Kan­sa­lai­sa­loi­te eu­ta­na­si­an lail­lis­ta­mi­sek­si Suo­mes­sa ke­rä­si rei­lut 62 000 al­le­kir­joi­tus­ta ja ete­nee edus­kun­nan kä­sit­te­lyyn. Aloi­te on he­rät­tä­nyt run­saas­ti huo­mi­o­ta ja kan­na­nil­mai­su­ja sekä puo­les­ta et­tä vas­taan. Mis­tä täs­sä on oi­ke­as­taan ky­sy­mys?

Sana eu­ta­na­sia pe­rus­tuu krei­kan kie­len sa­noi­hin eu ja tha­na­tos, jot­ka suo­men­net­tui­na tar­koit­ta­vat ”hyvä kuo­le­ma”. Eu­ta­na­sia-kä­si­te voi­daan ja­kaa mo­niin eri luok­kiin, jois­ta kes­kei­sim­piä ovat ak­tii­vi­nen ja pas­sii­vi­nen eu­ta­na­sia. Lä­hei­nen kä­si­te on myös niin sa­not­tu avus­tet­tu it­se­mur­ha.

Ak­tii­vi­nen ja pas­sii­vi­nen eu­ta­na­sia

Ak­tii­vi­nen eu­ta­na­sia tar­koit­taa ih­mi­sen tar­koi­tuk­sel­lis­ta sur­maa­mis­ta hä­nen omas­ta pyyn­nös­tään. Ny­kyi­sen lain­sää­dän­nön pe­rus­teel­la ak­tii­vi­nen eu­ta­na­sia on Suo­mes­sa kiel­let­tyä ja ran­gais­ta­vaa. Kyse on hen­ki­ri­kok­ses­ta, yleen­sä sur­mas­ta tai ta­pos­ta, eli toi­sen ih­mi­sen ta­hal­li­ses­ta tap­pa­mi­ses­ta.

Pas­sii­vis­ta eu­ta­na­si­aa on po­ti­laan elä­mää yl­lä­pi­tä­vien hoi­to­jen lo­pet­ta­mi­nen, joka pe­rus­tuu va­ka­vas­ti sai­raan po­ti­laan tah­toon. Pas­sii­vis­ta eu­ta­na­si­aa on esi­mer­kik­si se, et­tä lää­kä­ri ei aloi­ta kriit­ti­ses­ti sai­raan po­ti­laan hoi­to­toi­men­pi­det­tä, joka mah­dol­li­ses­ti pi­täi­si po­ti­laan elos­sa vie­lä jon­kin ai­kaa. Saat­to­hoi­don lop­pu­vai­hees­sa, niin sa­no­tus­sa ter­mi­naa­li­hoi­dos­sa, ei yri­te­tä vä­ki­sin jat­kaa po­ti­laan elä­mää tek­no­lo­gi­an, lää­ke­tie­teel­lis­ten toi­men­pi­tei­den tai lää­ke­hoi­don kei­noin vas­toin hä­nen tah­to­aan.

Pas­sii­vi­nen eu­ta­na­sia on sal­lit­tua, si­kä­li kuin se teh­dään hy­vän lää­ke­tie­teel­li­sen käy­tän­nön mu­kaan. Hy­väs­sä lää­ke­tie­teel­li­ses­sä hoi­dos­sa pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­raan po­ti­laan ki­pua lie­ven­ne­tään ja lop­pu­e­lä­mää muu­ten­kin hel­po­te­taan riit­tä­väl­lä lää­ke­hoi­dol­la ja muil­la käy­tet­tä­vis­sä ole­vil­la kei­noil­la.

Suo­men lää­kä­ri­liit­to ei kan­na­ta ak­tii­vis­ta eu­ta­na­si­aa

Suo­men lää­kä­ri­liit­to ei kan­na­ta aloi­tet­ta uu­dek­si eu­ta­na­si­a­laik­si, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on lail­lis­taa ak­tii­vi­nen eu­ta­na­sia Suo­mes­sa. Lää­kä­rien kriit­ti­nen kan­ta on hy­vin ym­mär­ret­tä­vis­sä. Jo ny­kyi­sen lää­kä­rin­va­lan pe­rus­ta­na ole­vas­sa lää­ke­tie­teen isän Hip­pok­ra­teen va­las­sa van­no­taan: ”En tule an­ta­maan ke­nel­le­kään kuo­let­ta­vaa myrk­kyä, vaik­ka mi­nul­ta sel­lais­ta pyy­det­täi­siin, en­kä neu­voa sel­lai­sen val­mis­ta­mi­seen.”

Lää­kä­ri­lii­ton val­tuus­kun­ta on to­den­nut, et­tä eu­ta­na­si­an lail­lis­ta­mi­nen eh­do­te­tul­la ta­val­la vei­si elä­män lo­pun hoi­to­jen ke­hi­tyk­sen vää­räl­le ural­le. Kor­ke­a­ta­soi­sen ter­vey­den­huol­tom­me teh­tä­vä on var­mis­taa, et­tä ki­vu­ton ja laa­du­kas elä­mä voi­daan tur­va­ta kai­kil­le elä­män lop­pu­vai­heis­sa. Sa­mal­la on hyvä muis­taa Hip­pok­ra­teen oh­je lää­kä­rien teh­tä­vis­tä: ”jos­kus voi pa­ran­taa, usein lie­vit­tää ja ai­na loh­dut­taa”.

Elä­mä on Ju­ma­lan lah­ja

Kirk­ko­kun­nat pi­tä­vät ih­mi­se­lä­mää py­hä­nä ja suh­tau­tu­vat kriit­ti­ses­ti ak­tii­vi­seen eu­ta­na­si­aan. Evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon ka­te­kis­muk­ses­sa 5. käs­kyn se­li­tyk­ses­sä sa­no­taan: ”Jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mä on Ju­ma­lan lah­ja ja sel­lai­se­na ar­vo­kas.”

Or­to­dok­si­sen kir­kon ark­ki­piis­pa Leo on to­den­nut: ”Kä­si­tys elä­män py­hyy­des­tä on yk­si kris­til­li­sen etii­kan kul­ma­ki­vis­tä. Sen mu­kaan elä­mäm­me on Ju­ma­lan kä­des­sä. Hän on sen an­ta­nut ja vain hän voi sen meil­tä ot­taa pois.”

Roo­ma­lais­ka­to­li­sen kir­kon ka­te­kis­muk­ses­sa puo­les­taan to­de­taan: ”Vä­li­tön eu­ta­na­sia mer­kit­see sitä, et­tä vam­mai­sil­ta, sai­rail­ta tai kuo­le­vil­ta ih­mi­sil­tä riis­te­tään elä­mä mitä ta­han­sa pe­rus­tet­ta käyt­tä­en. Sitä ei voi­da mo­raa­li­ses­ti hy­väk­syä.”

Ih­mi­sen elä­mä on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja. Koko elä­mäm­me – mu­kaan lu­kien sen al­ku ja lop­pu – on Ju­ma­lan kä­des­sä. ”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:16.)

Kris­tit­tyi­nä us­kom­me Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­en, et­tä kuo­le­man jäl­keen saam­me ikui­sen elä­män Ju­ma­lan luo­na.

Tu­le­vas­sa elä­mäs­sä ei ole sai­rauk­sia, ki­pu­ja ei­kä kär­si­myk­siä. Pää­sem­me it­se ko­ke­maan sen, mitä apos­to­li Jo­han­nes sai en­nal­ta näh­dä Pat­mos-luo­dol­la: ”Ju­ma­la it­se on hei­dän luo­naan, ja hän pyyh­kii hei­dän sil­mis­tään joka ai­no­an kyy­ne­leen. Kuo­le­maa ei enää ole, ei mur­het­ta, va­li­tus­ta ei­kä vai­vaa, sil­lä kaik­ki en­ti­nen on ka­don­nut.” (Ilm. 21:3–4.)

Sep­po Park­ki­la

Lää­ke­tie­teen toh­to­ri, ana­to­mi­an pro­fes­so­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2017

Ku­vi­tus­ku­va: Päi­vi Pel­to­nie­mi