Val­de Pa­lo­la

Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon piis­pat esit­tä­vät kir­kol­lis­ko­kouk­sen hy­väk­syt­tä­väk­si pe­rin­tei­sen avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen rin­nal­le myös toi­sen, eli sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien kir­kol­li­sen vih­ki­mi­sen. Täs­tä piis­pat päät­ti­vät maa­lis­kuus­sa pi­tä­mäs­sään yli­mää­räi­ses­sä piis­pain­ko­kouk­ses­sa. Ai­no­as­taan yk­si piis­pa jät­ti asi­as­ta eri­ä­vän mie­li­pi­teen.

Piis­pat ha­lu­a­vat tuo­da kirk­koon muu­tok­sen, joka liit­tyy kes­kei­sel­lä ta­val­la kir­kon ope­tuk­seen avi­o­lii­tos­ta. Ky­sy­myk­ses­sä on sy­väs­ti opil­li­nen asia, ja sen suh­teen kir­kol­lis­ko­kous on niin sa­no­tus­ti ”pal­jon var­ti­ja­na”. On hyvä tie­dos­taa, et­tä piis­pat ei­vät voi yk­sin muut­taa kir­kon ope­tuk­seen liit­ty­viä mer­kit­tä­viä asi­oi­ta, vaan tä­män­kal­tai­sis­sa ky­sy­myk­sis­sä hy­väk­sy­tyk­si tu­le­mi­seen tar­vi­taan kir­kol­lis­ko­kouk­sen mää­rä­e­nem­mis­töön (3/4) pe­rus­tu­va pää­tös.

Ju­ma­lan il­moi­tus löy­tyy Raa­ma­tus­ta

On huo­les­tut­ta­vaa, et­tä piis­pat ovat nyt aja­mas­sa kirk­koon toi­mi­tus­ta, jol­le ei löy­dy tu­kea Raa­ma­tus­ta. Taus­tal­la lie­nee eri pii­reis­sä jo pit­kän ai­kaa mur­rok­ses­sa ol­lut ja myös muut­tu­nut raa­mat­tu­nä­ke­mys. Lu­te­ri­lai­ses­sa tra­di­ti­os­sa on pe­rin­tei­ses­ti ym­mär­ret­ty, et­tä Ju­ma­lan il­moi­tus eli se, mitä Ju­ma­la tah­too pu­hua ih­mi­sel­le, on tal­len­net­tu py­hään Raa­mat­tuun. Täl­löin pu­hu­taan niin sa­no­tus­ta päät­ty­nees­tä il­moi­tuk­ses­ta, jon­ka ul­ko­puo­lel­ta Ju­ma­la ei an­na enää mi­tään uut­ta il­moi­tus­ta. Lu­te­ri­lai­ses­sa tra­di­ti­os­sa ei ole hy­väk­syt­ty niin sa­not­tua jat­ku­van il­moi­tuk­sen op­pia. Sik­si on va­li­tet­ta­vaa, et­tä kir­kol­li­seen kes­kus­te­luun on il­maan­tu­nut väit­tä­mä, et­tä Raa­ma­tun ope­tus on ai­ka­si­don­nais­ta ei­kä sitä voi vält­tä­mät­tä enää so­vel­taa ny­ky­ai­kaan.

Piis­pain­ko­kouk­sen esit­tä­mä muu­tos si­säl­tää ope­tuk­sel­li­sen nä­kö­kul­man, joka on vas­toin Raa­mat­tua ja myös mei­dän us­kon­tun­nus­tus­tam­me. Luo­mis­te­o­lo­gi­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta kat­so­en Ju­ma­lan sa­nas­sa ope­te­taan, et­tä Ju­ma­la loi ih­mi­sen ja hän loi hei­dät mie­hek­si ja nai­sek­si. Hän myös sää­ti mie­hen ja nai­sen vä­lil­le avi­o­lii­ton ole­maan toi­sil­len­sa avuk­si ja jat­ka­maan ih­mis­su­kua. Täs­tä ei ole Raa­ma­tus­sa muu­ta il­moi­tus­ta.

Ky­sy­mys on myös kris­ti­kun­taa oh­jaa­vas­ta kris­to­lo­gi­as­ta, jon­ka mu­kaan Jee­sus Kris­tus on Ju­ma­lan Poi­ka. Näin us­ko­es­sam­me otam­me myös to­des­ta hä­nen ope­tuk­sen­sa: ”Et­te­kö ole lu­ke­neet, et­tä Luo­ja alun pe­rin teki ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si”. Hän myös sa­noi: ”Sen täh­den mies jät­tää isän­sä ja äi­tin­sä ja liit­tyy vai­moon­sa, niin et­tä nämä kak­si tu­le­vat yh­dek­si li­hak­si. He ei­vät siis enää ole kak­si, he ovat yk­si. Ja min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko”. (Matt. 19:4–6.)

Hä­vi­ää­kö Ju­ma­lan sa­nan to­tuus?

Kir­kon op­pia ja ope­tus­ta ar­vi­oi­ta­es­sa Raa­mat­tu on ar­vo­hie­rar­ki­as­sa ai­na en­si­si­jai­nen, ja sen jäl­keen tu­le­vat van­ha­kir­kol­li­set tun­nus­tuk­set ja tun­nus­tus­kir­jat. Kirk­ko­jär­jes­tyk­ses­sä to­de­taan, et­tä ”Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen kirk­ko tun­nus­taa sitä Raa­mat­tuun pe­rus­tu­vaa kris­til­lis­tä us­koa, joka on il­mais­tu kol­mes­sa van­han kir­kon us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa sekä muut­ta­mat­to­mas­sa Augs­bur­gin tun­nus­tuk­ses­sa ja muis­sa lu­te­ri­lai­sen kir­kon Yk­si­mie­li­syy­den kir­jaan ote­tuis­sa tun­nus­tus­kir­jois­sa. Kirk­ko pi­tää kor­keim­pa­na oh­jee­naan sitä tun­nus­tus­kir­jo­jen pe­ri­aa­tet­ta, et­tä kaik­kea op­pia kir­kos­sa on tut­kit­ta­va ja ar­vi­oi­ta­va Ju­ma­lan py­hän sa­nan mu­kaan.”

Mi­kä­li piis­pan­ko­kouk­sen esi­tys hy­väk­sy­tään kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa, se tuo kirk­koon jän­nit­teen, jos­sa ei ole sen vä­hem­mäs­tä ky­sy­mys kuin Ju­ma­lan sa­nan to­tuu­den esil­lä pi­tä­mi­sen oi­keu­des­ta kir­kos­sa. Ai­kaa myö­ten se mu­ren­tai­si pala pa­lal­ta us­kon­non ja oman­tun­non va­paut­ta ju­lis­taa ko­ko­nais­ta Ju­ma­lan sa­naa. Se toi­si kirk­koon ase­tel­man, jos­sa kir­kon jä­sen­ten täy­tyi­si opil­li­ses­ti hy­väk­syä asi­as­sa kuin asi­as­sa oi­ke­an ja vää­rän rin­nak­kais­elo. Näin teh­den kir­kos­sa ote­taan as­kel sii­hen suun­taan, jos­sa Raa­ma­tun opet­ta­ma kä­si­te syn­nis­tä hä­mär­tyy ja oh­jaa­vak­si muo­dos­tuu Ju­ma­lan sa­nan si­jas­ta ih­mi­sen omat mie­li­te­ot. Tätä ske­naa­ri­o­ta aja­tel­len jou­tuu ky­sy­mään, et­tä on­ko kirk­ko täl­löin enää kirk­ko.

Oli­si toi­vot­ta­vaa, et­tä kir­kol­lis­ko­kous hyl­käi­si piis­pain­ko­kouk­sen esi­tyk­sen kah­des­ta rin­nak­kai­ses­ta avi­o­liit­to­kä­si­tyk­ses­tä kir­kos­sa. Täs­sä on ky­sy­mys kir­kon us­kot­ta­vuu­des­ta ja sa­mal­la myös yh­te­näi­syy­des­tä. Kai­kes­sa elä­mäs­sä on tur­val­lis­ta pi­täy­tyä Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­seen. Ju­ma­la ke­hot­taa sa­nas­saan: ”Nou­dat­ta­kaa mi­nun käs­ky­jä­ni ja pi­tä­kää mi­nun la­ki­ni, niin saat­te asua tur­val­li­ses­ti maas­san­ne” (3. Moos. 25:18).