JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Kalle Aukusti Lohi – mies Suomen itsenäisyysjulistuksen takana

Kallunki Hanna
Artikkelit
6.12.2017 6.15

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171206061500

Kal­le Au­kus­ti Lohi (1872–1948) oli ta­lon­poi­ka ja van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen saar­naa­ja, joka Ete­lä-La­pin pe­ru­koil­ta pon­nis­ti vah­vak­si val­ti­ol­li­sek­si vai­kut­ta­jak­si. Lo­hen kä­si­a­laa oli edus­kun­nan mar­ras­kuus­sa 1917 hy­väk­sy­mä pon­si, jota voi­daan pi­tää Suo­men to­si­a­si­al­li­se­na it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­se­na.

Lohi vart­tui Kuu­kas­jär­ven ky­läl­lä, joka tuol­loin kuu­lui Pu­das­jär­veen, ny­kyi­sin Ra­nu­aan. Hän kävi kier­to­kou­lun ja rip­pi­kou­lun ja läh­ti mu­kaan po­liit­ti­seen toi­min­taan vuo­den 1905 suur­la­kon in­nos­ta­ma­na. Met­sä­työ­mie­he­nä­kin työs­ken­nel­lyt Lohi oli mu­ka­na pe­rus­ta­mas­sa vuon­na 1906 Suo­men Maa­lais­vä­es­tön Liit­toa (SML), jon­ka nimi myö­hem­min muut­tui Maa­lais­lii­tok­si.

Vuon­na 1909 K. A. Lohi nou­si edus­kun­taan. Hän toi­mi Maa­lais­lii­ton kan­sa­ne­dus­ta­ja­na yh­tä­jak­soi­ses­ti 36 vuot­ta ja oli mi­nis­te­ri­nä nel­jäs­sä hal­li­tuk­ses­sa. Maa­il­man­so­tien vä­li­se­nä ai­ka­na hän oli puo­lu­een­sa joh­to­hah­mo­ja.

It­se­näis­ty­mis­pon­si

K. A. Lo­hen roo­li Suo­men it­se­näis­ty­mis­vai­hees­sa oli mer­kit­tä­vä. Kun Ve­nä­jäl­lä teh­tiin val­lan­ku­mouk­set vuon­na 1917, Suo­men po­liit­ti­nen joh­to miet­ti eri­lai­sia toi­min­ta­vaih­to­eh­to­ja.

Lohi ajoi vah­vas­ti kor­keim­man val­lan siir­toa edus­kun­nal­le. Hän teki puo­lu­eel­leen eh­do­tuk­sen, et­tä edus­kun­nal­le esi­tet­täi­siin seu­raa­vaa: ”Kun sitä val­ti­on­hoi­ta­ja­kun­taa, jon­ka edus­kun­ta on päät­tä­nyt aset­taa ei ole voi­tu vie­lä va­li­ta, päät­tää edus­kun­ta tois­tai­sek­si it­se käyt­tää sitä val­taa, joka voi­mas­sa­o­le­vien sään­nös­ten mu­kaan on kuu­lu­nut Kei­sa­ril­le ja Suu­ri­ruh­ti­naal­le.” Tämä pon­si esi­tet­tiin ja hy­väk­syt­tiin edus­kun­nas­sa 15.11.1917 ää­nin 127–68, mitä voi­daan Jou­ko Ta­lo­sen mu­kaan pi­tää to­si­a­si­al­li­se­na it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­se­na.

Vuo­den 1919 hal­li­tus­muo­to­kes­kus­te­luis­sa Lohi oli hor­ju­ma­ton ta­sa­val­lan kan­nat­ta­ja, vaik­ka mo­net muut van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set kan­sa­ne­dus­ta­jat oli­vat ku­nin­kaan kan­nal­la.

Kan­san yh­te­näi­syy­den edis­tä­jä

Lohi oli roh­kea so­si­aa­li­po­lii­tik­ko, jon­ka kan­na­no­tois­sa us­ko ja kris­til­li­set ar­vot nä­kyi­vät vah­vas­ti. Si­säl­lis­so­dan jäl­keen hän tais­te­li kan­san eheyt­tä­mi­sen puo­les­ta, kan­nat­ti pu­na­van­kien ar­mah­ta­mis­ta, vas­tus­ti kos­to­po­li­tiik­kaa ja pyr­ki ta­soit­ta­maan so­dan re­pi­miä luok­ka­vas­ta­koh­tia. Tätä vaa­ti hä­nen mu­kaan­sa ih­mi­syys ja oi­keu­den­mu­kai­suus. Lohi näki tä­män myös po­liit­ti­ses­ti kau­ko­nä­köi­se­nä toi­min­ta­na.

Kan­san­val­lan tu­ki­ja­na Lohi ei voi­nut hy­väk­syä 1930-lu­vul­la sen enem­pää työ­vä­es­tön kuin la­pu­an­liik­keen­kään ää­ri­a­jat­te­lua. Hän pa­hek­sui isän­maan ja us­kon­non ar­vo­jen vää­rin­käyt­töä po­liit­tis­ten pyy­tei­den hy­väk­si.

Lohi kan­nat­ti kir­kon kris­til­lis-yh­teis­kun­nal­lis­ta työ­tä ja tuki set­le­ment­ti­lii­ket­tä, joka pyr­kii aut­ta­maan vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­via ih­mi­siä. Hän pyr­ki pa­ran­ta­maan syr­jä­seu­tu­jen olo­ja muun mu­as­sa edis­tä­mäl­lä tei­den ra­ken­ta­mis­ta erä­maa­pi­tä­jiin ja edis­tä­mäl­lä torp­pa­rei­den ase­maa.

Suo­ma­lai­nen elä­ke­mal­li al­koi hah­mot­tua Lo­hen so­si­aa­li­mi­nis­te­ri­kau­del­la vuon­na 1928, ja Lo­hen vai­ku­tus kan­sa­ne­lä­ke­lain syn­ty­mi­ses­sä vuon­na 1937 oli mer­kit­tä­vä.

Tär­keä us­kon­non­va­paus

Us­kon­non­va­paus oli Lo­hel­le tär­keä ta­voi­te – toi­sin kuin useim­mil­le muil­le he­rä­tys­liik­kei­den edus­ta­jil­le – ja hän puo­lus­ti­kin voi­mak­kaas­ti vuo­den 1922 us­kon­non­va­paus­la­kia. Lohi kat­soi, et­tä us­kon­non­va­paus­la­ki tuo myös van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sil­le kris­ti­tyil­le oman­tun­non- ja us­kon­non­va­pau­den.

K. A. Lohi kut­sut­tiin van­hoil­lis­les-ta­di­o­lais­ten pu­hu­jak­si il­mei­ses­ti vuon­na 1915. Hän oli tun­net­tu sa­nan­ju­lis­ta­ja Ete­lä-La­pis­sa, Kes­ki-Poh­jan­maal­la, Koil­lis-Poh­jan­maal­la ja Hel­sin­gis­sä. Lohi toi­mi van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den vuo­si­ko­kous­saar­naa­ja­na usein vuo­sien 1925 ja 1939 vä­li­se­nä ai­ka­na.

Rak­kaus on pe­rus­ta

Lohi jät­ti edus­kun­nan 73 vuo­den ikäi­se­nä vuon­na 1945 ja kuo­li ko­to­naan Ra­nu­al­la 11.6.1948. Kai­paa­maan jäi­vät seit­se­män las­ta per­hei­neen. Hä­nen vai­mon­sa Kai­sa Ree­ta (o.s. Sääs­ki­lah­ti) oli kuol­lut jo ai­em­min, 12.1.1947.

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den muis­to­kir­joi­tuk­ses­sa ih­me­tel­tiin K. A. Lo­hen elä­män­pol­kua, joka oli vie­nyt met­sä­työ­mie­hen mi­nis­te­rin teh­tä­viin. Hän­tä ku­vail­tiin nöy­räk­si ja vaa­ti­mat­to­mak­si mie­hek­si, joka oli ”suo­ma­lai­nen ta­lon­poi­ka pa­ras­ta laa­tua”.

Muis­to­kir­joi­tuk­ses­sa si­tee­rat­tiin Lo­hen sa­no­ja, jot­ka hän lau­sui pu­hu­jain­ko­kouk­ses­sa vuo­na 1947. Ne so­pi­vat hy­vin tä­hän­kin ai­kaan: ”Me nä­em­me ny­kyi­sin vi­han myrk­kyä kyl­vet­tä­vän kan­sam­me sie­luun. Sen pe­rus­tuk­sel­le ei voi­da mi­tään py­sy­väis­tä ra­ken­taa. Ai­noa kes­tä­vä poh­ja on rak­kaus.”

Kuva: Ate­lier Nyb­lin / Edus­kun­ta

Läh­teet:

Ta­lo­nen, Jou­ko: Poh­jois-Suo­men les­ta­di­o­lai­suu­den po­liit­tis-yh­teis­kun­nal­li­nen pro­fii­li 1905–1929. Väi­tös­kir­ja. Hel­sin­gin yli­o­pis­to 1988.

Ta­lo­nen, Jou­ko: K.A. Lohi us­kon­nol­lis-yh­teis­kun­nal­li­se­na vai­kut­ta­ja­na. Pro gradu -tut­kiel­ma. Hel­sin­gin yli­o­pis­ton kirk­ko­his­to­ri­an lai­tos 1979.

Lohi, Sep­po: Yk­si tie, kak­si asi­aa. Ka­le­va 23.11.2002.

He ovat voit­ta­neet, s. 83–113. SRK 1978.

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti: 2/1947 ja 7–8/1948.

Päi­vä­mies 4.12.2002: ”Her­ran sana neu­voo työ­hön”.

Ar­tik­ke­li on lu­et­ta­vis­sa ko­ko­naan Päi­vä­mie­hen Suo­mi 100 -liit­tees­tä, joka on il­mes­ty­nyt 29.11.2017.

HannaKallunki