Päi­vä­mies

Ikään­ty­mi­nen tuo mu­ka­naan muu­tok­sia niin fyy­si­ses­ti kuin psyyk­ki­ses­ti­kin. Ter­vey­den, toi­min­ta­ky­vyn ja kog­ni­tii­vis­ten ky­ky­jen heik­ke­ne­mi­sen li­säk­si ikään­ty­vä ko­kee usein me­ne­tyk­siä myös so­si­aa­li­ses­sa ver­kos­tos­saan. Ki­vut, me­ne­tyk­set ja toi­min­nal­li­set ra­joi­tuk­set voi­vat li­sä­tä ala­ku­loi­suut­ta ja ma­sen­nuk­seen sai­ras­tu­mi­sen ris­kiä.

Ikään­ty­vän oli­si­kin tär­ke­ää saa­da pu­hua kai­ken­lai­sis­ta tun­te­muk­sis­taan avoi­mes­ti. Ikä­to­ve­reil­ta voi saa­da ar­vo­kas­ta ver­tais­tu­kea. Jos­kus voi ol­la hyvä kään­tyä myös am­mat­ti­lais­ten puo­leen. Yk­sin ei kan­na­ta jää­dä ma­sen­ta­vien aja­tus­ten ja huol­ten kans­sa.

Eläk­keel­le siir­ty­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ai­na tar­koi­ta­kaan au­voi­sia ja lep­poi­sia päi­viä, joi­ta on odot­ta­nut. So­si­aa­li­sen ver­kos­ton ku­tis­tut­tua ja lup­po­a­jan li­sään­nyt­tyä voi­kin käy­dä niin, et­tä on lii­kaa ai­kaa jää­dä kiin­ni mur­hei­siin ja huo­liin, joi­den vat­vo­mi­nen syn­nyt­tää tur­haa kär­si­mys­tä.

Ikään­ty­väl­lä on kui­ten­kin mah­dol­li­suus vai­kut­taa it­se omaan hy­vin­voin­tiin­sa. Fyy­si­nen ak­tii­vi­suus, ku­ten päi­vit­täi­nen met­säs­sä kä­ve­ly tai jo­kin muu oman toi­min­ta­ky­vyn ra­jois­sa sään­nöl­li­ses­ti suo­ri­tet­ta­va lii­kun­nal­li­nen har­ras­tus aut­taa pi­tä­mään ke­hon li­säk­si miel­tä­kin vir­ke­äm­pä­nä. Sään­nöl­li­nen liik­ku­mi­nen vä­hen­tää tut­ki­tus­ti myös ah­dis­tus­ta ja stres­siä.

Myös miel­tä voi har­joit­taa. Vas­toin­käy­mi­siin ja sai­rauk­siin ei ku­kaan voi vai­kut­taa, mut­ta nii­hin suh­tau­tu­mi­seen voi. Nä­kö­kul­man kään­tä­mi­nen min­kä ta­han­sa vas­toin­käy­mi­sen kans­sa voi aut­taa nä­ke­mään niis­sä opet­ta­vai­sia puo­lia. Mo­net tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, et­tä kii­tol­li­suus ja huo­mi­on kiin­nit­tä­mi­nen hy­viin asi­oi­hin vah­vis­taa tyy­ty­väi­syyt­tä, ter­veyt­tä ja luot­ta­mus­ta tu­le­vai­suu­teen.

Kau­nat ja kat­ke­ruu­det tuo­vat tur­haa kuor­maa. An­teek­si an­ta­mal­la olo va­pau­tuu ja ke­ve­nee. Men­nei­syyt­tä aja­tel­les­sa on hyvä muis­taa ar­mol­li­suus niin it­se­ään kuin mui­ta­kin koh­taan.

Niin kuin muis­sa­kin elä­män­vai­heis­sa, myös van­huu­des­sa kan­nat­taa pyr­kiä elä­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon het­kes­sä. Elä­mä ta­pah­tuu täs­sä ja nyt. Uu­sien ja it­sel­le mie­lek­käi­den asi­oi­den tut­ki­mi­nen, ko­ke­mi­nen ja opet­te­le­mi­nen voi aut­taa ir­rot­tau­tu­maan ne­ga­tii­vis­ten aja­tus­ten ke­häs­tä.

Huu­mo­riin, nau­ruun ja iloon kan­nat­taa ai­na tart­tua ja heit­täy­tyä mu­kaan. Yh­des­sä ja­et­tu huu­mo­ri ja nau­ru vah­vis­ta­vat ih­mis­suh­tei­ta. Ne myös ren­tout­ta­vat li­hak­sia ja miel­tä sekä li­sää­vät mie­len jous­ta­vuut­ta ja luo­vaa ajat­te­lua.

Ikään­ty­vä saa va­paas­ti iloi­ta ja ja­kaa yh­tei­sek­si hy­väk­si ikään­ty­mi­sen vah­vis­ta­mia po­si­tii­vi­sia asi­oi­ta, ku­ten eri­lai­sia tai­to­ja ja elä­män­ko­ke­muk­sen kaut­ta saa­tua vii­saut­ta.

Kir­joi­tuk­sen poh­ja­na on käy­tet­ty mie­li.fi -si­vus­toa sekä Mie­len­ter­vey­den psy­ko­lo­gia -kir­jaa (Toi­vio, T., Nord­ling, E., 2013).

Tä­nään il­mes­ty­väs­sä Päi­vä­mie­hes­sä ja Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä on usei­ta kir­joi­tuk­sia van­huu­des­ta, esi­mer­kik­si lu­ki­joi­den ko­ke­muk­sia ikään­ty­mi­sen tuo­mis­ta haas­teis­ta.