Uta­jär­vel­lä asu­vat Ir­me­li ja Ant­ti Kois­ti­nen ovat avan­neet ko­tin­sa per­he­hoi­toa tar­vit­se­vil­le. Per­he­hoi­to on ikäih­mis­ten, vam­mais­ten ja las­ten hoi­van ja huo­len­pi­don jär­jes­tä­mis­tä per­he­hoi­ta­jan ko­dis­sa. Ta­lon asu­kas An­ni Pa­lo­kan­gas (ku­vas­sa vas.) ker­too, et­tä hän on saa­nut per­he­hoi­dos­ta vir­kis­tys­tä ja vaih­te­lua ar­keen­sa.

Per­he­hoi­to so­vel­tuu niil­le jot­ka ei­vät tu­et­tu­na sel­viy­dy ko­to­na, mut­ta ei­vät myös­kään tar­vit­se lai­tos­hoi­toa. Se voi ol­la jat­ku­vaa tai ly­hy­tai­kais­ta. Ly­hy­tai­kai­nen per­he­hoi­to tar­jo­aa esi­mer­kik­si toi­pu­mis­pai­kan sai­raa­la­jak­son jäl­keen tai mah­dol­li­suu­den si­jais­hoi­toon omais­hoi­ta­jan lo­man ai­ka­na.

Kurs­sil­ta in­toa per­he­hoi­to­työ­hön

Ant­ti Kois­ti­nen koh­ta­si lä­hi­hoi­ta­jak­si opis­kel­les­saan van­huk­sia, jot­ka tar­vit­si­vat juu­ri tä­män­ta­pais­ta paik­kaa. Kun Ou­lun­kaa­ren kun­ta­yh­ty­mä kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min aloit­ti per­he­hoi­to­työ­hön val­men­ta­van kurs­sin Pu­das­jär­vel­lä, päät­ti­vät Ant­ti ja Ir­me­li osal­lis­tua kurs­sil­le.

– Kun vuon­na 2014 per­he­hoi­to­val­men­nuk­seen ha­et­tiin per­hei­tä, ha­lu­sim­me läh­teä mu­kaan ja kat­soa mitä per­he­hoi­to voi­si meil­le an­taa, ku­vai­lee Ir­me­li.

Täl­lä het­kel­lä An­tin ja Ir­me­lin ko­dis­sa asuu sekä pit­kä­ai­kai­sia et­tä ly­hy­tai­kai­sia asuk­kai­ta. Hei­dän ko­dis­saan on mah­dol­li­suus myös vam­mais­pal­ve­luun. Ko­ti­sai­raan­hoi­ta­ja­kin käy tar­vit­ta­es­sa. Var­sin­kin pit­kä­ai­kai­siin asuk­kai­siin ke­hit­tyy läm­min suh­de, he ovat kuin per­heen­jä­se­niä.

Pa­lau­te on voi­ma­va­ra

Per­he­hoi­to­työs­sä Ir­me­li pi­tää eri­tyi­ses­ti sii­tä, et­tä saa ol­la ko­to­na ja teh­dä työt omal­la ta­val­laan, ku­ten ko­to­na ta­va­taan teh­dä. Hoi­det­ta­vien vil­pi­tön myön­tei­nen pa­lau­te on voi­ma­va­ra.

– Ah­ke­ruus, ilo ja myön­tei­nen elä­mä­na­sen­ne ja mut­ka­ton suh­tau­tu­mi­nen asi­oi­hin ovat ta­lon ta­va­ra­merk­ke­jä, ker­too ta­lon asu­kas An­ni Pa­lo­kan­gas.

Toi­saal­ta per­he­hoi­to si­too ko­ko­nais­val­tai­ses­ti, ja se on Ir­me­lin mu­kaan työn ras­kaim­pia puo­lia. Ny­kyi­sin Ir­me­li kan­taa työs­tä suu­ren vas­tuun, kos­ka Ant­ti on ta­pa­tur­man seu­rauk­se­na työ­ky­vy­tön. Va­paa­päi­vät, kol­me päi­vää kuu­kau­des­sa, on lo­mail­ta­va ko­din ul­ko­puo­lel­la, jot­ta ir­taan­tu­mi­nen työs­tä on mah­dol­lis­ta.

Vir­kis­tys­tä per­he­hoi­dos­ta

An­ni Pa­lo­kan­gas ko­kee, et­tä per­he­hoi­to on täl­lä het­kel­lä juu­ri so­pi­va huo­len­pi­don muo­to hä­nel­le. Sen kaut­ta hän on saa­nut vir­kis­tys­tä ja vaih­te­lua ar­keen­sa. An­ni iloit­see myös sii­tä, et­tä hä­nen oma per­heen­sä saa hen­gäh­tää sil­lä vä­lin, kun hän on per­he­hoi­dos­sa.

An­ni pi­tää Tai­vaan Isän lah­ja­na sitä, et­tä on oh­jau­tu­nut per­he­hoi­toon us­ko­vai­seen ko­tiin.

– Se on tuo­nut suur­ta iloa, tur­vaa ja loh­du­tus­ta. Mi­ten tär­ke­ää on ol­lut se, et­tä siu­naa­vat kä­det ovat ol­leet ai­na lä­hel­lä.

An­tin ja Ir­me­lin koti on koti jo­kai­sel­le sen asuk­kaal­le. Per­hees­sä ele­tään us­ko­vai­sen ko­din ar­kis­ta elä­mää toi­sia kun­ni­oit­ta­en, vaik­ka us­ko ei ole­kaan kai­kil­la asuk­kail­la sama. Yh­tei­ses­sä ko­dis­sa jo­kai­sel­la on oma paik­kan­sa ja tar­vit­ta­es­sa myös mah­dol­li­suus omaan rau­haan.

Teks­ti: Lii­sa Karp­pi­nen

Kuva: Tors­ti Vuor­ma