Ehtoollinen vahvistaa Jumalan lapsen uskoa

Tä­män päi­vän Päi­vä­mie­hes­sä on ar­tik­ke­li, jos­sa tar­kas­tel­laan eh­tool­li­sen mer­ki­tys­tä. Her­ran pyhä eh­tool­li­nen on Kris­tuk­sen aset­ta­ma sak­ra­ment­ti. Sitä naut­ties­sam­me saam­me pol­vis­tua vas­taa­not­ta­maan Kris­tuk­sen to­del­li­sen ruu­miin ja ve­ren lei­väs­sä ja vii­nis­sä. Saam­me hil­jen­tyä muis­ta­maan Kris­tuk­sen so­vi­tus- ja lu­nas­tus­työ­tä. Eh­tool­li­nen vah­vis­taa Ju­ma­lan lap­sen us­koa ja roh­kai­see tur­vau­tu­maan Kris­tuk­sen an­sait­se­maan ar­moon.

Musiikki tulee uusin tavoin lähelle

Us­ko­vai­set ovat ai­na kes­kus­tel­leet sekä mu­sii­kin myön­tei­sis­tä et­tä kiel­tei­sis­tä vai­ku­tuk­sis­ta. Ju­ma­la on an­ta­nut ih­mi­sel­le lah­jan sekä tuot­taa et­tä naut­tia mu­sii­kis­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen ha­lu­aa puo­les­taan ot­taa nämä lah­jat omien pää­mää­rien­sä pal­ve­luk­seen.

Kodin tuki kannattelee omilleen muuttavaa nuorta

Omaan ko­tiin muut­ta­mi­nen on yk­si elä­män mer­kit­tä­vis­tä ta­pah­tu­mis­ta. Lap­suu­den­ko­ti jää taak­se, ja ovi uu­teen elä­mään avau­tuu. Vii­me vuo­si­na täs­tä kyn­nyk­ses­tä on tul­lut mo­nel­le en­tis­tä kor­ke­am­pi. It­se­näis­ty­mi­seen liit­ty­viä käy­tän­nön tai­to­ja ope­tel­laan kes­kel­lä ta­lou­del­lis­ta epä­var­muut­ta ja ka­sau­tu­via suo­ri­tus­pai­nei­ta.

Riittävätkö meille ruoka ja vaatteet?

Raa­mat­tu tyyn­nyt­te­lee ku­lu­tu­syh­teis­kun­nan asuk­kai­ta: saam­me ol­la tyy­ty­väi­siä, jos meil­lä on ruo­kaa ja vaat­tei­ta (1. Tim. 6:8). Neu­vo unoh­tuu hel­pos­ti, eten­kin jos al­kaa kat­sel­la ym­pä­ril­leen ja ver­ra­ta elä­mään­sä tois­ten ih­mis­ten elä­mään. Mo­nel­la lä­him­mäi­sel­lä on pal­jon muu­ta­kin ajal­lis­ta hy­vää kuin elä­män pe­rus­tar­peet.

Jumalan läsnäoloa sekä taivaassa että maan päällä

Jee­suk­sen pu­heis­sa ja ope­tuk­sis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on kes­kei­nen tee­ma. Jee­sus to­te­aa kuu­li­joil­leen, kuin­ka hä­nen kaut­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy. Tämä ta­pah­tuu us­ko­mal­la hä­neen, lu­vat­tuun Mes­si­aa­seen. Hä­nen kaut­taan ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan lap­sen osaan.

Kesäseuraradio on ainutlaatuinen kanava

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­hes kuu­den vii­kon mit­tai­nen lä­he­tys­kau­si päät­tyy maa­nan­tai­na 3. elo­kuu­ta. Vuo­sien mit­taan pe­rin­teek­si on muo­dos­tu­nut, et­tä lä­he­tys päät­tyy Ke­sä­seu­ra­ra­di­on toi­ve­lau­luil­taan. Tänä vuon­na toi­ve­lau­lu­jen li­säk­si voi toi­voa lu­et­ta­vak­si it­sel­le tär­ke­än psal­mi­koh­dan. Ke­sä­seu­ra­ra­dio al­kaa ai­na har­tau­del­la. Sa­moin vii­mei­nen lä­he­tys päät­tyy il­ta­har­tau­teen. Tämä ker­too osal­taan sii­tä, kuin­ka Ju­ma­lan sa­nan saar­na on Ke­sä­seu­ra­ra­di­on luo­vut­ta­mat­to­min­ta si­säl­töä.

Jääkö Raamattu etäiseksi arkielämässä?

Ke­sän mo­nil­la rip­pi­kou­lu­lei­reil­lä py­säh­dy­tään kris­til­li­sen us­kon kes­kei­sim­pien asi­oi­den ää­reen sekä poh­di­taan oma­koh­tai­sen us­kon mer­ki­tys­tä. Myös ke­sän muil­la lei­reil­lä hil­jen­ny­tään mo­net ker­rat Ju­ma­lan sa­nan ää­reen.

Synti sairastuttaa omantunnon

Tämä Päi­vä­mie­hen nu­me­ro tar­kas­te­lee ai­het­ta Syn­ti ja oma­tun­to. Syn­ti erot­taa ih­mi­sen elä­män läh­tees­tä, Ju­ma­las­ta. Oma­tun­to tar­koit­taa ih­mi­sen si­säis­tä mo­raa­li­ta­jua ja kai­kil­le yh­teis­tä kä­si­tys­tä hy­väs­tä ja oi­ke­as­ta. (Evl.fi.) Kris­tit­ty kuu­lee Ju­ma­lan ää­nen omas­sa­tun­nos­saan, joka on si­dot­tu Ju­ma­lan sa­naan.

Suviseurojen toivotaan jatkuvan entisellään

Kau­ha­val­la päät­ty­neet Su­vi­seu­rat oli­vat juh­la­seu­rat: ta­pah­tu­ma täyt­ti tänä vuon­na 120 vuot­ta. Juh­la­seu­ro­jen mer­keis­sä on muis­tel­tu men­nei­tä ja ha­et­tu nä­ky­mään Su­vi­seu­ro­jen tu­le­vai­suu­teen.

Turvallinen sanoma luo pohjan suviseurakokemukselle

Kau­ha­van Su­vi­seu­ro­jen seu­ra­kent­tä on avat­tu kes­ki­viik­ko­aa­mu­na, mut­ta al­ku­vii­kos­ta pai­kal­le ovat saa­pu­neet jo mo­net työ­vuo­rois­sa ja vas­tuu­teh­tä­vis­sä ole­vat. Ke­sän juh­la­het­kien ol­les­sa kä­sil­lä seu­ra­vie­raat lä­hes­ty­vät alu­et­ta jo­kai­nen omien odo­tus­ten­sa ja aja­tus­ten­sa kera. Moni lä­hes­tyy in­nol­la, joku eh­kä pe­lok­kain miet­tein. Su­vi­seu­ro­jen 120-vuo­ti­seen his­to­ri­aan si­säl­tyy val­ta­va mää­rä eri­lai­sia seu­ra­ko­ke­muk­sia.