Yh­dis­ty­mis­va­paus on pe­rus­tus­lais­sa tur­vat­tu oi­keus. Sii­hen kuu­luu mah­dol­li­suus pe­rus­taa yh­dis­tys yh­tei­sen tar­koi­tuk­sen to­teut­ta­mi­sek­si, oi­keus ko­koon­tua ja käyt­tää sa­nan­va­paut­ta. Hen­gel­lis­tä toi­min­taa tur­vaa myös us­kon­non­va­paus.

Laki edel­lyt­tää, et­tä yh­dis­tyk­sel­lä on sään­nöt, jois­ta il­me­nee sen tar­koi­tus, toi­min­ta­muo­dot ja pää­tök­sen­te­ko­jär­jes­tys. Pää­tös­val­ta yh­dis­tyk­ses­sä kuu­luu sen jä­se­nil­le. Yh­dis­tys saa elin­voi­man­sa jä­sen­ten­sä toi­min­nas­ta. Mer­kit­tä­vin ko­kous on yleen­sä vuo­si­ko­kous, jos­sa tar­kas­tel­laan men­nyt­tä toi­min­taa ja pää­te­tään tu­le­vas­ta.

Yh­dis­tyk­sen joh­to­kun­ta puo­les­taan päät­tää niis­tä asi­ois­ta, jois­ta lais­sa tai yh­dis­tyk­sen sään­nöis­sä on niin mää­rät­ty. Joh­to­kun­nan pää­teh­tä­vä on hoi­taa yh­dis­tyk­sen juok­se­vaa hal­lin­toa sekä ta­lout­ta ja huo­leh­tia nii­hin liit­ty­väs­tä pää­tök­sen­te­os­ta.

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­ta on va­kiin­tu­nut ny­kyi­seen muo­toon­sa vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa. Hen­gel­li­sen he­rä­tyk­sen laa­je­tes­sa 1900-lu­vun al­ku­vuo­si­na toi­min­ta tuli saa­da yh­teis­kun­nal­li­sen lain edel­lyt­tä­miin puit­tei­siin. Jär­jes­täy­ty­mi­nen on mah­dol­lis­ta­nut evan­ke­liu­min työn te­ke­mi­sen ja laa­je­ne­mi­sen.

Hy­vän hal­lin­non ta­keet

Yh­teis­kun­nal­li­ses­sa hal­lin­nos­sa hy­vän hal­lin­to­ta­van kes­kei­siä tun­to­merk­ke­jä ovat avoi­muus, osal­lis­tu­mi­nen, vas­tuun sel­keys ja joh­don­mu­kai­suus. Nämä so­pi­vat hy­vin ta­voit­teik­si myös rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­nas­sa. Hyvä hal­lin­to var­mis­taa, et­tä yh­dis­tys toi­mii tar­koi­tuk­sen­sa mu­kaan ja et­tä sen toi­mie­li­met toi­mi­vat asi­an­mu­kai­ses­ti niil­le kuu­lu­via teh­tä­viä hoi­ta­en, jä­se­ni­ään pal­vel­len ja hei­dän oi­keuk­sis­taan huo­leh­tien.

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten pe­rus­teh­tä­vä on hen­gel­li­nen. Maal­lis­ta ja hen­gel­lis­tä ei ole ai­na help­po erot­taa toi­sis­taan. Toi­min­ta hen­gel­li­sen teh­tä­vän hoi­ta­mi­sek­si edel­lyt­tää mo­nia toi­min­to­ja, joi­ta pi­däm­me maal­li­si­na teh­tä­vi­nä – ajal­lis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­se­na. Pe­rus­teh­tä­vän täy­tän­töön­pa­nos­ta vas­taa joh­to­kun­ta yh­dis­tyk­sen ylei­sen ko­kouk­sen val­tuut­ta­ma­na.

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­ta hen­gel­li­se­nä yh­tei­sö­nä he­rät­tää ai­ka ajoin kes­kus­te­lua. Toi­min­nan si­säl­lös­tä ja ta­voit­teis­ta syn­tyy mie­li­ku­via. On hyvä pyr­kiä sii­hen, et­tä hal­lin­tom­me toi­mii luot­ta­mus­ta he­rät­tä­en ja us­kot­ta­vas­ti. On tur­val­lis­ta kat­soa toi­min­nan yti­meen: pal­ve­lee­ko toi­min­ta yh­dis­tyk­sen tar­koi­tus­ta? On hyvä pa­la­ta ky­sy­myk­seen, mitä var­ten yh­dis­tys toi­mie­li­mi­neen on ole­mas­sa.

Toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set evan­ke­liu­min työl­le

Ju­ma­lan jär­jes­tys on hyvä ja toi­mii kaik­ki­na ai­koi­na. Ih­mi­sel­lä ei voi ol­la suu­rem­paa vii­saut­ta kuin Tai­vaan Isäl­lä, jon­ka tun­nem­me jär­jes­tyk­sen Ju­ma­lak­si. Jos­kus teh­tä­väm­me ja ase­mam­me kris­til­li­syy­den työs­sä saat­ta­vat saa­da tar­pee­ton­ta mer­ki­tys­tä omas­sa mie­les­säm­me.

On tär­ke­äm­pää ky­syä, mitä var­ten olem­me, kuin mis­sä ase­mas­sa olem­me. ”Joka tah­too tei­dän se­as­san­ne en­sim­mäi­nen ol­la, se ol­koon tei­dän pal­ve­li­an­ne” (Matt. 20:27), oli Jee­suk­sen ope­tus. Saa­tam­me myös ky­sel­lä oi­keuk­siem­me pe­rään, kun oi­ke­am­paa oli­si ky­syä, mi­ten voin ol­la mu­ka­na työs­sä. ”Pal­vel­kaa ku­kin tois­tan­ne sil­lä ar­mo­lah­jal­la, jon­ka olet­te saa­neet, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10).

Mo­net maal­li­set lait ja or­ga­ni­saa­ti­ot ra­ken­tu­vat ny­ky­ään­kin Ju­ma­lan sa­nas­ta löy­ty­vil­le ope­tuk­sil­le. Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa suu­rim­mak­si voi­mak­si ki­tey­tyi rak­kaus ja ar­mo lä­him­mäi­siä koh­taan. Pi­däm­me huol­ta toi­nen toi­sis­tam­me, kul­jem­me rin­nal­la ja tu­em­me. Toi­mim­me näin yk­sit­täi­si­nä kris­tit­tyi­nä. Rau­ha­nyh­dis­tys or­ga­ni­saa­ti­o­na luo toi­min­ta­e­del­ly­tyk­siä evan­ke­liu­min työl­le.

Avoin toi­min­ta li­sää luot­ta­mus­ta

Vies­tin­tä on olen­nai­nen osa hy­vää hal­lin­to­ta­paa. Se edis­tää avoi­muut­ta, joka sai­si nä­kyä niin yh­dis­tyk­sen si­säl­lä kuin ulos­päin. Vies­tin­nän on­nis­tu­mi­nen on ajas­sam­me reu­na­eh­to mo­nil­le asi­oil­le. Hen­gel­li­ses­sä teh­tä­väs­sä vies­ti on kai­ken a ja o.

Raa­ma­tus­sa us­ko­vais­ten sa­no­taan ole­van avoin kir­je. Vies­ti, joka kul­kee mu­ka­nam­me, on meil­le yh­tei­nen. Us­ko­mi­sen asi­ois­ta voim­me jo­kai­nen ker­toa. Vies­tin­nän uu­si tek­niik­ka ja foo­ru­mit ovat voi­ma­va­ra ja suu­ri mah­dol­li­suus evan­ke­liu­min työs­sä.

Toi­min­ta voi osal­lis­taa, sa­moin vies­tin­tä. An­taa­ko yh­dis­tyk­sen pää­tök­sen­te­ko jä­se­nil­leen mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua ja saa­vat­ko pää­tök­sen­te­koon osal­lis­tu­vat tie­toa osal­lis­tu­mis­taan var­ten?

Us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta

Yh­dis­tyk­sen jä­se­niä ja kaik­kia sa­nan­kuu­li­joi­ta pal­ve­le­van teh­tä­vän tu­lee ol­la kes­ki­ös­sä. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten tu­ek­si on syn­ty­nyt ai­ka­naan myös kes­ku­syh­dis­tys, SRK. Mitä teh­tä­viä kuu­luu kes­ku­syh­dis­tyk­sel­le suh­tees­sa pai­kal­li­siin rau­ha­nyh­dis­tyk­siin? On tar­peen ja ajan­koh­tais­ta päi­vit­tää tie­tom­me vas­tuun­ja­os­ta. Kris­til­li­syy­den työ on yh­tei­nen.

En­sim­mäi­nen ja tär­kein asia kai­kis­sa kris­til­li­syy­den teh­tä­vis­sä on oma­koh­tai­nen us­ko ja sii­nä val­vo­mi­nen. Kun Ju­ma­lan val­ta­kun­ta säi­lyy meil­le rak­kaa­na, us­ko te­kee työ­tä rak­kau­den kaut­ta. Teh­tä­vis­tä vas­tuu­ta kan­ta­vil­le so­pii apos­to­lin sana seu­ra­kun­nan van­him­mil­le: ”Ot­ta­kaat siis it­ses­tän­ne vaa­ri ja kai­kes­ta lau­mas­ta, jo­hon Pyhä Hen­ki on tei­dät piis­poik­si pan­nut, kait­se­maan Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa, jon­ka hän omal­la ve­rel­län­sä an­sain­nut on” (Ap. t. 20:28).

Esa Kouk­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.11.2015.

Mo­nis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä pi­de­tään vuo­si­ko­kous lä­hi­ai­koi­na.