Voi­ko tuol­lai­sen ot­si­kon kir­joit­taa? Voi­ko noin sa­noa? Apos­to­li Paa­va­li käyt­tää ko­rint­to­lai­sil­le kir­joit­ta­es­saan (1. Kor. 1:18) juu­ri noi­ta sa­no­ja. Puhe ris­tis­tä on hul­luut­ta ja toi­saal­ta se on Ju­ma­lan voi­ma.

Puhe ris­tis­tä. Mi­ten hä­pe­äl­li­nen kuo­le­ma ris­til­lä voi mer­ki­tä pe­las­tus­ta koko maa­il­mal­le? Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la Po­jas­saan suos­tuu pil­kat­ta­vak­si ja ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si so­vit­taak­seen maa­il­man syn­nin, an­taak­seen mah­dol­li­suu­den ian­kaik­ki­seen elä­mään myös si­nul­le ja mi­nul­le. Mi­ten ih­mi­nen voi kä­sit­tää näin suu­ren ris­ti­rii­tai­suuk­sien mää­rän?

Ei ku­kaan it­se voi­kaan. Paa­va­li viit­taa pro­feet­ta Je­sa­jan kir­jaan (29:14) to­de­tes­saan, et­tä on­han kir­joi­tet­tu: Minä hä­vi­tän vii­sait­ten vii­sau­den ja teen tyh­jäk­si ym­mär­tä­väis­ten ym­mär­ryk­sen. Kun maa­il­ma vii­sau­des­saan ei op­pi­nut tun­te­maan Ju­ma­laa, Ju­ma­la kat­soi hy­väk­si ju­lis­taa hul­luut­ta ja näin pe­las­taa ne, jot­ka us­ko­vat (1. Kor 1: 19, 21).

Jär­ki ei saa to­dis­tus­ta

Us­kon kaut­ta van­ha Si­me­on kat­se­li Va­pah­ta­jaan­sa pie­nes­sä temp­pe­liin tuo­dus­sa lap­ses­sa: Tämä lap­si on pan­tu ko­e­tuk­sek­si: mo­net is­ra­e­li­lai­set kom­pas­tu­vat ja mo­net nou­se­vat. Hä­net on pan­tu mer­kik­si, jota ei tun­nus­te­ta. (Luuk. 2:34)

Jee­suk­sen ai­ka­lai­set vaa­ti­vat hä­nel­tä merk­kiä (Mark. 8:11). Erääs­sä ti­lan­tees­sa Jee­sus to­te­si­kin, et­tä te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä (Joh. 4:48). Ih­mi­sen jär­jel­le kel­paa­vaa merk­kiä ei an­net­tu. Ei myös­kään au­ko­ton­ta fi­lo­so­fis­ta päät­te­ly­ket­jua (Ap.t. 17:18–32). Ju­lis­tus ris­tiin­nau­li­tus­ta Kris­tuk­ses­ta oli osal­le her­jaus­ta, Ju­ma­lan pilk­kaa ja osal­le hul­luut­ta (1. Kor 1:23).

Ylis­tys vii­sail­ta sa­laa­mi­ses­ta

Vain us­kon kaut­ta voim­me ym­mär­tää, et­tä ris­tiin­nau­lit­tu Kris­tus on Ju­ma­lan voi­ma ja Ju­ma­lan vii­saus.

Hä­net Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le vii­sau­dek­si, van­hurs­kau­dek­si, py­hi­tyk­sek­si ja lu­nas­tuk­sek­si (1. Kor. 1:30). Paa­va­li muis­tut­taa­kin: Ju­ma­lan hul­luus on ih­mi­siä vii­saam­pi ja Ju­ma­lan heik­kous ih­mi­siä voi­mak­kaam­pi (1. Kor. 1:24).

Mat­teus on tal­len­ta­nut (11:25–26) Jee­suk­sen sa­nat: Minä ylis­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, sii­tä et­tä olet sa­lan­nut tä­män vii­sail­ta ja op­pi­neil­ta, mut­ta il­moit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sil­le. Näin sinä, Isä, olet hy­väk­si näh­nyt.

Evan­ke­lis­ta Mar­kus (10:13-16) ker­too Jee­suk­sen ha­vain­nol­li­sen ope­tuk­sen, mi­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee ot­taa vas­taan niin kuin lap­si. Luot­ta­vai­ses­ti.

Us­ko pi­tää kiin­ni, vaik­ka jär­ki ei kä­si­tä

Raa­ma­tun ää­rel­lä on pak­ko ky­syä myös it­sel­tä: On­ko puhe ris­tis­tä hul­luut­ta vai on­ko se Ju­ma­lan voi­ma?

Toi­si­naan on vai­kea tyy­tyä sii­hen, et­tä us­ko pi­tää kiin­ni Ju­ma­lan lu­pauk­sis­ta il­man omaa päät­te­lyä. On­han yk­si Ju­ma­lan lah­jois­ta ajat­te­le­mi­sen, poh­ti­mi­sen ja ky­se­le­mi­sen tai­to. Sitä tar­vi­taan niis­sä teh­tä­vis­sä, joi­ta meil­le it­se kul­le­kin an­ne­taan.

Ju­ma­lan huo­len­pi­toa on se, et­tä lah­jak­si saa­tu us­ko pi­tää kiin­ni Ju­ma­lan lu­pauk­sis­ta, vaik­ka jär­ki ei kaik­kea kä­si­tä. Ru­kouk­ses­sa voi pyy­tää täs­tä nou­se­vaa le­vol­li­suut­ta.

Pa­laan vie­lä ot­si­kon sa­noi­hin ja poh­din­taan sii­tä, voi­ko niin sa­noa. Paa­va­li muis­tut­taa, et­tä puhe ris­tis­tä on hul­luut­ta niil­le, jot­ka jou­tu­vat ka­do­tuk­seen, mut­ta Ju­ma­lan voi­ma niil­le, jot­ka pe­las­tu­vat (1. Kor. 1:18).

Ju­ma­lan voi­maan luot­ta­en us­kal­taa koh­da­ta kai­ken elä­mäs­sä vas­taan­tu­le­van.

Ei­ja-Riit­ta Nii­ni­kos­ki

Jul­kais­tu Sii­o­nin­lä­he­tys­leh­des­sä 14.11.2018

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.