­lan Ma­ri­an vie­rai­lus­ta Jee­suk­sen hau­dal­la sa­pa­tin jäl­kei­se­nä päi­vä­nä, jona Jee­sus oli nous­sut hau­das­ta. Ma­ria vei sa­naa tyh­jäs­tä hau­das­ta ope­tus­lap­sil­le, heis­tä Pie­ta­ri ja Jo­han­nes kii­ruh­ti­vat hau­dal­le. Häm­mäs­tys oli suu­ri, kun hau­dan si­säl­tä löy­tyi­vät vain kää­rin­lii­nat.

Jeesus elää

Pää­si­äi­saa­mun sa­no­ma on to­del­li­nen ilo­sa­no­ma. Evan­ke­lis­tat ker­to­vat au­rin­koi­ses­ta var­hai­saa­mus­ta, kun evan­ke­liu­mien mai­nit­se­mat nai­set tu­li­vat Jee­suk­sen hau­dal­le mu­ka­naan hank­ki­maan­sa tuok­su­öl­jyä. Heil­lä oli tar­koi­tus voi­del­la sil­lä Jee­suk­sen ruu­mis­ta.

Jeesus alensi itsensä ihmisten syntien tähden

Juu­ta­lais­ten pää­si­äis­juh­la oli lä­hel­lä ja mo­net tu­li­vat Je­ru­sa­le­miin jo en­nen pää­si­äis­tä puh­dis­tus­me­no­ja var­ten. Temp­pe­lis­sä ol­les­saan he poh­ti­vat kes­ke­nään, tu­li­si­ko Jee­sus juh­lil­le. Yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set oli­vat an­ta­neet Jee­suk­ses­ta pi­dä­tys­mää­räyk­sen ja käs­kyn il­mi­an­taa hä­nen olin­paik­kan­sa.