Kan­nus­lai­nen Rai­mo Ran­ta-Nilk­ku on teh­nyt pit­kän työ­u­ran hoi­to­a­lal­la. Hän aloit­ti työt 1970-lu­vul­la lää­kin­tä­vah­ti­mes­ta­ri­na Kok­ko­lan päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kal­la. Työ oli ra­jua, ja ih­mi­se­lä­män var­jo­puo­let tu­li­vat heti vas­taan.

En­sim­mäi­set ko­ke­muk­set sai­vat hä­net to­te­a­maan Sirk­ka-vai­mol­le, et­tä ”hyvä on, jos kak­si viik­koa kes­tän tääl­lä”.

Rai­mo oli sa­mas­sa työ­pai­kas­sa kui­ten­kin noin 40 vuot­ta. Hän jat­ko­kou­lut­tau­tui en­sin sai­raan­hoi­ta­jak­si ja myö­hem­min päi­vys­tä­väk­si sai­raan­hoi­ta­jak­si.

1970-lu­vul­la mies­sai­raan­hoi­ta­ja oli har­vi­nai­suus. Hei­tä jopa kat­sot­tiin vä­hän kar­saas­ti; mies­ten ko­et­tiin as­tu­van nais­ten re­vii­ril­le. Näis­tä ajois­ta asen­teet ovat Rai­mon mu­kaan pa­ran­tu­neet huo­mat­ta­vas­ti. Täl­lä het­kel­lä päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kal­la suu­rin osa sai­raan­hoi­ta­jis­ta on mie­hiä.

Elä­ke­päi­vis­tä Rai­mo on saa­nut naut­tia jo vii­si vuot­ta. Kun­to on hyvä, ja työ­in­toa löy­tyy, jo­ten hän te­kee edel­leen keik­ka­hom­mia sa­maan työ­paik­kaan.

Työs­sään Rai­mo on jou­tu­nut koh­taa­maan elä­män raa­dol­li­suu­den ja ih­mi­sen pa­huu­den it­se­ään ja lä­him­mäi­si­ään koh­taan. Kei­no­ja aut­taa ei ai­na ole, ja työs­sä pu­hut­te­lee­kin elä­män ra­jal­li­suus. Mo­nia ker­to­ja Rai­mo on myös saa­nut siu­na­ta evan­ke­liu­mil­la vii­mei­sel­le mat­kal­le läh­ti­jää.

– Her­ra an­taa elä­män ja an­taa kuo­le­man. Kun on läh­dön het­ki, ei sii­nä ih­mis­kä­si mi­tään voi, Rai­mo to­te­aa.

Met­sä­työt ovat ol­leet Rai­mol­le mie­lui­saa vas­ta­pai­noa hek­ti­sel­le työl­le. Lap­suu­des­ta as­ti tu­tuis­sa met­sis­sä mie­li le­pää, ja sa­mal­la saa hy­vää hyö­ty­lii­kun­taa.

Toi­nen tär­keä har­ras­tus ja rau­hoit­tu­mi­sen kei­no le­vot­to­mas­ta työs­tä on ol­lut mu­siik­ki. Ny­ky­ään myös mök­kei­lyl­le on ai­kaa. ää­ne­kos­kel­la si­jait­se­va ke­sä­mök­ki on hyvä koh­taa­mis­paik­ka las­ten per­hei­den kans­sa.

Rai­mo ja hä­nen Sirk­ka-vai­mon­sa ovat ko­ke­neet Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen elä­mäs­sään.

– Per­heen, työn ja ajal­li­sen asu­mi­sen ra­jat ovat Ju­ma­lan kä­sis­sä. Sii­hen on hyvä tyy­tyä ja luot­taa Ju­ma­lan tah­toon.

Teks­ti: Mer­vi Vä­hä­söy­rin­ki

Kuva: Si­nik­ka To­ko­la

Jut­tu jul­kais­tu ko­ko­naan Päi­vä­mie­hes­sä 7.2.2018.