Ahtaalla, mutta ei umpikujassa

Tä­män leh­den Kap­säk­ki ker­too nuor­ten haa­veis­ta ja unel­mis­ta. Ne ovat var­sin re­a­lis­ti­sia ja koh­tuul­li­sia, ku­ten puo­li­so, per­he, koti maal­la, am­mat­ti ja työ. Jot­ta voi haa­veil­la tai unel­moi­da, täy­tyy ol­la us­koa sii­hen, et­tä edes­sä yli­pää­tään on tu­le­vai­suus ja tu­le­vai­suu­des­sa voi ta­pah­tua hy­viä asi­oi­ta. Tä­hän liit­tyy myös luot­ta­mus omiin mah­dol­li­suuk­siin toi­mia ja edis­tää haa­vei­den to­teu­tu­mis­ta.

Jokainen tarvitsee joskus tukea

On­ko Suo­mi edel­leen hy­vin­voin­ti­val­tio? Mitä hy­vin­voin­ti­val­tio tar­koit­taa? Näi­tä ky­sy­myk­siä esi­te­tään yh­teyk­sis­sä, jois­sa poh­di­taan yh­teis­kun­nas­sa hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ti­lan­net­ta. Vii­me ai­koi­na ky­sy­mys on nous­sut esil­le pu­hut­ta­es­sa van­hus­ten­hoi­don ny­ky­ti­las­ta, lap­si­per­he­köy­hyy­des­tä tai vaik­ka­pa nuo­ri­son pa­hoin­voin­nis­ta. Toi­saal­ta ver­rat­ta­es­sa Suo­men ti­lan­net­ta kan­sain­vä­li­ses­ti ovat asi­at maas­sam­me pa­rem­min kuin useim­mis­sa muis­sa maa­il­man mais­sa.

Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje

Jee­sus an­toi seu­raa­jil­leen teh­tä­vän saar­na­ta pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta (Matt. 28:19 ja Joh. 20:22–23). Tuon teh­tä­vän ja ope­tuk­sen pe­rus­ta­na on kir­joi­tet­tu Ju­ma­lan sana, Raa­mat­tu.

Suviseurojen lähestyminen näkyy medioissa

Poh­jois­mai­den suu­rin hen­gel­li­nen ke­sä­ta­pah­tu­ma nä­kyy jäl­leen me­di­ois­sa, mikä on luon­nol­li­nen il­miö. Su­vi­seu­ra­ta­pah­tu­man li­säk­si esil­lä on mo­nen­lai­sia van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­teen lii­tet­ty­jä ai­hei­ta.

Työhaluja olisi, mutta onko työtä?

Tal­ven ja ke­vään ai­ka­na moni nuo­ri ha­kee ke­sä­työ­tä. Va­li­tet­ta­va to­si­a­sia on, et­tä omas­ta ak­tii­vi­suu­des­ta ja lu­kui­sis­ta työ­ha­ke­muk­sis­ta huo­li­mat­ta ke­sä­työ­tä ei ai­na löy­dy. Ti­lan­ne saat­taa tur­haut­taa ja tuo­da mo­nen­lai­sia poh­din­to­ja mie­leen: mik­si mi­nul­le ei löy­dy työ­tä, on­ko mi­nus­sa jo­kin vi­ka­na?

Uskosta voi puhua ja kirjoittaa vapaasti

Sa­nan mie­kat ovat viu­hu­neet, kun yk­sit­täi­set ih­mi­set, po­lii­ti­kot ja tie­do­tus­vä­li­neet ovat ot­ta­neet voi­mak­kaas­ti­kin kan­taa Päi­vi Rä­sä­sen saa­maan tuo­mi­oon. Kor­kein oi­keus (KKO) tuo­mit­si Päi­vi Rä­sä­sen kii­hot­ta­mi­ses­ta kan­san­ryh­mää vas­taan. Pää­tös kos­ki Rä­sä­sen pamf­le­tis­saan jul­kai­se­maa väi­tet­tä, jon­ka mu­kaan ho­mo­sek­su­aa­li­suus on ”psy­ko­sek­su­aa­li­sen ke­hi­tyk­sen häi­riö”.

Kunnioita luomakuntaa, kumarra Luojaa

Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä ker­ro­taan, kuin­ka Ju­ma­la loi sa­nal­laan niin nä­ky­vän kuin nä­ky­mät­tö­män­kin maa­il­man. Kuu­den­te­na luo­mi­sen­sa päi­vä­nä hän loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen. Ih­mi­nen ero­aa muis­ta luo­duis­ta sii­nä, et­tä Ju­ma­la loi ih­mi­sen tai­vas­ta var­ten.

Kristillisyyden työtä kehitetään keskustellen

Ke­vät­kau­del­la ko­koon­nu­taan niin rau­ha­nyh­dis­tys­ten vuo­si­ko­kouk­siin kuin SRK:n ja rau­ha­nyh­dis­tys­ten alu­eel­li­siin yh­teis­työ­se­mi­naa­rei­hin. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten edus­ta­jia va­li­taan myös tu­le­van ke­sän ko­kouk­siin, ku­ten SRK:n vuo­si­ko­kouk­seen. Ko­koon­tu­mi­sis­sa on tar­peen py­säh­tyä het­kek­si ky­sy­mään, mik­si työ­tä teh­dään. Eri teh­tä­viin ja vas­tui­siin löy­tyy pa­rem­min ai­kaa ja ha­lua, jos asi­an ko­kee hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ja laa­jem­min­kin tär­ke­äk­si.

Yhdenvertaisuus on raamatullinen arvo

Me­nos­sa on kan­sain­vä­li­nen ra­sis­min­vas­tai­nen viik­ko, jol­la ha­lu­taan edis­tää ih­mis­ten yh­den­ver­tai­suut­ta. Yh­den­ver­tai­suu­den läh­tö­koh­ta on raa­ma­tul­li­nen. Kaik­ki ih­mi­set Ju­ma­lan luo­mi­na ja Kris­tuk­sen lu­nas­ta­mi­na ovat ar­vok­kai­ta. Ky­sy­mys ei ole iden­ti­tee­tis­tä, taus­tas­ta tai yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ase­mas­ta, vaan luo­vut­ta­mat­to­mas­ta, Ju­ma­lan lah­joit­ta­mas­ta ih­mi­sar­vos­ta.

Pitäkää rauha kaikkien kanssa

Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan ra­kas­ta­maan toi­si­aan. Hän piti tätä niin tär­ke­ä­nä, et­tä sa­noi rak­kau­den ole­van Ju­ma­lan las­ten kes­kei­nen tun­to­merk­ki. (Joh. 13:34–35.) Kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­nen rak­kaus ei ole ih­mi­sis­tä läh­te­vää, vaan se pe­rus­tuu Ju­ma­lan rak­kau­teen ih­mi­siä koh­taan (1. Joh. 4:7–11).