Hämmentävä aika koettelee uskoa

Ajas­sam­me voi tun­tua, et­tä oi­kea ja vää­rä vaih­ta­vat hel­pos­ti paik­kaa. Mus­taa sa­no­taan val­koi­sek­si ja val­kois­ta mus­tak­si. Asi­at, jot­ka oli­vat en­nen sel­viä, ovat muut­tu­neet epä­sel­vik­si tai ne esi­te­tään ky­see­na­lais­ta­vas­sa va­los­sa. Näin on käy­nyt myös mo­nien Ju­ma­lan sa­nan ope­tus­ten osal­ta, ja se häm­men­tää us­ko­vais­ta ih­mis­tä.

Molempia ruokkiva yhteys

Kris­til­li­syy­den opis­to­jen jär­jes­tä­mät opis­to­seu­rat Keu­ruul­la, Ra­nu­al­la ja Reis­jär­vel­lä ovat taus­ta­yh­tei­sön vuo­sit­tai­nen voi­main­pon­nis­tus. Ku­hun­kin opis­to­seu­roi­hin ko­koon­tuu ny­kyi­sel­lään noin pa­rin­kym­me­nen tu­han­nen seu­ra­vie­raan jouk­ko joka kesä.

Kasteopetusta syventämässä

Suo­mes­sa rip­pi­kou­lun kävi vii­me vuon­na 73 pro­sent­tia 15-vuo­ti­ais­ta. Näis­tä nuo­ris­ta 5,6% osal­lis­tui SRK:n jär­jes­tä­mil­le lei­reil­le. Rip­pi­kou­lu­ja jär­jes­te­tään kir­kon rip­pi­kou­lu­suun­ni­tel­man mu­kaan, tuo­mi­o­ka­pi­tu­lien lu­val­la. On suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he, et­tä moni nuo­ri saa rip­pi­kou­lu­vii­kon ajan sy­ven­tyä omas­sa ko­dis­sa ja rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­nas­sa tu­tuk­si tul­lee­seen kas­te­o­pe­tuk­seen. Osal­le viik­ko on mah­dol­li­suus tu­tus­tua sii­hen us­koon, joka on ka­ve­ril­la, si­sa­ruk­sil­la tai vaik­ka­pa iso­van­hem­mil­la.

Raamatun opetus synnistä ei ole hengellistä väkivaltaa

Kris­til­li­nen seu­ra­kun­ta ei voi vai­e­ta Ju­ma­lan sa­nas­ta – ei myös­kään sil­loin, kun Raa­ma­tun to­tuus syn­nis­tä haas­taa ajan mie­li­pi­teet.

Syntien anteeksiantamuksessa taivas koskettaa maata

Maa­nan­tai­na päät­ty­nei­den Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen seu­ra­mer­kis­sä maa­ta ja tai­vas­ta sym­bo­loi­vat ym­py­rät ovat lä­hel­lä to­si­aan, osit­tain lo­mit­tain. Seu­ra­mer­kin te­ki­jä ker­toi en­nen seu­ro­ja, et­tä mer­kis­sä tai­vas kos­ket­taa maa­ta. Lu­kui­sat seu­ra­vie­raat sai­vat ko­kea tä­män seu­rois­sa, sen eri ti­lan­teis­sa, joi­ta lu­ki­jat tä­män leh­den ta­ka­si­vul­la ku­vaa­vat.

Kutsu uskomaan on henkilökohtainen

Su­vi­seu­rois­sa ja muis­sa seu­ra­ti­lai­suuk­sis­sa esi­te­tään kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kut­su it­ses­sään ker­too us­kos­ta Ju­ma­laan ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa ole­mas­sa­o­loon myös maan pääl­lä. Teh­tä­vä­nan­to täl­le kut­sul­le on pe­räi­sin Jee­suk­sel­ta. Hän lä­het­ti seu­raa­jan­sa vä­lit­tä­mään sa­maa kut­sua, jota it­se oli ju­lis­ta­nut: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma!” (Mark. 1:15.)

Johannes Kastaja – vihapuheen julistaja?

Ju­han­nuk­se­na vie­täm­me Jo­han­nes Kas­ta­jan muis­to­päi­vää. Jo­han­nek­sen syn­ty­mä­päi­väk­si on las­ket­tu 24. ke­sä­kuu­ta, puo­li vuot­ta en­nen jou­lua. Ker­ro­taan­han Raa­ma­tus­sa, et­tä Jo­han­nek­sen äi­ti Eli­sa­bet oli kuu­den­nel­la kuul­la ras­kaa­na, kun Jee­suk­sen äi­ti Ma­ria sai tie­don sii­tä, et­tä tu­li­si ras­kaak­si.

Piispainkokouksen ohje vaarantaa kirkon ykseyttä

Piis­pain­ko­kous jul­kai­si 3. ke­sä­kuu­ta 2025 pas­to­raa­li­sen oh­jeen, joka kos­kee kir­kon työn­te­ki­jöi­den suh­tau­tu­mis­ta sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­toi­hin. Oh­jees­sa ko­ros­te­taan, et­tä kaik­ki vih­ki­mis- tai siu­naus­pyyn­nön esit­tä­vät kir­kon jä­se­net on koh­dat­ta­va avoi­mes­ti ja ar­vos­ta­vas­ti. Si­nän­sä in­hi­mil­li­nen ja kris­til­li­nen ke­ho­tus saa kui­ten­kin si­säl­lön, joka käy­tän­nös­sä kan­nus­taa pap­pe­ja toi­mi­maan vas­toin kirk­ko­jär­jes­tys­tä ja kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa teh­tyä pää­tös­tä.

Virikkeisissä kenttäseuroissa tärkeimmän äärellä

Mo­nen mie­les­tä vuo­den, tai ai­na­kin ke­sän, ko­ho­koh­ta lä­hes­tyy. Seu­ra­tel­tan tun­nel­ma ja mo­net ta­paa­mi­set kan­gas­te­le­vat jo mie­les­sä. Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan pää­se tai edes ha­lua läh­teä pai­kan pääl­le val­ta­van suu­reen seu­ra­ta­pah­tu­maan, jos­sa ele­tään lei­ri­o­lo­suh­teis­sa.

Jumala johdattaa opiskelu- ja työhaaveissa

Tou­ko-ke­sä­kuun vaih­tees­sa kou­lu­jen ja op­pi­lai­tos­ten lu­ku­kau­det päät­ty­vät. Kou­lu- ja tut­kin­to­to­dis­tuk­set ker­to­vat niin opis­ke­li­jan ah­ke­roin­nis­ta kuin lah­jois­ta. On tär­ke­ää muis­taa, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le omat lah­jat. On ar­vo­kas­ta, et­tä lap­si ja nuo­ri saa kan­nus­ta­vaa pa­lau­tet­ta niis­tä tai­dois­ta, joi­hin hä­nel­lä on lah­jo­ja. Yh­del­lä on tai­toa omak­sua ma­te­maat­ti­sia ja luon­non­tie­teit­ten si­säl­tö­jä, toi­sel­la puo­les­taan kä­den tai­to­ja ja kol­man­nel­la kyky luo­da tai­det­ta.